{"id":32827,"date":"2020-10-15T09:00:27","date_gmt":"2020-10-15T06:00:27","guid":{"rendered":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=32827"},"modified":"2024-08-09T18:27:09","modified_gmt":"2024-08-09T15:27:09","slug":"harrastuksena-sukututkimus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2020\/10\/15\/harrastuksena-sukututkimus\/","title":{"rendered":"Harrastuksena sukututkimus"},"content":{"rendered":"\n

Aloin harrastaa sukututkimusta vuosi sitten. Sen j\u00e4lkeen olen viett\u00e4nyt ilta toisensa j\u00e4lkeen ajatellen kauan sitten kuolleita ihmisi\u00e4 ja tihrustaen satoja vuosia vanhoja k\u00e4sialoja. Olen seikkaillut hautausmailla k\u00e4yden l\u00e4pi l\u00e4hes jokaisen muistomerkin etsiess\u00e4ni sit\u00e4 yht\u00e4 tietty\u00e4 hautakive\u00e4 ja selannut 1880-luvulla kirjoitetun listan kaikista Alatornion asukkaista. Ja olen innostunut tajutessani, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 blogissa ei ole viel\u00e4 kirjoitettu sukututkimuksesta: t\u00e4t\u00e4 riemua pit\u00e4\u00e4 jakaa muillekin!<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 pyrin vastaamaan henkil\u00f6kohtaisella tasolla siihen kysymykseen, miksi sukututkimusta voi olla kiva harrastus, sek\u00e4 yleisell\u00e4 tasolla siihen, miten sukututkimus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tapahtuu. Liit\u00e4n loppuun my\u00f6s esimerkin sukulaisen tutkimisesta. My\u00f6hemmin esittelen aihetta syvemmin, joten jos sinulla on kysymyksi\u00e4 sukututkimuksesta, esit\u00e4 ihmeess\u00e4 niit\u00e4 vaikka blogin kommenttilaatikossa sivun alareunassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Seitsem\u00e4n sukupolvea sitten tarvittiin periaatteessa 128 ihmisen sukusoluja, jotta yksi ihminen voisi synty\u00e4 vuonna 2000. Oikeasti aiemmissa sukupolvissa voi olla my\u00f6s samoja ihmisi\u00e4 “kahteen kertaan”, erityisesti pieness\u00e4 ja nurkkakuntaisessa maassa niin kuin Suomi.<\/em><\/mark> Kuva: N\u00f6rttityt\u00f6t.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Miksi harrastaa sukututkimusta?<\/h2>\n\n\n\n

Ensinn\u00e4kin olen aina tyk\u00e4nnyt menneisyydest\u00e4 ja historiasta, lukemisesta ja siit\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen seuraamaan ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisten ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4. Minua kiehtovat ihmisten erilaiset kohtalot ja milt\u00e4 ne tuntuvat. Tykk\u00e4\u00e4n lukea blogeja ja omael\u00e4m\u00e4kerrallisia teoksia. Historialliset teokset ovat osa t\u00e4t\u00e4, koska niiss\u00e4 eri aikakausi luo viel\u00e4 aivan omanlaisensa kulttuurin ja vaikuttaa siihen, miten asiat k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n. Eli historiallisissa kirjoissa ei toisaalta ole nykyhetken Suomen tuttuja asioita, mutta niiss\u00e4kin vastataan mielt\u00e4ni polttavaan kysymykseen: millaista on olla sin\u00e4? Mill\u00e4 tavalla se on erilaista, mill\u00e4 tavalla samanlaista kuin olla min\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi oma suku on alkanut kiinnostaa minua enemm\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 