{"id":32615,"date":"2021-02-08T09:00:00","date_gmt":"2021-02-08T07:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=32615"},"modified":"2021-02-07T23:01:24","modified_gmt":"2021-02-07T21:01:24","slug":"norttiaidin-nostalgia-ahdistus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2021\/02\/08\/norttiaidin-nostalgia-ahdistus\/","title":{"rendered":"N\u00f6rtti\u00e4idin nostalgia-ahdistus"},"content":{"rendered":"\n

Lapsuuden tutut ja rakkaat kertomukset n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t varsin toisen n\u00e4k\u00f6isin\u00e4, kun riisuu nostalgialinssit. Miksi Disneyn Peter Panissa palvotaan t\u00e4ydellisen \u00e4idin ideaa? Uskaltaako lapsille lukea iltasaduksi Harry Pottereita?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Tapaus Peter Pan<\/strong><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hikaupan alelaarista l\u00f6ytyi lapsuuteni suuri rakkaus, Disneyn Peter Pan<\/em> -elokuva. Kotona esittelin l\u00f6yd\u00f6n iloisesti lapsille, ja ryhdyimme viett\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 elokuvailtaa. Luojan kiitos lapset eiv\u00e4t innostuneet elokuvasta ollenkaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin min\u00e4 lapsena. Lopputekstien py\u00f6r\u00e4ht\u00e4ess\u00e4 ruutuun suljin telkkarin ja piilotin vastaostetun DVD:n kaapin pohjalle. Olin h\u00e4mmentynyt, \u00e4rsyyntynyt ja nolona siit\u00e4, ett\u00e4 lasten oli ollut pakko n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4. Seuraavan viikon odotin joutuvani vastailemaan kaikkea muuta kuin asiallisiin Amerikan alkuper\u00e4isasukkaita koskeviin kysymyksiin, mutta lapset olivat onnistuneet unohtamaan keijup\u00f6lyll\u00e4 lent\u00e4v\u00e4n pojan heti leffan loputtua. Jotain hy\u00f6ty\u00e4 t\u00e4st\u00e4 prinsessavaiheesta: Peter Pan ei ole prinsessa, joten h\u00e4nest\u00e4 ei tullut olohuoneemme vakio-viikonloppuvierasta.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Itse j\u00e4in kuitenkin reflektoimaan omia tuntemuksiani useiksi p\u00e4iviksi. L\u00e4\u00e4kkeeksi lapsille mahdollisesti j\u00e4\u00e4neisiin haitallisiin mielikuviin kaivoin suoratoistopalvelun sy\u00f6vereist\u00e4 Pocahontas<\/em>-elokuvan, joka sek\u00e4\u00e4n ei mik\u00e4\u00e4n hitti lasten mielest\u00e4 ollut. (Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 liian v\u00e4h\u00e4n glitteri\u00e4 ja yksisarvisia. Kuten sanottu, prinsessavaihe meneill\u00e4\u00e4n.) Oikeastaan t\u00e4t\u00e4kin ongelmaa enemm\u00e4n minua j\u00e4i Peter Panissa h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n se itsest\u00e4\u00e4nselvyys ja tarkkuus, jolla lasten sukupuolet ja niiden asettamat rajoitteet esitettiin. Pojat voivat leikki\u00e4 v\u00e4kivaltaisia intiaani- ja merirosvoleikkej\u00e4, mutta tytt\u00f6jen kuuluu kiinnostua enemm\u00e4n merenneidoista ja keijuista, olivat n\u00e4m\u00e4 otukset sitten kuinka ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 tahansa. Kaikkein pahinta elokuvassa oli kuitenkin v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, aina iloisen ja t\u00e4ydellisen \u00e4idin palvonta. Itse melko v\u00e4syneen\u00e4 ja useimmiten kaikkea muuta kuin t\u00e4ydellisen\u00e4 \u00e4itin\u00e4 olisin halunnut l\u00e4hinn\u00e4 itke\u00e4 leffan lopuksi.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

