Oulun Taidemuseossa aukaistiin 2.5.2014 Lontoon Natural History Museumin tuottama Age of the Dinosaur –näyttely. Paikalle on tuotu Lontoosta saakka aitoja fossiileita ja jäljennöksiä sekä täysikokoisia liikkuvia dinosaurushahmoja.
Olen ollut kiinnostunut dinosauruksista, ihan pikkuipanasta saakka. Kipinän siihen sain dinosaurustarrakirjan avustuksella ja myöhemmin sitten Jurassic Park -elokuva innoitti tutustumaan paremmin dinosauruksiin. En kuitenkaan voi kehua olevani dinotietäjä, sillä tiedän niistä loppujen lopuksi todella vähän.
Olen myös aina halunnut käydä tuolla Lontoon NHM:ssa ihan vaan jo pelkästään dinojen takia. Kun sitten viime syksynä sain kuulla dinojen tulosta Ouluun, aloin melkein laskemaan päiviä näyttelyn aukenemiseen. Päätin kuitenkin, että avajaispäivänä ja toukokuussa en sinne mene, sillä näyttely on kuitenkin koko ajan täynnä koulu- ja päiväkotiryhmiä. Kesäkuun koittaessa sitten päätin lähteä tutustumaan dinoihin.
Näyttely oli jaettu kolmeen eri tilaan. Ensin kävin katselemassa, ihastelemassa ja kauhistelemassa fossiileja. Kotiloita, simpukoita, sudenkorentoja, pikkudinoja… ja sitten älyttömän pitkä jalka! Meinasi niska krampata kun yritti nähdä ihan koko jalan. Jos en ihan väärin muista, niin korkeutta jalalla oli kahden ihmisen verran. Tai ainakin 1,5 ihmisen. Lisäksi siellä oli mm. Tyrannosaurus Rexin jalanjälki, joidenkin dinojen kynsiä (etusormen mittaisia!) ja vaikka mitä muuta. Harmi vain kun fossiileista ei saanut ottaa kuvia niiden ollessa miljoonia vuosia vanhoja ja arkoja valolle.
Fossiilien lisäksi näytillä oli liikkuvia dinosauruksia, jotka myös ääntelivät. Esillä oli mm. Tarbosaurus, Camarasaurus, Protoceratops sekä Velociraptor. Dinosaurukset oli laitettu mahdollisimman luonnollisiin tilanteisiin. Jokaisen dinosauruksen kohdalla oli pieni infotaulu, jossa kerrottiin tietoja dinosauruksesta. Muun muassa Tarbosauruksesta kerrottiin, että se on kuuluisan Tyrannosaurus Rexin aasialainen vastine, tosin pienempi. Tuon tiedon luettuani en ole edes varma siitä, haluanko tietää kuinka iso Tyrannosaurus Rex oli.
Kolmannessa tilasta löytyi vielä muutamia fossiileita, pelejä ja informaatiota sekä valokuvauspiste. Valokuvauspisteessä pääsi ottamaan kuvan dinosauruksen kanssa ja kuvan pystyi lähettämään omaan sähköpostiinsa.
Näyttelyn lisäksi Taidemuseolla on myös Dino Shop, jossa myydään näyttelyyn kuuluvaa oheistavaraa. Oli pehmoleluja, reppuja, miniatyyrejä, pinssejä, kortteja… mitä nyt vain voi kuvitella oheistavaraksi. Itse ostin Triceratops-pehmorepun sekä pinssin, josta myös tämän kirjoituksen otsikko on peräisin.
Suosittelen näyttelyä kaikille vähänkään dinoista kiinnostuneille. Se oli todella mielenkiintoinen, ja jos jaksaa kaikki infotaulut lukea, oppii dinosauruksista ja dinosaurusten ajasta paljon asioita. Näyttely on avoinna joka päivä 10-20 aina 31.8.2014 saakka, minkä jälkeen dinot lähtevät takaisin Lontooseen. Lisätietoja näyttelystä täällä.
Teksti ja kuvat julkaistu alunperin omassa henkilökohtaisessa blogissani.



Dinosaurusfaneja on varmasti maailmalla huomattava määrä (vaikkeivät dinosaurukset ehkä ihan yhtä suosittuja olekaan kuin Beatles). Aloin miettiä missä kaikkialla dinosauruksia on tullut vastaan ja parhaiten minulle mieleen jääneet esimerkit ovat Lassi ja Leevi, Dinosaur Comics ja Jurassic Parkit.
Lassissa ja Leevissä dinosaurusten funktio taisi olla jotain käsittämättömän siistiä ja tuhovoimaista, Dinosaur Comics kuvaa inhimillisyyttä dinosaurusten kautta ja Jurassic Parkissa ideana tuntuu olevan tuhoavuuden lisäksi se, että ihmiset jotka eivät älyä tai kunnioita dinosaurusten vaarallisuutta tarpeeksi kuolevat…
Minulla tulee mieleen myös Maa aikojen alussa animaatioelokuvat, joista ensimmäinen julkaistiin 1988. Tuokin saattaa olla yksi lähde sille, miksi aikoinani innostuin dinosauruksista, ei vain kirjoitusvaiheessa tullut mieleen. 2000-luvulla dinosauruksia seikkaili kolmannessa Ice Age-elokuvassa, Ice Age: Dawn of the Dinosaurs.
Räy räyh