Olin kolmevuotias kun sain ensimmäisen Barbie-nukkeni. Se oli aito eli ehtaa tavaraa. Oli vuosi 1983. Nukke oli tietääkseni “Great Shape Barbie”, samana vuonna ilmestynyt upea muotinukke, jolla oli päällään jumppavaatteet ja SuperStar-kasvomuotti. Aika basic, mutta minulle unelmanukke.
Siitä se alkoi. Eikä koskaan oikeastaan loppunut, eikä pitänyt edes kunnolla taukoja. Olen kerännyt Barbeja ja myöhemmin myös muita muotinukkeja läpi elämäni. Parin viikon päästä täytän 46 (HUI!) ja minulla on ehkä hieman yli 300 muotinukkea, sekä myös muita keräilemiäni leluja: varsinkin My Little Pony -poneja ja Disney-nukkeja. Eräs toinenkin nukke on ns. virstanpylväs eli ensimmäinen lajiaan leluhyllyssäni: Ariel-nukke, jonka on valmistanut Tyco Toys vuonna 1989. Ariel eli Pieni Merenneito on ollut suosikkini Disney-prinsessoista siitä hetkestä lähtien kun lapsena näin elokuvan teatterissa.
Kuva: Cindarella
Keräsin pienenä My Little Ponyja, kunnes tuli pitkä tauko, ja aloin keräilemään niitä uudelleen vuonna 2015. Niitä minulla ei ole sadoittain, vaikka kokoelmani muovisia hevosia pastellisävyissä kasvaakin koko ajan. Tälläkin hetkellä minua odottaa paketti, jossa on My Little Ponyja 80-luvulta. Asuessani Tukholmassa kävin äitini kanssa NK-tavaratalossa, jonka ylimmässä kerroksessa oli leluosastolla oma keräily-Barbie-osasto. Siellä kävimme aina katsomassa oliko tullut uutuuksia. Tuolta keräilyosastolta olen löytänyt mm. Legolas- ja Galadriel-nuket. (Rakastan Legolasta paljon ja lempinimeni hänelle on nykyään kotoisampi “LEGO -Lasse”.)
Sairastin lapsena jonkin verran ja lääkärikäyntejä oli tiheään. Usein sain vanhemmiltani joko Barbien tai My Little Ponyn lahjaksi, kun olin pärjännyt lääkärissä hyvin. Mainittakoon tässä, että olen ainoa lapsi. Rakastin leluja ja minua nuoremmat serkkuni rakastivat leikkiä kanssani omilla sekä minun leluillani. Meillä oli leikkinä mm. “Ponny-kastning” eli poninheittoa, jossa joku meistä istui keinussa ja heitti poneja ilmaan. Se, joka sai ensimmäisenä ponin kiinni, sai sitten leikkiä seuraavassa leikissä kyseisen ponin kanssa. Nykyään kyseenalaistan hieman lapsuuteni logiikkaa. Leikki oli hauska, mutta valitessani suuntaa johon poneja heitin, en välttämättä ollut ihan reilu: serkkuni vanhemmasta päästä nauttivat enemmän luottamusta, etteivät he likaisi tai muuten vaurioittaisi rakkaita ponejani. Olin suoraan sanottuna aika materialistinen pieni tyttö — halusin monta ponia ja säilyttää ne kaikki hyvässä kunnossa…
Kuva: Cindarella
Ensimmäinen My Little Ponyni oli Pinwheel, josta minulla on edelleen alkuperäinen poni sekä myös repro (uusintapainos). Serkuillani oli myös upeita poneja. Olen hankkinut samoja nyt aikuisena, kun ne ovat niin nostalgisia ja söpöjä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät keräilyinnostustani, jotkut taas eivät — riippuu ihan henkilöstä. Olen niin hyvilläni, että minulla on tämä harrastus, se tuo minulle iloa. Olen harrastukseni kautta saanut myös uusia ystäviä, jotka minun laillani keräilevät muotinukkeja ja esimerkiksi My Little Ponyja.
Hyvää kevättä ja hyvää nukkeilukesää (jos harrastatte keräilyä tai kuvaamista). Instagramissa on useita nukeille tai poneille omistettuja tilejä, kannattaa käydä kurkkimassa!
