{"id":37565,"date":"2023-06-26T09:00:18","date_gmt":"2023-06-26T06:00:18","guid":{"rendered":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=37565"},"modified":"2023-06-24T18:30:42","modified_gmt":"2023-06-24T15:30:42","slug":"lukija-kutsuu-ystavaa-proustin-ihailijoita-hellitaan-uudella-suomennoksella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2023\/06\/26\/lukija-kutsuu-ystavaa-proustin-ihailijoita-hellitaan-uudella-suomennoksella\/","title":{"rendered":"“Lukija” kutsuu yst\u00e4v\u00e4\u00e4: Proustin ihailijoita hellit\u00e4\u00e4n uudella suomennoksella"},"content":{"rendered":"\n
\"Kirjan
Kuva: Basam Books<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Marcel Proust<\/strong> (1871-1922) tunnetaan romaanitaidetta uudistaneen, muistin merkityst\u00e4 luotaavan Kadonnutta aikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> -tiiliskiven kirjoittajana. Basam Booksin klassikkosarjassa ilmestyy nyt uutena suomennoksena Proustin Lukija <\/em>(Sur la lecture<\/em>, 1905), alun perin esipuheena julkaistu teksti John Ruskinin<\/strong> (1819-1900) teokseen Seesam ja liljat<\/em> (1865). <\/p>\n\n\n\n

Mittasuhteiltaan hieman odotusten vastaisessa kirjasessa solahdetaan suoraan Proustin kuvaamaan Belle \u00c9poquen maailmaan ja kirjailijan p\u00e4\u00e4teoksesta tuttuun maisemaan: lapsuuteen, jossa nuoren Marcelin lukemisen keskeytt\u00e4v\u00e4t perheen yhteiset ateriat. Lukemisen monisyisyytt\u00e4 erittelev\u00e4n tekstin mittaa on reilut 50 sivua, mik\u00e4 tuo etsim\u00e4tt\u00e4 mieleen tekij\u00e4n suurromaanin ensimm\u00e4isen osan. Siin\u00e4kin kuuluun Madeleine-leivoksen nauttimiseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n vasta noin viidenkymmenen sivun johdannon j\u00e4lkeen. Uudessa julkaisussa nykylukija p\u00e4\u00e4see perehtym\u00e4\u00e4n Proustin pitk\u00e4hk\u00f6jen viitteiden j\u00e4lkeen lis\u00e4ksi suomentaja Sampsa Laurisen<\/strong> aihetta syvent\u00e4v\u00e4\u00e4n esseeseen, joka rakentaa oivallisia siltoja kirjailijan vaikutteiden ja tuotannon v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Lukeminen taitona k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taika-avaimia (oikein)<\/h2>\n\n\n\n

Kirjailijan tekstej\u00e4 ennenkin lukeneen mielt\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4, kun jo teoksen ensimm\u00e4isill\u00e4 sivuilla p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n mainitsemaan M\u00e9s\u00e9glisen kyl\u00e4. Melkein kuin olisi saanut k\u00e4siins\u00e4 joitakin kymmeni\u00e4 sivuja lis\u00e4\u00e4 Kadonnutta aikaa<\/em>. Proust johdattaa lukijan lapsuuden huoneeseensa ja kuvailee sen esineit\u00e4 ja ikkunoita kuin kappelia, jossa kirjojen maailmaan paneutuminen tapahtuu. Tekij\u00e4n kiinnostus pyh\u00e4\u00e4n arjessa tulee esiin jo Lukijan<\/em> alkusivuilla. V\u00e4lill\u00e4 Marcelia patistellaan ulos leikkim\u00e4\u00e4n. Teksti\u00e4 2020-luvulta  k\u00e4sin tavaileva ihminen saa aihetta hymyyn, kun tekij\u00e4 manailee hyvien kirjojen lyhyytt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Lukijaa<\/em> on vaikeaa l\u00e4hesty\u00e4 sellaisenaan, rinnastamatta teksti\u00e4 sit\u00e4 seuranneeseen mammuttiin. Yhtym\u00e4kohdat kirjoittajan p\u00e4\u00e4teokseen ovat melkeinp\u00e4 h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n ilmeisi\u00e4. Uransa alussa olevan kirjailijan tyyli ja mielenkiinnon kohteet pilkottivat jo n\u00e4ill\u00e4 riveill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Proustille lukeminen toimii muistin merkitsij\u00e4n\u00e4, jossa kirja n\u00e4yttelee tahattomien mielenliikkeiden tallentajan osaa. Lukija kokee h\u00e4nen tulkinnassaan samanlaista inspiraatiota kuin keskustellessaan yst\u00e4viens\u00e4 kanssa, mutta valppauden herpaantumatta. Ruskinin mukaan t\u00e4m\u00e4 \u201cpsykologinen akti\u201d on kuin keskustelu menneisyyden moitteettomimpien kirjailijoiden kanssa, \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpien ja mielenkiintoisempien kuin lukija voisi omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n koskaan saada juttukavereikseen. Proust n\u00e4kee kirjailijat saattajina, kuskeina, jotka viev\u00e4t lukijansa maagisiin maailmoihin ja p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t kyyditt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 niiden sis\u00e4\u00e4n taika-avaimillaan. <\/p>\n\n\n\n