keski-i\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4. On ollut kiehtovaa tavata n\u00e4in aikuisena omia serkkujaan ja huomata, miten paljon yhteist\u00e4 heid\u00e4n kanssaan on: samanlaisia ajatuksia ja tunteita, sama ymm\u00e4rrys joistain toimintatavoista perheen sis\u00e4ll\u00e4. Yleisestikin puhutaan enemm\u00e4n ylisukupolvisuudesta eli esimerkiksi hoitamattomien sotatraumojen vaikutuksesta perheisiin ja vaikutusten siirtymisest\u00e4 sukupolvelta toiselle (Ylen juttu<\/a>). Vanhoissa valokuvissa saattaa n\u00e4ky\u00e4 samoja kasvonpiirteit\u00e4, tai sukulaisten jutuissa toistuvat jotkut luonteenpiirteet.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken t\u00e4m\u00e4n voisi kuvata houkuttelevana kysymyksen\u00e4: mit\u00e4 jos olisi olemassa kirja, jossa kerrottaisiin juuri sinun sukusi tarina? P\u00e4\u00e4henkil\u00f6in\u00e4 olisi ihmisi\u00e4, jotka ehk\u00e4 muistuttaisivat sinua jollain tavalla. Lukiessa saisit ehk\u00e4 kokea sellaisen fiiliksen, kuin itse el\u00e4isit historiallisia aikoja ja saisit matkustaa historiallisiin paikkoihin: vuoden 1918 sota, vuosien 1866\u20131868 suuri n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4, torpparit pieniss\u00e4 m\u00f6keiss\u00e4\u00e4n, ja kuka tiet\u00e4\u00e4 millaisia kohtaloita!<\/p>\n\n\n\n

Sukututkimus on v\u00e4h\u00e4n kuin tuo kirja olisi periaatteessa olemassa, mutta se pit\u00e4\u00e4 itse koota ja selvitt\u00e4\u00e4. Mist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n sukututkimuksen koukuttavaan puoleen.<\/p>\n\n\n\n

Salapoliisity\u00f6! On periaatteessa mahdollista selvitt\u00e4\u00e4 hyvinkin pitk\u00e4lle ammoin el\u00e4neiden sukulaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4, joten sukututkija on motivoitunut tekem\u00e4\u00e4n salapoliisity\u00f6t\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 ajaa eteenp\u00e4in palkkio, eli mahdollisuus saada selville mehukkaita juttuja (l\u00f6yt\u00e4\u00e4 valokuvia, kirjeit\u00e4, p\u00e4iv\u00e4kirjoja, peiteltyj\u00e4 salaisuuksia, yhteyksi\u00e4 aatelissukuihin tai kuninkaallisiin \u2013 mik\u00e4 sitten kenellekin on mehukasta). Mutta itse selvittelyty\u00f6 voi my\u00f6s tarjota mukavaa ajanvietett\u00e4. Siihen voi uppoutua tuntikausiksi ja siin\u00e4 voi kokea pieni\u00e4 onnistumisen tunteita koko ajan. Voi tutkiskella vanhoja kirkonkirjoja itsekseen tai etsi\u00e4 apua yleisist\u00e4 sukututkimusryhmist\u00e4. Hyv\u00e4ll\u00e4 onnella l\u00f6yt\u00e4\u00e4 samasta suvusta tai paikkakunnasta kiinnostuneita tutkijoita, joiden kanssa voi jakaa onnistumisia ja selvitell\u00e4 pulmia yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Salapoliisina voi v\u00e4lill\u00e4 olla my\u00f6s py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 yhden sukuhaaran tutkiminen levi\u00e4\u00e4 helposti k\u00e4siin. Jos alun perin l\u00e4hdinkin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhden esi-is\u00e4n perhett\u00e4, huomaan kohta ett\u00e4 h\u00e4n oli naimisissa useamman kerran ja pian olen jo aivan eri paikkakunnan arkistossa selvitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, milloin vaimo numero kaksi on syntynyt. En