Matkalla ystävän luo.
Oulu, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi. Matkaa Luulajaan noin 260 km, Vantaalle noin 600 km, Aarhusiin noin 2000 km, Manchesteriin noin 3400 km, Floridaan … useamman tunnin lennot.
Niin että maantiedon oppituntia pitämässä, vai? Ei sentään. Edellä mainituilla paikkakunnilla asuu ystäviäni. He ovat ihmisiä, joista osa on ollut elämässäni jo vuosia, osaan olen tutustunut lähimenneisyydessä. Heillä kaikilla on kuitenkin jotain yhteistä: en näe heitä niin usein, kuin haluaisin. Muutamaa heistä en ole itse asiassa koskaan tavannutkaan, olemme tutustuneet ja ystävystyneet netissä. En silti pidä heitä sen “vähäisempinä” ystävinä kuin niitäkään, jotka olen tavannut kymmeniä tai satoja kertoja ja joiden ilmeistä ja eleistä pystyn lukemaan enemmän kuin siitä, mitä he sanovat ääneen.
Iso osa ystävistäni kuluttaa onneksi aikaansa irkissä ja/tai Facebookissa. Monen kanssa juttelemme tekstipohjaisesti pitkin päivää, ja monesti tuntuu kuin se ystävä olisi siinä ihan lähellä. Jopa tekstin välityksellä pystyy kuulemaan äänensävyt, näkemään ilmeet ja eleet ja huomaamaan, milloin toisella on vaikeaa ja tarvitaan etähalausta. Netissä on helppoa ja vaivatonta kysellä kuulumisia, pyytää makutuomarointia (en takuulla ole ainoa, joka on ottanut sovituskopissa peilin kautta kuvan ja lähettänyt sen ystävälleen pyytäen apua ostopäätökseen) ja ihan vaan jutella. Isoista ja pienistä asioista; säästä, kahvista, peloista ja toiveista.
Netissä on ollut myös helppo tutustua uusiin ihmisiin. Minulla on monta ystävää, jotka ovat ensin olleet irkkituttuja. Joidenkin kanssa on täytetty saman kanavan tilaa monta vuotta ennen kuin on päästy tapaamaan toisemme IRL. Facebookin erilaiset ryhmät ovat tuoneet elämääni paljon sellaisia ihmisiä, joita ilman päiväni olisivat paljon tylsempiä. Sama musiikkimaku, yhteiset harrastukset ja samanlaiset kiinnostuksenkohteet yhdistävät ihmisiä, ja kun pitää silmänsä auki, voi tutustua uskomattomiin helmiin melkein vahingossa.
Totta kai pitää mainita myös puhelin yhteydenpidon välineenä. Ystävistä osan kanssa soitellaan lyhyitä, statuspäivitysten kaltaisia tarkistuspuheluja, joidenkin kanssa meinaa akku loppua kesken puhelun. Ja onneksi on Skype, jonka äärellä tuli joululomalla vietettyä rattoisa parituntinen jutellessa kahden elämäni naisen kanssa. Heistä toinen asuu kivenheiton päässä ja toinen muutaman tuhannen kilometrin päässä. Maailma oli sen parituntisen jälkeen paljon parempi paikka.
Yksi parhaista jutuista: roadtrip ystävien kanssa.
Se, että iso osa ystäväpiiristä asuu ympäri maailmaa on paitsi haastavaa, mutta myös palkitsevaa. On ihan sama mihin aikaan on hereillä, jossain on aina joku, jonka kanssa voi jutella. Vuorotyötä tehdessäni kulutin yövuoroja juttelemalla Facebookin välityksellä Floridassa asuvan nettiystäväni kanssa, joka valmistautui samalla omaan työpäiväänsä. Aamulla ennen nukkumaan menoa toivotin hänelle mukavaa päivää, hän toivotti minulle kauniita unia. Ympäri Eurooppaa asuvat ystävät ovat lähempänä omaa aikavyöhykettäni, mutta haasteena yhteyden pitämiselle tuntuu tulevan kaikkien hektiset elämäntilanteet. Silti aina on mahdollista löytää aikaa sähköpostikirjeenvaihdolle, Facebookin välityksellä viestittelylle tai Skype-puheluille. Toki se vaatii aikataulujonglöörausta, mutta on aina sen arvoista. Arvostan niin kahvilassa vietettyä aikaa kuin sähköpostin lukemistakin: molemmat merkitsevät sitä, että olen jollekin niin tärkeä, että he ottavat siivun ajastaan ja käyttävät sen minulle, minun kanssani. Siitä tulee lämpöinen ja pörheä olo.
Kaikenlainen yhteydenpito kuitenkin onnistuu hävittämään fyysisen välimatkan ystävien väliltä. Tiedän, miltä Manchesterissa asuvan ystäväni kahvinkeitin kuulostaa, olen nähnyt missä amerikkalainen ystäväni käy yleensä lounaalla, ja pystyn aistimaan sen hiljaisuuden, mikä lumenpeittämän luulajalaisen omakotitalon pihalla vallitsee aamuviideltä. Ei tarvitse olla paikalla tietääkseen, miltä jossakin näyttää. Vaikka etenkin sosiaalista mediaa syytetään herkästi ajantuhlauskarnevaaliksi tuo se mukanaan paljon hyvääkin. Ilman sosiaalista mediaa olisi moni meistä paljon yksinäisempi.
Rentoa yhdessäoloa ystävien kesken.
Mutta kuitenkaan: mikään määrä rivejä irkissä, vastaanotettuja kuvia Messengerissä tai lähetettyjä sähköposteja ei korvaa sitä tunnetta, kun se ystävä on siinä, ihan lähellä. Internet helpottaa ystävyyssuhteiden ylläpitoa ja mahdollistaa uusiin ystäviin tutustumisen asuinpaikasta riippumatta. En kuitenkaan haluaisi, että kaikki ystäväni olisivat jatkuvasti bittivirtaa. Oikeaa, lämmintä halausta kun ei saa tietokoneen näytöstä irti, vaikka miten yrittäisi.
