{"id":38034,"date":"2023-11-29T09:00:00","date_gmt":"2023-11-29T07:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=38034"},"modified":"2023-11-26T00:18:32","modified_gmt":"2023-11-25T22:18:32","slug":"ranskalaiselokuva-puhaltaa-hengen-klassikkotarinaan-osa-i","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2023\/11\/29\/ranskalaiselokuva-puhaltaa-hengen-klassikkotarinaan-osa-i\/","title":{"rendered":"Ranskalaiselokuva puhaltaa hengen klassikkotarinaan (osa I)"},"content":{"rendered":"\n

\u00ad Kolme muskettisoturia: D’Artagnan <\/em>vie katsojat valtapelien varjoihin<\/p>\n\n\n\n

\"Nelj\u00e4
Elokuvan englanninkielinen juliste. Kuva: The Movie Database (TMDB)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Alexandre Dumas<\/strong> vanhemman<\/strong> (1802-1870) Kolme muskettisoturia<\/em> (1844) oli yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 lukemistani niin sanotuista aikuisten romaaneista. Palasin teoksen pariin lukiolaisena ja tartuin saman tien jatko-osiin. Niiden toisella puolen surin: j\u00e4ljell\u00e4 on en\u00e4\u00e4 toistoa.<\/p>\n\n\n\n

Aikuisi\u00e4ll\u00e4 olen yh\u00e4 kuin sis\u00e4isen pakon ajamana tutustunut kaikkiin tapaamiini versiointeihin musket\u00f6\u00f6rien tarinasta. Hyvin harvoin olen ollut tyytyv\u00e4inen n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni. Aivan kuin filmatisointien tekij\u00f6ill\u00e4 olisi ollut t\u00e4ysin toisenlainen n\u00e4k\u00f6kulma minulle tuttuun romaaniin: ihan kuin he olisivat arvostaneet alkuteoksessa jotain ihan muuta.<\/p>\n\n\n\n

Leonardo di Caprion<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 Rautanaamio<\/em> (1998) erottui toteutusten kirjavasta joukosta, mutta se pohjautuikin eri kirjaan. Alkuper\u00e4ist\u00e4 romaania on filmatisoitu jo yli vuosisadan ja onpa sen pohjalta kyn\u00e4ilty musikaaleja, n\u00e4ytelmi\u00e4 ja tv-sarjojakin. Luulisi kaiken sen luovuuden tuottaneen vuosikymmenien saatossa jotain laadukkaampaa kuin Hollywood-filmien nokkelaa sanailua vaivattoman oloisen miekankalistelun oheen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Taidetta vai seikkailua?<\/h2>\n\n\n\n

Odotukseni eiv\u00e4t olleet korkealla, kun miltei vanhasta tottumuksesta istahdin kes\u00e4kuumalla elokuvateatterin penkille Kolme muskettisoturia: D’Artagnan<\/em> -teoksen (2023) \u00e4\u00e4relle. Olin kokenut trailerin ennen kaikkea pomp\u00f6\u00f6siksi. Monien toistojen my\u00f6t\u00e4 aloin kuulla Guillaume Rousselin<\/strong> herooisen painostavassa tunnusmusiikissa paitsi Christopher Nolanin<\/strong> Batman-elokuvista muistuttavia uhkaavia sointukulkuja, my\u00f6s Coolion<\/strong> Gangsta’s Paradise<\/em> -hitin poljentoa. My\u00f6hemmin videoarvosteluihin perehtyess\u00e4ni k\u00e4vi ilmi, etten ole ainoa.<\/p>\n\n\n\n