l\u00f6yd\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4merkint\u00e4\u00e4ns\u00e4 ilmoitettuna ajankohtana, joten seuraan vuosi vuodelta taaksep\u00e4in h\u00e4nen merkint\u00f6j\u00e4\u00e4n avioliitosta nuoruuteen ja lapsuuteen. Lopulta arvoitus ratkeaa: jossain vaiheessa kirjuri oli sekoittanut h\u00e4nen ja h\u00e4nen veljens\u00e4 syntym\u00e4ajat kesken\u00e4\u00e4n. Voitto! T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tajuan, ett\u00e4 minulla on 20 v\u00e4lilehte\u00e4 auki ja alkuper\u00e4inen tavoitteeni on h\u00e4ipynyt jo kauan sitten. Mutta ainakin t\u00e4m\u00e4 yksi arvoitus on selvitetty!<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jos tutkitaan vain sukusolujen linjaa, sukupuusta tulee suoraviivainen kahden sukusolun luovuttajan luettelo. Todelliset perheet ovat monimuotoisempia, esimerkiksi t\u00e4ss\u00e4 aviopari on saanut kaksi lasta, sitten toinen on j\u00e4\u00e4nyt leskeksi, mennyt uusiin naimisiin ja saanut uuden kumppanin kanssa lapsen. (Uusioperheet eiv\u00e4t ole mik\u00e4\u00e4n 1900-luvun juttu, kuten eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yksinhuoltajat, kasvattivanhemmat jne.)<\/em> Kuva: Soile Kontio.<\/em> <\/mark><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Miten harrastaa sukututkimusta?<\/h2>\n\n\n\n

Vuonna 2020 sukututkimuksen tekeminen on siin\u00e4 mieless\u00e4 kiitollista, ett\u00e4 digitoituja arkistoja on saatavilla todella paljon ja yhteydenpito muihin sukututkijoihin ja sukulaisiin on helppoa, DNA-testauksesta puhumattakaan. Koska DNA:n l\u00e4hett\u00e4minen yrityksille ei ole kaikkien mieleen, niin mainittakoon heti ett\u00e4 se ei ole suinkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa sukututkimusta.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iseksi askeleeksi aloittelevalle sukututkijalle suositellaan oman suvun j\u00e4senten haastattelua. Arkistot ovat pysyv\u00e4mpi\u00e4 kuin ihmiset ja joutavat odottamaan. Kannattaa siis mietti\u00e4, mit\u00e4 haluaisi tiet\u00e4\u00e4, ja l\u00e4hte\u00e4 kyselem\u00e4\u00e4n. Sukulaiset eiv\u00e4t toki ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tietopankkeja, vaan puhuvat siit\u00e4, mist\u00e4 itse haluavat ja mit\u00e4 muistavat. Silti keskustelut heid\u00e4n kanssaan voivat olla eritt\u00e4in antoisia. Kannattaa siis kuunnella ja mielell\u00e4\u00e4n kirjata yl\u00f6s my\u00f6s ne esille tulevat asiat, joista ei alun perin ajatellut olevansa kiinnostunut. Pienetkin tiedonmuruset voivat osoittautua olennaisiksi my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 sukulaisilta ja muilta l\u00e4heisilt\u00e4 voi selvit\u00e4? Sukupuun j\u00e4seni\u00e4 ja heid\u00e4n tietojaan kuten syntym\u00e4- ja kuolinaikoja, asuinpaikkakuntia, hautapaikkoja, ammatteja ynn\u00e4 muita kovia faktoja heist\u00e4. S\u00e4\u00e4stettyj\u00e4 valokuvia, lehtileikkeit\u00e4, kirjeit\u00e4 ja muita heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n kertovia esineit\u00e4. Tarinoita, jotka saattavat pit\u00e4\u00e4 paikkansa tai olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mutta ne kertovat joka tapauksessa monelaista tietoa: mit\u00e4 ihmiset