Lukemisen hinta on, ett\u00e4 se vie \u201cmielekk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kynnykselle\u201d, jonne emme voi j\u00e4\u00e4d\u00e4. Kirja on kuin poissaoleva yst\u00e4v\u00e4, jonka suhteessa lukijaan on jotain vilpit\u00f6nt\u00e4 ja koskettavaa: se on yst\u00e4vyytt\u00e4, jota riidat ja el\u00e4m\u00e4npolulle asettuvat esteet eiv\u00e4t h\u00e4iritse.<\/p>\n\n\n\n

Eskapistiselta kuulostava toimenpide on Proustista kuitenkin viime k\u00e4dess\u00e4 lukijan mielen ty\u00f6t\u00e4, sill\u00e4 paperilla on lopulta pelkki\u00e4 kirjaimia. H\u00e4n on nykykatsannossa oikeilla j\u00e4ljill\u00e4, sill\u00e4 jo kirjallisuustieteen peruskursseilla opitaan, ett\u00e4 tekstin sis\u00e4lt\u00f6 muodostuu tulkinnan my\u00f6t\u00e4 vuorovaikutuksessa lukijan kanssa. Proust rinnastaa kirjat suorastaan psykoterapeutteihin, jotka nostavat hermorauniot anhedonian sy\u00f6vereist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Vaikka Proust kirjoittaa kautta tuotantonsa totuuden merkityksest\u00e4 taiteessa, h\u00e4n my\u00f6s kritisoi \u201ckirjatiet\u00e4v\u00e4isi\u00e4\u201d, jotka suhtautuvat kirjoihin ehdottomina auktoriteetteina. Kirjailija piti kouluajoista asti ohjenuoranaan, ett\u00e4 jokaisen on luotava totuutensa itse, rehellisen\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kohtaan. Lukijassa <\/em>h\u00e4n luonnostelee t\u00e4sm\u00e4llisen karikatyyrin ihmistyypist\u00e4, jonka \u201ckuvainpalvontaan hairahtuva totuusk\u00e4sitys\u201d on j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt 1600-luvulle. T\u00e4llaisille ihmisille lukeminen voi olla suorastaan pahe. Piirteet ovat tunnistettavia ajallisesta et\u00e4isyydest\u00e4 huolimatta. \u201cAjatteleva lukija hallitsee antoisan lukemisen taidon.\u201d<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"Mies
Marcel Proust noin vuonna 1905. Kuva: Proustonomics<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kehysten tuolle puolen katsojat<\/h2>\n\n\n\n

Ruskinin teoksessa Seesam ja liljat<\/em> kuninkaiden aarrekammioiden ovet avautuvat lukijalle. Jo omana aikanaan naisen asemaa vanhahtavasti k\u00e4sitelleess\u00e4 teoksessa tekij\u00e4 kehottaa isi\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n modernit romaanit ja aikakauslehdet kaukana tyt\u00e4rten ulottumattomissa, sill\u00e4 naisen tulee olla kodin lilja, kaunistus, parhaimmillaankin vain yht\u00e4 sivistynyt kuin perheenp\u00e4\u00e4. Proust ehti k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6ns\u00e4 aikana per\u00e4ti katua ty\u00f6h\u00f6n tarttumista. Ruskinin k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 muodostui h\u00e4nelle kaikesta huolimatta t\u00e4rke\u00e4 etappi siihen asti l\u00e4ht\u00f6kuopissa polkeneella uralla.<\/p>\n\n\n\n