Ennen elokuvan alkua n\u00e4ytetyt mainokset enteiliv\u00e4t vimmaisen vauhdikkaita seikkailuja, mik\u00e4 minussa her\u00e4tti vieraantumisen tunteita jo ennen varsinaisen katselukokemuksen alkua. Menev\u00e4t toimintaelokuvat eiv\u00e4t muodosta makumieltymysteni ydint\u00e4. Toisaalta saatoin iloita siit\u00e4, ettei ranskalaista tuotosta ole automaattisesti m\u00e4\u00e4ritelty taide-elokuvaksi, kuten vaikkapa rapakon takana n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4yneen: se tiet\u00e4\u00e4 teokselle valitettavasti melko heikkoa levikki\u00e4. Sis\u00e4ll\u00f6n soisi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4n vastaanottoa pikemmin kuin alkuper\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Sekin kertoo jotain, kuinka marginaalisessa teatterissa teosta esitet\u00e4\u00e4n. Kanssani Finnkinon penkkej\u00e4 jakoi ihan mukava m\u00e4\u00e4r\u00e4 yleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Useamman Euroopan maan rahoittama tuotanto on sik\u00e4li romaanin hengen mukainen, ett\u00e4 siin\u00e4 ranskan puhumisen ohella liikutaan autenttisissa kohteissa. Ranskan elokuva-ala on toivonut elokuvasta piristysruisketta lipputuloihin ja vastinetta amerikkalaisille Marvel-filmeille. Monen muun maan tavoin elokuvataiteen synnyinsijoilla elokuvateattereiden k\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat koronavuosien j\u00e4ljilt\u00e4 yh\u00e4 romahduksissa. Asterix ja Obelix lohik\u00e4\u00e4rmeen valtakunnassa <\/em>(2023) <\/em>ei oikein lunastanut odotuksia ja muskettisoturielokuvien ohjaaja Martin Borboulonin<\/strong> aiempi teos Eiffel<\/em> (2022) j\u00e4i maailmalla tunnetusta aiheestaan huolimatta v\u00e4h\u00e4n toteamuksen tasolle. Turvallisen tuntuisten aiheiden lis\u00e4ksi tarvitaan viel\u00e4 jotain uutta ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 katsojien huomion vangitsemiseksi. Nyt luvassa on Muskettisoturien<\/em> jatko-osan lis\u00e4ksi henkil\u00f6iden edesottamuksia seuraavia spin off -sarjoja sek\u00e4 vuonna 2024 samaan henkeen toteutettu klassikkofilmatisointi Monte Criston kreivist\u00e4<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\"Nelj\u00e4
Kuningas Ludvig XIII (Louis Garrel<\/strong>) on oikeudenmukaisuuden henkil\u00f6itym\u00e4 ja yksin h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikeutta valtakunnassa. Muskettisoturit odottavat puhuttelua. Kuva: Finnkino<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

D’Artagnanin olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Elokuva vet\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mukaansa. M\u00e4hin\u00f6inti alkaa jo ennen kuin replikointiin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kunnolla kiinni: tarinaa ei pohjusteta, vaan menn\u00e4\u00e4n suoraan tapahtumiin intomielisen D’Artagnanin (mm. Netflixin Agentit<\/em>-sarjasta tuttu Fran<\/strong>\u00e7<\/strong>ois Civil<\/strong>) r\u00e4mpiess\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla sateiseen Pariisiin. Tuleva miekkaniekka joutuu heti keskelle selkkausta ja jopa haudatuksi el\u00e4v\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tekij\u00e4t pelaavat hahmojen ja heid\u00e4n taustojensa tuttuudella: riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tunnistamme heid\u00e4t. Henkil\u00f6ihin ei pahemmin ehdit\u00e4 syventy\u00e4, vaan luonteenpiirteet piirret\u00e4\u00e4n valkokankaalle varsin nopein vedoin. D\u2019Artagnanin muskettisoturiksi tulemisen halua ei perustella, ei liioin rakennella henkil\u00f6hahmojen v\u00e4lisi\u00e4 luottamuussuhteita. S\u00e4\u00e4styy aikaa, kun keskushahmon motivaatio j\u00e4tet\u00e4\u00e4n yhden, trailerissakin kuullun repliikin varaan ja uusi, aluksi \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4ksi keltanokaksi arvioitu soturikadetti otetaan mukaan joukkoon yhden kahakan aikana. Roman Duris<\/strong>‘n Aramis olisi ollut jo sit\u00e4 ennen valmis tappamaan rasittavan kiihkoilijan.<\/p>\n\n\n\n

Tuttuus tuo turvaa, mutta ihan pelkk\u00e4\u00e4n nostalgiaan elokuva ei tukeudu. Toteutuksesta on nimitt\u00e4in tiivistetty pois kokonaisia henkil\u00f6hahmoja. Kreivi Rochefort loistaa poissaolollaan ja sankarimme mielitietyn aviomies Herra Bonacieux kenties vilahtaa kotipihallaan kerran. Pahisten rooli on s\u00e4lytetty karismaattisena femme fatalena juonivan Miladyn (lumoava Eva Green<\/strong>) ja luihuna my\u00f6t\u00e4ilev\u00e4n kardinaali Richeliun (\u00c9ric Ruf<\/strong>) harteille.<\/p>\n\n\n\n

