![\"\"](\"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/09\/boisteam.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Binding of Isaac: Rebirth<\/strong> on Nicaliksen<\/em> vuonna 2014 ilmestynyt roguelike<\/a>-henkinen ammuskelupeli, jossa pelaaja kuolee, kuolee ja kuolee, kunnes oppii v\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n tarpeeksi hyvin. Peli on uusintaversio Edmund McMillenin<\/em> vuonna 2012 ilmestyneest\u00e4 samannimisest\u00e4 flash-pelist\u00e4 suuremmalla m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 pelisis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja, no, v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 bugisuudella. Pelaaja ohjastaa suurisilm\u00e4ist\u00e4 Isaac<\/em>-nimist\u00e4 lasta, joka itkee vastustajat kumoon karatessaan murhanhimoiselta \u00e4idilt\u00e4\u00e4n yh\u00e4 syvemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle maan uumeniin. Kodin alta l\u00f6ytyv\u00e4 maailma on painajaismainen, t\u00e4ynn\u00e4 ep\u00e4muodostuneita lapsihirvi\u00f6it\u00e4 ja ennen kaikkea joka v\u00e4liss\u00e4 vastaan vy\u00f6ryvi\u00e4 kakkavuoria. Pelin kuvasto voisi olla melkoisen raskasta katseltavaa ellei kaikkea olisi piirretty niin \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4n s\u00f6p\u00f6ll\u00e4 tavalla. Mielest\u00e4ni Rebirthin retrohenkisen taidetyyli osuukin nappiin olemalla riemastuttavassa ristiriidassa kuvattavien asioiden kauheuden kanssa.<\/p>\n Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain kakkaista…<\/strong><\/p>\n Mekaniikkojensa puolesta peli on melkoisen perinteinen twin stick -ammuskelu, Isaac liikkuu toisesta tatista ja ampuu kyyneli\u00e4\u00e4n toisesta. Aloitushahmolla el\u00e4m\u00e4\u00e4 on alkuunsa kolmen syd\u00e4men verran, joiden huvettua loppuun koittaa kuolema ja paluu alkupisteeseen ilman mit\u00e4\u00e4n matkan varrella l\u00f6ydetty\u00e4 tavaraa. Rebirthin<\/em> perusvaluutta koostuu kolikoista, pommeista ja avaimista, jotka kaikki helpottavat omalla tavallaan pelihahmon el\u00e4m\u00e4\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 pommit ovat l\u00e4pi pelin kultaakin kalliimpia, onhan asioiden r\u00e4j\u00e4yttely sent\u00e4\u00e4n aina hyv\u00e4 l\u00e4hestymistapa mihin tahansa vastaantulevaan ongelmaan. Varovaisuutta saa toki k\u00e4ytt\u00e4\u00e4: omaan r\u00e4j\u00e4hteeseens\u00e4 juokseminen ei ole mitenk\u00e4\u00e4n harvinainen tapa kuolla, yksi typerimmist\u00e4 kyll\u00e4kin.<\/p>\n Oikealla seisovan Isaacin aseena ovat poskille valuvat kyyneleet. Kuva: Steam<\/p><\/div>\n Parasta roinaa on kuitenkin pelihahmon kykyihin lopullisesti vaikuttavat esineet, joita on peliss\u00e4 yli 400 kappaletta, lis\u00e4syd\u00e4mi\u00e4 antavasta \u201dp\u00e4iv\u00e4llisest\u00e4<\/a>” eli purkista koiranruokaa aina moukarin lailla k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4n kissan karvapalleroon<\/a> asti. Pelihahmon ulkon\u00e4k\u00f6 muuttuu hivenen jokaisen poimitun tavaran j\u00e4lkeen, mik\u00e4 voi tarkoittaa mit\u00e4 tahansa korvan taakse ilmestyv\u00e4st\u00e4 kukkasesta hahmoa suurempiin kippurasarviin. Varmaa on vain se, ett\u00e4 alun suloisesta mukulasta muotoutuu pelin aikana melkoinen hirvitys.