Symbolismin, impressionismin ja naturalismin vallatessa alaa kuvataiteissa aika oli muutenkin ajamassa Ruskinin ohi. H\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 puhuttelivat yh\u00e4 niit\u00e4, joille taide merkitsi suurinta pyh\u00e4\u00e4. Proustia ja Ruskinia yhdisti esiteollisen ajan, k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyyden, luonnon, keskiajan ja kansantaruston kunnioitus. Ruskin oli Proustia sek\u00e4 yhteiskunnallisempi ett\u00e4 uskonnollisempi. H\u00e4net tunnettiin renessanssia edelt\u00e4nytt\u00e4 aikaa ihannoinneiden prerafaeliittien edustajana ja taidekriitikkona, jonka teoksia pidettiin muodikkaina siit\u00e4 huolimatta, ettei niit\u00e4 tekij\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen kohdistuneen vastustuksen vuoksi tunnettu kovin hyvin h\u00e4nen elinaikanaan.<\/p>\n\n\n\n

Ruskiniin perehtyminen vaikutti Proustiin merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla tyylin, maun ja kirjallisen itseluottamuksen kehittymisess\u00e4. Laurinen luetteloi ansiokkaasti Ruskinin merkityst\u00e4 Proustin ilmaisulle niin virkkeiden, yksityiskohtien, rytmin, metaforien, aiheen toissijaisuuden ja rajauksen kuin kontrastien ja paradoksien osalta. Esitystavan t\u00e4sm\u00e4llisyys oli molempien taiteilijoiden arvoj\u00e4rjestyksess\u00e4 korkealla. <\/p>\n\n\n\n

Proustia vieh\u00e4tti tapa, jolla Ruskin piti arvossa jotakin n\u00e4enn\u00e4isen taustalla piilev\u00e4\u00e4. Omassa kirjoitusty\u00f6ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei korostanut taiteen uskollisuutta luonnonkauneudelle saati taideteosten moraalista ylivertaisuutta, vaan t\u00e4hdensi yrityst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ideoita aistien avulla. Siin\u00e4 miss\u00e4 Ruskin inhosi sentimentaalisuutta, Proustia kiehtoivat yksil\u00f6n mielenliikkeet, mutta h\u00e4n uskoi my\u00f6s taiteen oikeustajua her\u00e4ttelev\u00e4\u00e4n voimaan. Kauneus ilmeni h\u00e4nelle l\u00e4ht\u00f6kohtana pikemmin kuin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Hollantilaisten mestareiden tapaan Proustin on luonnehdittu esitt\u00e4v\u00e4n kohteensa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kuvakulmasta ja antavan vaikutelman jatkuvuudesta kehysten tuolla puolen. Esimerkkin\u00e4 ilmeisen takana piilev\u00e4st\u00e4 tekstiaiheesta on n\u00e4hty fiktiivisen Vinteuil\u2019n sonaatin kuvaus henkil\u00f6hahmojen kokemusmaailmassa. <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hemm\u00e4ss\u00e4 tarkastelussa Proustin oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Ruskinin jyrkkyytt\u00e4 esimerkiksi t\u00e4m\u00e4n oppimattomana pit\u00e4m\u00e4n Whistlerin<\/strong> (1834-1903) maalausten suhteen. Proust sekoitti teoksensa taiteilija Elstiriin piirteit\u00e4 paitsi Whistlerist\u00e4, my\u00f6s Ruskinin ylist\u00e4m\u00e4st\u00e4 William Turnerista <\/strong>(1775-1851). Kirjailija muun muassa lainasi maisemamaalarilta luomalleen henkil\u00f6hahmolle ensivaikutelmaa korostavan \u201cviattoman silm\u00e4n\u201d (innocence of eye<\/em>) k\u00e4sitteen.<\/p>\n\n\n\n

Ruskinin poismenon johdosta vuonna 1900 t\u00e4m\u00e4n laajamittaisempi k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen tuli viimein mahdolliseksi. Proustin alkujaan puutteellinen kielitaito ja ranskannosten virheet eiv\u00e4t heitt\u00e4neet kapuloita lupaavan sanank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n rattaisiin. Sen sijaan kirjailijan terveys alkoi k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten ilmestymisen aikoihin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heikentymisen merkkej\u00e4. Tuleva proosanuudistaja tulkitsi, ett\u00e4 h\u00e4nen omilla teoksillaan oli jo kiire, jos h\u00e4n mieli saada jotain aikaan. H\u00e4n kielt\u00e4ytyi tulevista k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6ist\u00e4 ja uppoutui t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4teoksensa kirjoittamiseen. Sen viimeiset osat ilmestyiv\u00e4t postuumisti 1920-luvulla. Tekij\u00e4 ei ehtinyt huolehtia painotuotteidensa viimeisist\u00e4 muokkauksista.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"Mies
John Ruskin vuonna 1863. Kuva: Wikipedia<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kirja katedraalina<\/h2>\n\n\n\n