Kerronnan el\u00e4vyydest\u00e4 saadaan kiitt\u00e4\u00e4 tekniikkaa, jonka voimin kamera kiert\u00e4\u00e4 jatkuvasti p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kintereill\u00e4. Olkap\u00e4\u00e4perspektiivin my\u00f6t\u00e4 taistelukohtausten tarkkuus k\u00e4rsii siin\u00e4 miss\u00e4 immersiivisyys korostuu. Miekkailuhetki\u00e4 leimaa itsetietoisuus ja leikkisyys samalla kun v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n ly\u00f6m\u00e4st\u00e4 koko asetelmaa lekkeriksi: onhan valtakunta sent\u00e4\u00e4n sodan partaalla. Yhten\u00e4ist\u00e4, keskeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n oloista ottoa ja taistelijoiden katseiden liikkeit\u00e4 mukaileva kamerankuljetus nostaa yhteenottojen panoksia. Todentuntu korostuu katsojan p\u00e4\u00e4stess\u00e4 keskusnelikon kannoille. H\u00e4net vedet\u00e4\u00e4n suoraan mukaan kuohuvan Ranskan ilmapiiriin.<\/p>\n\n\n\n

Kardinaalin miehi\u00e4 vastaan taistellessa kuullaan elokuvan ainoa \u201dYksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta\u201d -hokema, silloinkin joukon kyynisimm\u00e4n eli Athoksen (Vincent Cassel<\/strong>) lausumana. V\u00e4likohtauksen painoarvo kasvaa.<\/p>\n\n\n\n

Miekkailijoiden henki on halpa, kun kuninkaan (tai kardinaalin) asialla ratsastetaan. Vastustajia ollaan valmiina listim\u00e4\u00e4n pienimm\u00e4st\u00e4kin syyst\u00e4. Toisaalta kuolema ei kirjan lukeneelle tunnu kovin todelta: olisi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, jos joku olennainen henkil\u00f6 j\u00e4isi kyydist\u00e4 ennen kakkososaa.<\/p>\n\n\n\n

Adrenaliinia ja rymistely\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 taistelukoreografioiden rytmittyess\u00e4 musiikin pauhuun ja orkesterielementtien j\u00e4ljitelless\u00e4 taistelijoiden sykett\u00e4. Toisin kuin amerikkalaisissa j\u00e4nn\u00e4reiss\u00e4, kalpojen kalistelua ei keskeytell\u00e4 n\u00e4ps\u00e4k\u00e4n replikoinnin vuoksi, niin kaunopuheista ja ytimek\u00e4st\u00e4 kuin dialogi muuten onkin.<\/p>\n\n\n\n

Joitakin vapauksiakin on ilmeisesti otettu. Esimerkiksi musketit ovat asiantuntijoiden mukaan aikakauteen aivan liian moderneja.<\/p>\n\n\n\n

\"Etualalla
It\u00e4vallan Anna (Vicky Krieps<\/strong>) ampuu Tarzanilta kuulostavia ankkoja. Kuva: Finnkino<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Synk\u00e4n ja koomisen liitto<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Monista toteutuksista tuttua technicolor-seikkailua ranskalaisversiolta on turha odottaa. Ohjaajan l\u00e4nnenelokuvista inspiroitunut ote n\u00e4kyy etenkin seepiavoittoisessa v\u00e4rimaailmassa. Suorastaan sarjakuvamaisiksi k\u00e4yneet vanhat kunnon siniset ristitakit on j\u00e4tetty sinne minne ne kuuluvatkin, naftaliiniin. Muskettisotureiden karu varuskunta tuo mieleen taannoisen BBC-sarjan (2014).<\/p>\n\n\n\n

Jotkut henkil\u00f6ist\u00e4 on vaatetettu pikemminkin teatterin lavalle kuin Pariisin kaduille. Vai kuinka pitk\u00e4\u00e4n Milady mahtaisi p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 vakoojana n\u00e4ytt\u00e4viss\u00e4 sulkahatuissaan ja tikarikorvakoruissaan, hiukset vapaina hulmuten? Tyyli on todenmukaisuutta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4, pohjautuuhan elokuvakin viihdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarkoitettuun kaunokirjallisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Puvustus heijastelee my\u00f6s valtasuhteita. Hulmuavassa punaisessa viitassa astelevan kardinaalin rinnalla Ludvig XIII muistuttaa palvelijaa mahtavamman miehen varjossa. Tahdoton ja kyll\u00e4stynyt kuningas takertelee oikeamieliseksi tituleerattuna ylimyksen\u00e4 yht\u00e4 lailla avio-ongelmien kuin valtakunnan hallitsemisen parissa.<\/p>\n\n\n\n