\"Kuvassa
Peter Panin ainoa j\u00e4lkiseuraus oli lasten vaatimus ripustaa sein\u00e4lle merirosvolippu.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Viisi pient\u00e4 ankkaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ei ole ensimm\u00e4inen kerta, kun jokin omasta lapsuudestani tuttu ja turvallinen kertomus osoittautuu \u00e4idin silmin tarkasteltuna myrkylliseksi. Esikoisen istuessa vauva-ammeessa leikkim\u00e4ss\u00e4 kumiankalla aloin laulaa h\u00e4nelle viidest\u00e4 pienest\u00e4 ankasta, jotka l\u00e4htiv\u00e4t leikkim\u00e4\u00e4n vuorten taakse, kauas pois. Vasta biisin lopussa tajusin virheeni. Koko laulun ajan \u00e4itiankka yritti saada pesuettaan kuriin, mutta vasta nokosiltaan kaislikosta her\u00e4ilev\u00e4n is\u00e4ankan \u00e4r\u00e4hdys saa poikaset palaamaan kiltisti kotiin. Siin\u00e4p\u00e4 vasta hieno perhemalli lapsille. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin tein saman virheen Saku Sammakon kanssa. Jos en hyv\u00e4ksy \u201dpojat ovat poikia\u201d -selityst\u00e4 pyyhkim\u00e4\u00e4n pois pojiksi luokiteltujen lasten huonoa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, niin yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n voin opettaa lapsilleni Hillevi Hiiren \u201dnainen on nainen aina vaan\u201d -selitykseen perustuvaa ailahtelevaisuutta. <\/p>\n\n\n\n

\u201dPieni\u00e4 ongelmia\u201d, olen kuullut kerran jos toisenkin. Ja pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 monesti olen itsekin takertunut t\u00e4h\u00e4n ajatukseen. Lapseni eiv\u00e4t mene pilalle parista lastenlaulusta, sill\u00e4 vaikka en itse heille ankka-laulua laulaisikaan, p\u00e4iv\u00e4kodissa sit\u00e4 lauletaan heille ihan surutta.  Samalla kuitenkin tied\u00e4n, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 asioilla on v\u00e4li\u00e4. Sill\u00e4 on v\u00e4li\u00e4, mink\u00e4laisia sanoja k\u00e4yt\u00e4mme. Sill\u00e4 on v\u00e4li\u00e4, mink\u00e4laisia kertomuksia lapsille kerromme. Minun teht\u00e4v\u00e4ni kasvattajana on tarjota heille monipuolisia ja monenkirjavia samaistumisen kohteita, mahdollisuus tehd\u00e4 itse p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 omasta minuudestaan. Vaikka en prinsessavaiheesta kamalasti pid\u00e4k\u00e4\u00e4n, on silti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 antaa lapsille mahdollisuus olla ylis\u00f6p\u00f6j\u00e4, vaaleanpunaisia ja r\u00f6yhel\u00f6isi\u00e4. Ja toisaalta mahdollisuus luopua r\u00f6yhel\u00f6ist\u00e4 jos\/kun se aika joskus tulee. <\/p>\n\n\n\n

N\u00f6rttimammana haluan toki kasvattaa lapsistanikin n\u00f6rttej\u00e4. Tai ainakin auttaa heit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 erinomaisen hienoa n\u00f6rttiydess\u00e4 on. Ei ole niin kovin v\u00e4li\u00e4, mist\u00e4 sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kiinnostuu, kunhan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jonkin intohimon kohteen, jotain sellaista, joka rohkaisee haastamaan ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n, olemaan luova. Samalla haluaisin kaataa heid\u00e4n niskaansa kaiken sen n\u00f6rttiyden ja faniuden taakan, jonka olen itselleni ker\u00e4nnyt vuosien varrella. Haluan heid\u00e4n kiinnostuvan samoista asioista, joista olen itse kiinnostunut. Olen ker\u00e4nnyt hyllyt t\u00e4yteen elokuvia ja kirjoja, joista toivon heid\u00e4n pit\u00e4v\u00e4n. Olisi suorastaan painajainen, jos lapseni eiv\u00e4t isommiksi kasvettuaan haluaisi lukea Taru sormusten herraa<\/em>. Samalla minun on kuitenkin my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ettei minulla ole oikeutta faniuttaa heit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n omaan suosikkiini yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 kuin pakottaa heit\u00e4 omaksumaan omaa maailmankatsomustani tai ryhtym\u00e4\u00e4n kasvissy\u00f6jiksi. Minun k\u00e4sitykseni ja tapani saattavat heid\u00e4n aikuisuudessaan olla vanhentuneita, huonoiksi havaittuja, tunkkaisia ja aikansa el\u00e4neit\u00e4.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