Uskonnollisen vakaumuksen puutteesta huolimatta Proust ihaili katedraaleja. H\u00e4n koki niiden \u201ckatoavan kielen\u201d taide-el\u00e4myksen\u00e4, johon ei ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 hengellisi\u00e4 merkityksi\u00e4. Kirjailija laati jopa vetoomuksen katedraalien s\u00e4ilytt\u00e4misen puolesta, kun lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 suunniteltiin kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Laurinen tuo esseess\u00e4\u00e4n esiin sen huojentavan tosiseikan, ett\u00e4 aika on osoittanut Proustin huolen katedraalien kohtalosta suurelta osin aiheettomaksi.<\/p>\n\n\n\n

Kirjailijaa veti katedraaleissa puoleensa ajattomuuden tuntu, jonka h\u00e4n tahtoi nivoa osaksi teostaan. H\u00e4nt\u00e4 kiinnosti, mist\u00e4 ihmisen olemus kantautuu ja miten se n\u00e4kyy h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kieless\u00e4. Pienist\u00e4 yksityiskohdista, alttari-ikkunoista, keskilaivasta ja porttik\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 muodostuva kokonaisuus sai toimia my\u00f6s Kadonneen ajan<\/em> rakenteena. Aikalaisia ratkaisu h\u00e4mmensi. My\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vastaanotossa teos on sen sijaan asettanut uusia vaatimuksia romaanin rakenteelle. <\/p>\n\n\n\n

Proustin yhteiskunnallinen valveutuneisuus ei n\u00e4kynyt h\u00e4nen teoksissaan yht\u00e4 selv\u00e4sti kuin Ruskinilla. Silti pitkin Kadonnutta aikaa<\/em> kulkee yhteiskuntaluokkien vuorovaikutus. Aistiherkkyys, jolla Ruskin tallentaa havaintojaan, tuo el\u00e4v\u00e4sti mieleen Proustin teokseensa viljelem\u00e4t vaikutelmat paikannimist\u00e4. Kyn\u00e4niekalle kirjojen kieli oli menneen el\u00e4m\u00e4n peili ja samoilumaasto. Tahattoman muistin idea kantautui Ruskinin teoksista, samoin kuin olennaisen tavoittelu \u00e4lyn ohitse.<\/p>\n\n\n\n

Proust antoi arvoa Ruskinin tavalle koota tekstiens\u00e4 p\u00e4\u00e4tteeksi kaikki elementit yhteen, mik\u00e4 n\u00e4kyy J\u00e4lleenl\u00f6ydetyn ajan<\/em> p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Laurinen kirjoittaa:<\/p>\n\n\n\n

“Lukijassa<\/em> on jo p\u00e4hkin\u00e4nkuoressa kaikki, mit\u00e4 Proust tarvitsi suureen romaaniinsa. Kirjoittajana h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt virkkeen sommittelun makuun. Proustin tyylin ominaispiirteet ovat jo tunnistettavissa. H\u00e4nell\u00e4 oli jo aihe: kadotetun ajan, kuten esimerkiksi lapsuuden, l\u00f6yt\u00e4minen uudelleen. H\u00e4nell\u00e4 oli jo metodikin eli idea tahattomasta muistista, jota h\u00e4n kuvaa Lukijan<\/em> viimeisess\u00e4 kappaleessa Venetsian Piazzetta-aukion kahden pylv\u00e4\u00e4n varaan rakentuvilla metaforilla, joiden yhteydess\u00e4 h\u00e4n kirjoitti sanan Menneisyys enteellisesti isolla alkukirjaimella.”<\/p>\n\n\n\n

\"Katedraali
Proustin lapsuuden maisemien l\u00e4heisyydess\u00e4 sijaitseva Chartres\u2019n katedraali oli kirjailijalle erityisen tuttu. Kuva: Wikipedia<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Haltiotiloja<\/h2>\n\n\n\n