halusivat kerrottavan itsest\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 muut halusivat heist\u00e4 muistaa, mink\u00e4laiset jutut ovat olleet t\u00e4ss\u00e4 suvussa hauskoja tai merkitt\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi t\u00e4rkein sukututkijan l\u00e4hde ovat erilaiset arkistot. Eik\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse l\u00e4hte\u00e4 kotoa kauemmaksi niit\u00e4 tutkimaan, sill\u00e4 netist\u00e4 l\u00f6ytyy yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon tietoa aikaa sitten el\u00e4neist\u00e4 ihmisist\u00e4. Erilaisia digitoituja arkistoja on vaikka kuinka paljon.<\/p>\n\n\n\n

Aivan perustasoa olevat l\u00e4hteet sukututkimuksessa ovat kirkonkirjat: syntyneiden ja kastettujen luettelot, rippikirjat, lastenkirjat, avioliittoon vihityt, seurakuntaan tai seurakunnasta pois muuttaneet sek\u00e4 kuolleet ja haudatut. Suomessa on kirjattu seurakunnan alueella syntyneiden ihmisten elinkaaria uskollisesti ja digitoidut kirkonkirjat ovat vapaasti saatavilla (silloin kun ne ovat s\u00e4ilyneet) noin vuoteen 1850 asti (esim. Digihakemisto<\/a>, Digitaaliarkisto<\/a>). Sit\u00e4 uudempia kirkonkirjoja on digitoinut Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys<\/a>, joiden j\u00e4senen\u00e4 p\u00e4\u00e4see katsomaan uudempia tietoja. Paikkakunnasta riippuen n\u00e4m\u00e4 voivat olla jopa 1900-luvun puolelle, jos hyv\u00e4 tuuri k\u00e4y.<\/p>\n\n\n\n

Joka tapauksessa aika pitk\u00e4lle menneisyyteen menn\u00e4\u00e4n, ennen kuin kirkonkirjoista l\u00f6ytyy sukulaisia. Se on ihan hyv\u00e4, koska ihmisten yksityisyydensuoja on t\u00e4rke\u00e4 asia. Mutta ent\u00e4 jos ei tied\u00e4, keit\u00e4 omat sukulaiset olivat 1800-luvulla? Sukututkimuksen yksitt\u00e4isest\u00e4 henkil\u00f6st\u00e4 voi pyyt\u00e4\u00e4 maksua vastaan seurakunnasta (evankelis-luterilaisen kirkon ohjesivu<\/a>). Sukututkimuspyynt\u00f6jen k\u00e4sittelyss\u00e4 voi paikkakunnasta riippuen menn\u00e4 pitk\u00e4kin aika. Voi my\u00f6s kysell\u00e4, p\u00e4\u00e4sisik\u00f6 tutkimaan arkistoja seurakunnissa tai Kansallisarkiston<\/a> toimipisteiss\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Henkikirjat<\/a> on digitoitu eritt\u00e4in pitk\u00e4lle ja niit\u00e4 voi tutkia Kansallisarkiston nettisivuilla: uusimmat vapaasti saatavilla olevat ovat 100 vuotta vanhoja ja tuoreimmat p\u00e4\u00e4see n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Kansallisarkiston toimipisteess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Muuta sukuun liittyv\u00e4\u00e4 tietoa, tai ainakin tarinoita, voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikallishistorioista, kyl\u00e4kirjoista, netin paikallisryhmist\u00e4, erilaisista sukututkimusryhmist\u00e4, luonnollisesti sukukirjoista jos sellaisia on joku sattunut v\u00e4s\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n omasta suvusta, ja netiss\u00e4 olevista sukuhistoria- ja sukupuupalveluista: esimerkiksi Genist\u00e4<\/a>, My Heritagesta<\/a>, Ancestryst\u00e4<\/a> ja FamilySearchista<\/a>. Lis\u00e4ksi netist\u00e4 l\u00f6ytyy erilaisia sivustoja, joissa on talletettu kuvia hautakivist\u00e4 (BillionGraves<\/a>, Suomen kirkkoja ja hautausmaita<\/a>). En olisi arvannut, ett\u00e4 hautakivet olisivat niin olennainen osa harrastustani, mutta ne ovat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4: niist\u00e4 voi saada osviittaa vainajan perheest\u00e4, viimeisest\u00e4 asuinpaikasta ja synnyin- ja kuolinajasta, ja lis\u00e4ksi ne ovat konkreettinen muisto h\u00e4nest\u00e4. Joskus hautakivi on ainoa kohta, jossa voi tuntea h\u00e4neen yhteytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaikkiin n\u00e4ihin edellisess\u00e4 kappaleessa mainittuihin tahoihin liittyy se, ett\u00e4 vastaan tuleviin tietoihin kannattaa suhtautua skeptisesti. Niiss\u00e4 voi olla mukana inhimillisi\u00e4 erehdyksi\u00e4, v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4, virheit\u00e4 ja kuulopuheita. Esimerkiksi yksi sukututkimuksen kompastuskivist\u00e4 on samannimiset ihmiset: vaikka olisi sama sukunimi ja etunimikin, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kyse samasta henkil\u00f6st\u00e4. Menneit\u00e4 vuosisatoja tutkiessa t\u00e4m\u00e4 on varsinkin syyt\u00e4 muistaa, sill\u00e4 samat nimet kiersiv\u00e4t suvuissa ja perheiss\u00e4, ja sukunimet saattoivat vaihdella villisti. Erityisesti L\u00e4nsi-Suomessa sukunimi tuli ihmiselle sen talon mukaan, miss\u00e4 h\u00e4n asui, ja jos majapaikka vaihtui usein, niin teki my\u00f6s sukunimi. Siin\u00e4 onkin haastetta pysy\u00e4 oikean henkil\u00f6n kannoilla h\u00e4nen vaihtaessaan taloa ja paikkakuntaa…<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4ksi sananen sukututkimuksen etiikasta: erilaiset sukupuupalvelut ovat netiss\u00e4 suosittuja, ja jotkut lis\u00e4\u00e4v\u00e4t niihin surutta my\u00f6s elossa olevia sukulaisiaan. Elossa olevilta ihmisilt\u00e4 on aina pyydett\u00e4v\u00e4 lupa, jos haluaa jakaa heid\u00e4n nimi\u00e4\u00e4n tai henkil\u00f6tietojaan. Jos n\u00e4et omia tietojasi k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n luvatta jossain sukupuupalvelussa, yleens\u00e4 sivustolta l\u00f6ytyy taho, johon ottaa yhteytt\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 korjausta tilanteeseen. Jos ker\u00e4\u00e4t itsellesi tietoja elossa olevista sukulaisistasi, mieti kuinka tarkkoja tietoja sinun tarvitsee tallettaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
T\u00e4ss\u00e4 ote henkikirjasta Ylivieskan Raudaskyl\u00e4lt\u00e4. Siin\u00e4 n\u00e4kyy olevan Juolan Antti ja Kaisa (kirjaus tapahtui usein ruotsiksi, joten siksi lukee Anders ja h. eli hustru, vaimo). Lis\u00e4ksi muitakin asukkaita on merkitty, mm. leski Liisa Juola (enkan) ja tilaton Matti Mikonpoika sek\u00e4 h\u00e4nen vaimonsa Maria. Kokonaisuudessaan t\u00e4t\u00e4 vuoden 1875 henkikirjaa voi tutkia t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>. Lis\u00e4\u00e4 nimist\u00e4 ja niiden kirjoitusasuista voi lukea t\u00e4st\u00e4 artikkelista<\/a>.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Esimerkkitapaus: er\u00e4\u00e4n isot\u00e4din tarina<\/h2>\n\n\n\n

Isois\u00e4ni t\u00e4ti Suoma Kontio eli vuosina 1893-1942. Ihan vain googlettamalla h\u00e4nen nimens\u00e4 saamme selville, ett\u00e4 h\u00e4n:<\/p>\n\n\n\n