\"Kuvassa
Hedwig ikkunalla<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Tapaus Harry Potter<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olen jo vuosia odottanut, koska lapsille uskaltaisi alkaa lukea Harry Pottereita<\/em> iltasaduksi. Nyt kun se aika saattaisi olla l\u00e4hell\u00e4, idea ei en\u00e4\u00e4 tunnukaan hyv\u00e4lt\u00e4. Mik\u00e4 oikeus minulla on faniuttaa heid\u00e4n Pottereihin? Itse kasvoin Harryn kanssa samaa tahtia, luin l\u00e4hes kaikki kirjat samanik\u00e4isen\u00e4 kuin Harry oli kussakin kirjassa. Fanitin niin maan perusteellisesti, faniyhteis\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi samanmielisi\u00e4, sain uusia kavereita, opin paljon, innostuin luomaan itsekin jotain uutta. Samaa innostusta toivoisin lastenkin kokevan. Mutta viimeaikaisten tapahtumien valossa minusta on alkanut tuntua, ett\u00e4 voisi olla hyv\u00e4, jos he innostuisivat jostain muusta kuin Pottereista.<\/p>\n\n\n\n

Kun riisun nostalgian vaaleanpunaiset linssit ja alan kriittisesti tarkastella niit\u00e4 kertomuksia, joista innostuin lapsena, monet niist\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tunnu ajankohtaisilta. Ne ovat yht\u00e4 kauhtuneita kuin ne tytt\u00f6v\u00e4riset vaatteet, joita itse pidin lapsena. (\u00c4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4k\u00f6 v\u00e4\u00e4rin, minullakin oli prinsessavaihe, ja rakastin vaaleanpunaisia rimpsujani, mutta se vaihe meni ohi.) Toisten kertomusten kohdalla kipuilen yh\u00e4: Ent\u00e4 Sormusten herra? Uskallanko faniuttaa lapset parhaaseen, vai nouseeko siit\u00e4kin l\u00e4hitulevaisuudessa myrsky? Tolkienin kohdalla toki puhe kirjailijan kuolemasta ei ole vain kuvainnollista, vaan Sormusten herran kirjoittaja on oikeasti kuollut, eik\u00e4 voi sen enemp\u00e4\u00e4 twiiteill\u00e4 vaikuttaa kenenk\u00e4\u00e4n mielipiteeseen kuin puolustellakaan tuotoksiaan. Ent\u00e4p\u00e4 viel\u00e4 vanhempi ja kinkkisempi fanituksen kohteeni, Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat? Ei tarvitse olla edes kovin sis\u00e4ll\u00e4 aiheeseen liittyv\u00e4ss\u00e4 kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 havaitakseen, ett\u00e4 1900-luvun alkupuolella kirjojaan julkaisseen kirjailijan n\u00e4kemykset tasa-arvosta, naisten ja rodullistettujen asemasta eiv\u00e4t ole ihan t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Uskallanko silti lukea lapsille John Carterin, klassisen \u201dvalkoisen pelastajan\u201d, Ter\u00e4smiehen ja ties kuinka monen muun sankarin esikuvan seikkailuista? Lukiessani itse noita kirjoja lapsena en niink\u00e4\u00e4n kiinnitt\u00e4nyt niiss\u00e4 huomiota ennakkoluuloisuuteen, vaan imin itseeni toiminnant\u00e4yteisen, juonivetoisen ja romanttisen tarinankerronnan periaatteet.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittajana mietin v\u00e4lill\u00e4 (usein), kest\u00e4v\u00e4tk\u00f6 minunkaan tekstini aikaa yht\u00e4\u00e4n sen paremmin kuin minulle rakkaitten lapsuuteni kertomusten. Editoidessani Korpinlaulua julkaisukuntoon jouduin raa\u2019asti poistamaan pitki\u00e4 p\u00e4tki\u00e4, yksitt\u00e4isi\u00e4 lauseita ja sanoja, jotka ekaa versiota kirjoittaneen parikymppisen ja mielipiteiss\u00e4\u00e4n ahtaan tyt\u00f6n mielest\u00e4 olivat olleet tarpeellisia, mutta joiden takana en kerta kaikkiaan voinut en\u00e4\u00e4 seist\u00e4. Joudunko silti kymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 selittelem\u00e4\u00e4n, kuinka jokin, mik\u00e4 nyt tuntui julkaisukelpoiselta, ei en\u00e4\u00e4 vastaa mielipiteit\u00e4ni, tai ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 kirjoittaisi niin. T\u00e4llaisen pelon kanssa luominen olisi kuitenkin ihan mahdotonta. Kirjoitan t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, kirjoitan sellaista teksti\u00e4, jonka nyt pystyn allekirjoittamaan. Samalla tavalla kasvatan lapsiani sen parhaan tiedon pohjalta, joka minulla nyt on. Tarjoan heille fanituksen kohteeksi sellaisia kertomuksia, jotka uskon t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 heille terveellisiksi.<\/p>\n\n\n\n