<\/p>\n Lapsuudenhaaveet toteutuvat. Kuva: Steam<\/p><\/div>\n Esineet my\u00f6s synergisoivat kesken\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 jossain vaiheessa voi ennest\u00e4\u00e4n tuntemattoman esineen poimittuaan huomata itkev\u00e4ns\u00e4 sarjatulena pommeja. Mielest\u00e4ni yksi pelin hauskimpia puolia onkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokaisella pelikerralla erilaisia esineyhdistelmi\u00e4. Erityisesti pelin alkuvaiheessa, jossa ei viel\u00e4 tied\u00e4 h\u00f6lk\u00e4sen p\u00f6l\u00e4yst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 kukin asia tekee, t\u00e4m\u00e4 voi johtaa hullunkurisiin tuloksiin, joista seuraa l\u00e4hinn\u00e4 hahmon ennenaikainen kuolema. Kaikki l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4t esineet eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole hy\u00f6dyllisi\u00e4 tai edes k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia, esimerkkin\u00e4 toimikoon \u201dkakka<\/a>\u201d, jonka aktivoiminen tuottaa, no, yksitt\u00e4isen kakan huoneen lattialle. Huvittavaa? Ehk\u00e4, mutta l\u00e4hes aina t\u00e4ysin hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n Omituisten otusten kerho<\/strong><\/p>\n Rebirthin<\/em> kent\u00e4t koostuvat vanhojen Zelda<\/em>-pelien henkeen ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4k\u00e4sin kuvatuista huoneista, joista p\u00e4\u00e4see etenem\u00e4\u00e4n seuraavaan vasta, kun sen sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t m\u00f6r\u00f6k\u00f6llit on kukistettu. Kent\u00e4t generoituvat satunnaisesti valtavasta huonevalikoimasta, ja todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 onkin, ettei pelaaja tule kahta kertaa t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tismalleen samanlaiseen tasoon. Satunnaisgenerointi lis\u00e4\u00e4 pelin uudelleenpelattavuutta l\u00e4hes loputtomiin, varsinkin kun uutta pelisis\u00e4lt\u00f6\u00e4 saa avattua ihan vaan pelaamalla peli\u00e4 uudestaan ja uudestaan. Rebirth onkin t\u00e4h\u00e4nastisen el\u00e4m\u00e4ni ainoa peli, jossa saavutusten mets\u00e4st\u00e4minen tuntui oikeasti merkitykselliselt\u00e4 uusien esineiden ja vaihtoehtoisten kenttien avautuessa vain tiettyjen ehtojen t\u00e4ytytty\u00e4.<\/p>\n \u201dTavallisten\u201d m\u00f6rk\u00f6huoneiden lis\u00e4ksi pelist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n erikoisempia huoneita\u00a0aarteita sis\u00e4lt\u00e4vist\u00e4 kultahuoneista kirjastoihin ja mustiin p\u00f6rsseihin, joihin olen reilun parinsadan pelituntini aikana t\u00f6rm\u00e4nnyt yhden k\u00e4den sormilla laskettavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n verran. Jokaisen kent\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 pomotappelu, ja voiton j\u00e4lkeen avautuu lattialuukku syvemm\u00e4lle maan sy\u00f6vereihin\u00a0kohti seuraavaa tasoa ja kentt\u00e4 kent\u00e4lt\u00e4 vaikeampia vihollisia.<\/p>\n Vihulaisia onkin sitten moneen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n verta sylkevist\u00e4 k\u00e4rp\u00e4sist\u00e4 herkkusieniin ja seini\u00e4 nuoleviin sisuskaluihin. Jokainen niist\u00e4 on omanlaisensa l\u00f6tk\u00f6, jonka perimm\u00e4isen\u00e4 tavoitteena on pienen Isaacin vahingoittaminen sy\u00f6ksem\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4lle verta, l\u00e4ss\u00e4ht\u00e4m\u00e4ll\u00e4 taivasta niskaan tai vain juoksemalla p\u00e4\u00e4lle ja r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Mukavia kavereita, eik\u00f6s? Omaa huumorintajuani kutittelevat kuitenkin eniten pelin lukuisat ulostehirvi\u00f6t, joita on vikisevist\u00e4 pikkup\u00f6k\u00e4leist\u00e4 aina pomotason maissia sylkeviin megakakkoihin.