Vicky Kriepsin idealistisen hyv\u00e4 It\u00e4vallan Anna esiintyy vaaleissa asuissaan Miladyn, tuon kardinaalin paholaismaisen k\u00e4tyrin, vastakohtana. Luxemburgilaisn\u00e4yttelij\u00e4 tuo toteutukseen omanlaistaan aitoutta, vaikkakin liev\u00e4n aksentin huomaamiseen tarvittaneen jo melko hyv\u00e4 ranskan kielen taito. Algerialaissyntyinen Lyna Khoudri<\/strong> kuningattaren uskottuna Constancena on osan kriitikoista mielest\u00e4 liian tummapintainen 1600-luvun alun Ranskaan. En olisi mokomaa edes huomannut.<\/p>\n\n\n\n

Patinoidun yleisilmeen ohella monet hahmoista ovat kirjavastineitaan vanhempia. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 harva muskettisoturi ylsi yli kolmenkymmenen vuoden ik\u00e4\u00e4n, ranskalaisr\u00e4iskeess\u00e4 s\u00e4il\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4yttelev\u00e4t harmaantuvat hahmot ja taisteluissa ryvettyneet mutanaamaiset urhot. Ratkaisulla on tekij\u00f6iden mukaan haluttu korostaa p\u00e4\u00e4osan nuoruutta ja kokemattomuutta (kaiketi my\u00f6s t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 konkareiden erityisyytt\u00e4). Elokuvan trailerissa Herra Treville (Marc Barb\u00e9<\/strong>) toteaa D’Artagnanille, ett\u00e4 kenties t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 kerran tulee muskettisoturi. N\u00e4kem\u00e4mme peitsentaittelun perusteella l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki kadetit eiv\u00e4t siihen vaiheeseen tainneet selvit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Synkkyytt\u00e4 maustetaan humoristisilla pilkahduksilla etenkin dialogin tasolla. Kuinka monta niit\u00e4 muskettisotureita nyt olikaan, laskeskellaan pariinkin otteeseen, kuten hieman pakonomaisessa lopun kunnianpalautustilaisuudessa. Pienill\u00e4 itsetietoisilla piikeill\u00e4 kommentoidaan yhden kansan ja yhden valtion ideaa, luodit pys\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Raamatulla eik\u00e4 taistelussa saatuja vammoja muutenkaan pidempi\u00e4 aikoja voivotella. Kun kuningatar ampuu sorsan, kuullaan vuosikymmenien takaa tuttu Wilhelm-huuto.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin soturimme viett\u00e4v\u00e4t iltaa tavernassa laulusta ja juomasta humaltuen, mik\u00e4 lienee elokuvan seesteisin kohtaus. Jonkin verran kritiikki\u00e4 on kirvoittanut Porthoksen (Pio Marma\u00ef <\/strong>) kuvaaminen biseksuaalina. Tarkalleen ottaen kyseinen sana on median tulkinta, sill\u00e4 kerronnan tasolla el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kaikin keinoin nauttivan musket\u00f6\u00f6rin ei mainita v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n petikumppaninsa sukupuolesta. Ratkaisua on moitittu liiallisesta wokeismista. Veikkaan, ett\u00e4 muutaman vuoden kuluttua t\u00e4llainen yksityiskohta ei en\u00e4\u00e4 innoita suurempia mielenkuohuja, vaan sen voi n\u00e4hd\u00e4 osana aikamme tulkintaa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Artikkelin seuraava osa julkaistaan heti huomenna!<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00ad Kolme muskettisoturia: D’Artagnan vie katsojat valtapelien varjoihin Alexandre Dumas vanhemman (1802-1870) Kolme muskettisoturia (1844) oli yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 lukemistani niin sanotuista aikuisten romaaneista. Palasin teoksen pariin lukiolaisena ja tartuin saman tien jatko-osiin. Niiden toisella puolen surin: j\u00e4ljell\u00e4 on en\u00e4\u00e4 toistoa. Aikuisi\u00e4ll\u00e4 olen yh\u00e4 kuin sis\u00e4isen pakon ajamana tutustunut kaikkiin tapaamiini versiointeihin musket\u00f6\u00f6rien tarinasta. Hyvin harvoin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1305,"featured_media":38037,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","activitypub_content_warning":"","activitypub_content_visibility":"","activitypub_max_image_attachments":4,"activitypub_interaction_policy_quote":"anyone","activitypub_status":"","footnotes":""},"categories":[408],"tags":[1350,2138,1936,134],"coauthors":[2436],"class_list":["post-38034","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-tv_leffa","tag-elokuva","tag-elokuva-arvostelu","tag-elokuva-arvostelut","tag-elokuvat"],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2023\/11\/The_Three_Musketeers_-_DArtagnan_2023_film_poster.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/38034","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1305"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=38034"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/38034\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":38069,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/38034\/revisions\/38069"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/38037"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=38034"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=38034"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=38034"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=38034"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}