Parasta kaikessa kuitenkin on, ett\u00e4 lapsen mieli toimii aivan omalla tavallaan. En voi enk\u00e4 halua p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, miten lapseni kokevat ja tulkitsevat kuulemiaan kertomuksia. Pitk\u00e4llisen pohdinnan j\u00e4lkeen uskaltauduimme lukemaan lapsille Veljeni, Leijonamielen<\/em> iltasaduksi. Esikoisen mielipide kirjasta oli: \u201dLohik\u00e4\u00e4rmeet on kivoja\u201d. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 se ei ollut se opetus, joka Lindgrenill\u00e4 oli mieless\u00e4\u00e4n, mutta n\u00f6rttimamma hyv\u00e4ksyy t\u00e4m\u00e4n tulkinnan.\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lapsuuden tutut ja rakkaat kertomukset n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t varsin toisen n\u00e4k\u00f6isin\u00e4, kun riisuu nostalgialinssit. Miksi Disneyn Peter Panissa palvotaan t\u00e4ydellisen \u00e4idin ideaa? Uskaltaako lapsille lukea iltasaduksi Harry Pottereita? Tapaus Peter Pan L\u00e4hikaupan alelaarista l\u00f6ytyi lapsuuteni suuri rakkaus, Disneyn Peter Pan -elokuva. Kotona esittelin l\u00f6yd\u00f6n iloisesti lapsille, ja ryhdyimme viett\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 elokuvailtaa. Luojan kiitos lapset eiv\u00e4t innostuneet elokuvasta […]<\/p>\n","protected":false},"author":976,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"off","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","activitypub_content_warning":"","activitypub_content_visibility":"","activitypub_max_image_attachments":4,"activitypub_interaction_policy_quote":"anyone","activitypub_status":"","footnotes":""},"categories":[413],"tags":[832,1574,1282],"coauthors":[2221],"class_list":["post-32615","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-specials","tag-aitiys","tag-lasten-viihde","tag-nostalgia"],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32615","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/976"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=32615"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32615\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":33812,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32615\/revisions\/33812"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=32615"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=32615"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=32615"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=32615"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}