Laurisen mukaan virke on kaunokirjallisuuden perusyksikk\u00f6. Tarinoita voi h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmastaan kertoa muillakin v\u00e4lineill\u00e4. Suomentaja kesytt\u00e4\u00e4 Proustin tunnetusti pitk\u00e4t virkkeet luonteviksi johdannoiksi luku-urakan jatkamiseen. Suomennoksen kielessa ihastuttavat persoonalliset sanavalinnat ja -muodot, kuten \u201chaltiotila\u201d, \u201chaltioittaen\u201d, \u201csaatollaan\u201d ja \u201cjoutohuomioitavaa\u201d. Ilmaisut sopivat menneest\u00e4 ajasta kotoisin olevaan tekstiin antamatta kuitenkaan liian vanhahtavalta kalskahtavaa vaikutelmaa.<\/p>\n\n\n\n

Oman aikansa merkitt\u00e4v\u00e4 kirjallisuuskriitikko Charles Augustin Sainte-Beuve<\/strong> (1804-1869) vilahtelee Proustin viitteiss\u00e4 useaan otteeseen nousematta samanlaiseen kyseenalaistavaan valoon kuin Vastalause Sainte-Beuvelle<\/em> -teoksessa (1954, suomeksi ilmestynyt 2003). Lukijassa<\/em> keskityt\u00e4\u00e4n Ruskiniin ja – tietysti – lukemiseen. <\/p>\n\n\n\n

Julkaisua siivitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 on jossain m\u00e4\u00e4rin el\u00e4m\u00e4kerrallinen ote, mik\u00e4 istuu klassikkosarjan kontekstiin. Pitkin matkaa viljell\u00e4\u00e4n viittauksia Proustin varpaanmurskaajaan. Teos toimiikin hyv\u00e4n\u00e4 Kadonneen ajan<\/em> oheislukemistona. Oman aikamme lukija ei voi kuin ilahtua Proustin Lukijasta<\/em> ja toivoa tekij\u00e4n tuotannosta lis\u00e4\u00e4 suomennoksia. <\/p>\n\n\n\n

Klassikkoromaaninsa viimeisill\u00e4 sivuilla Proust toteaa kirjailijan velvoitteista: tekij\u00e4n on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen teoksensa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 sadan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 ole olemassa. Proustin kohdalla ennuste ei pit\u00e4nyt paikkaansa, sill\u00e4 kirjailijan kuolemasta tuli viime vuonna kuluneeksi vuosisata. Lukijuuden ansiosta kirjat ovat kaikkea muuta kuin vaipuneet unholaan.<\/p>\n\n\n\n

Marcel Proust<\/strong>: Lukija <\/em>(s. 136)
Alkuteos: Sur la lecture<\/em> (1905)
Suomentanut: Sampsa Laurinen
Basam Books, 2023
Kannen kuva: Rembrandt<\/strong>, Lukeva nainen <\/em>(1643)
Kansi: Taivo Org K\u00fcpress O\u00dc

Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Marcel Proust (1871-1922) tunnetaan romaanitaidetta uudistaneen, muistin merkityst\u00e4 luotaavan Kadonnutta aikaa etsim\u00e4ss\u00e4 -tiiliskiven kirjoittajana. Basam Booksin klassikkosarjassa ilmestyy nyt uutena suomennoksena Proustin Lukija (Sur la lecture, 1905), alun perin esipuheena julkaistu teksti John Ruskinin (1819-1900) teokseen Seesam ja liljat (1865).  Mittasuhteiltaan hieman odotusten vastaisessa kirjasessa solahdetaan suoraan Proustin kuvaamaan Belle \u00c9poquen maailmaan ja kirjailijan p\u00e4\u00e4teoksesta […]<\/p>\n","protected":false},"author":1305,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","activitypub_content_warning":"","activitypub_content_visibility":"","activitypub_max_image_attachments":4,"activitypub_interaction_policy_quote":"anyone","activitypub_status":"","footnotes":""},"categories":[409],"tags":[1185,1054,686],"coauthors":[2436],"class_list":["post-37565","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirj_sarj","tag-kirja-arvostelu","tag-kirjailija","tag-kirjallisuus"],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37565","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1305"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=37565"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37565\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":37577,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37565\/revisions\/37577"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=37565"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=37565"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=37565"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=37565"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}