<\/p>\n Pomokakoista mahtavin. Kuva: bindingofisaacrebirth.gamepedia.com<\/p><\/div>\n Pelin hurjan suosion takia lis\u00e4osia on ehtinyt ilmestym\u00e4\u00e4n jo useampi, joista ensimm\u00e4inen, suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 tarjoileva Afterbirth<\/em>, pulautettiin ilmoille jo syksyll\u00e4 2015. Sen j\u00e4lkeen uutta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 on tipahdellut enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tasaiseen tahtiin, ja pelin luultavasti viimeinen lis\u00e4osa, Repentance<\/em>, ilmestynee seuraavan puolen vuoden aikana. Lis\u00e4\u00e4 pelattavaa on siis saatavilla varsin helposti, puhumattakaan pelin melkoisen aktiivisen modiskenen tuotteista.<\/p>\n Yritys 316: He eiv\u00e4t viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ile mit\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n Pelin alussa oppimisk\u00e4yr\u00e4 on melkoisen jyrkk\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 valossa onkin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, miksi Rebirth<\/em> on saanut jossain m\u00e4\u00e4rin haastavan pelin maineen. Kaiken ollessa vierasta helpoinkin vastus tuntuu ylivoimaiselta, ja kuolema tulee helposti. L\u00e4hd\u00f6n koittaessa pelaajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa n\u00f6yr\u00e4sti taas tyhj\u00e4st\u00e4, puskien varovasti syvemm\u00e4lle ja toivoen, ett\u00e4 josko t\u00e4ll\u00e4 kertaa onnistaisi eik\u00e4 kaatuisi ainakaan siihen samaan hirvi\u00f6\u00f6n. Luulen, ett\u00e4 kuoleman ehdottomuus onkin yksi pelin addiktoivimmista tekij\u00f6ist\u00e4: ainakin omalla kohdallani pelin nollaantuminen vain nostatti m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuutta, ja juoksin hakkaamaan virtuaalista p\u00e4\u00e4t\u00e4ni sein\u00e4\u00e4n niin kauan, ett\u00e4 opin olemaan kuolematta.<\/p>\n Binding of Isaac: Rebirth<\/em> oli minulle ensikosketus roguelite-peleihin ja on edelleen yksi suosikeistani kyseisess\u00e4 genress\u00e4. Yksitt\u00e4isen pelikierroksen kest\u00e4ess\u00e4 loppuun asti vietyn\u00e4 suunnilleen puolisen tuntia voi pelihetken ujuttaa kiireisemp\u00e4\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4n tai halutessaan tahkota useamman tunnin Isaacin seikkailujen parissa. Omalla kohdallani peliaikaa on lis\u00e4osien kera kertynyt parisen sataa tuntia ja peli vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 edelleen, joskin eri syist\u00e4 kuin peli\u00e4 aloitellessani. Silloin uuden sis\u00e4ll\u00f6n avaaminen oli niin houkuttelevaa, ett\u00e4 osaamistaan hioi l\u00e4hes hartaudella, kun taas nyky\u00e4\u00e4n pelikokemus on l\u00e4hes meditatiivinen: k\u00e4det liikkuvat n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6ll\u00e4 melkein itsest\u00e4\u00e4n ja ajatukset leijailevat jossain toisaalla, kunnes jossain vaiheessa huomaa j\u00e4lleen kerran selvinneens\u00e4 loppuun saakka.<\/p>\n Suosittelisinkin peli\u00e4 kaikille, joita vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 ajatus karmivan suloisella maailmalla varustetusta ammuskelupelist\u00e4 kuoleman k\u00e4rkkyess\u00e4 jatkuvasti l\u00e4himailla. Ja hei, miss\u00e4 muussa peliss\u00e4 on n\u00e4in s\u00f6p\u00f6j\u00e4 kakkakikkareita, kysynp\u00e4h\u00e4n vaan?<\/p>\n —<\/p>\n Northernlionin erinomainen Let’s Play -sarja on tutustumisen arvoinen, jos peli j\u00e4i kutkuttamaan mielt\u00e4!<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/09\/steam-iisakki.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/09\/h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/09\/dingle-isaac.png\")