{"id":25026,"date":"2017-11-28T06:00:04","date_gmt":"2017-11-28T04:00:04","guid":{"rendered":"http:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=25026"},"modified":"2017-11-27T06:24:21","modified_gmt":"2017-11-27T04:24:21","slug":"kaksi-silmaa-jotka-olivat-nahneet-liikaa-arvostelussa-affinity-konarin-elavien-kirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2017\/11\/28\/kaksi-silmaa-jotka-olivat-nahneet-liikaa-arvostelussa-affinity-konarin-elavien-kirja\/","title":{"rendered":"“Kaksi silm\u00e4\u00e4, jotka olivat n\u00e4hneet liikaa” – Arvostelussa Affinity Konarin El\u00e4vien kirja"},"content":{"rendered":"
\"\"

Unikoilla on merkitt\u00e4v\u00e4 rooli teoksessa. Kuva: Niina Tolonen<\/p><\/div>\n

\n

Meid\u00e4t luotiin yhdell\u00e4 kertaa. Kaksoissisareni Pearl ja minut. Tai jos ollaan tarkkoja, Pearl muotoitui ensin ja min\u00e4 lohkesin h\u00e4nest\u00e4. H\u00e4n kiinnittyi kohoumaksi kohdun sein\u00e4m\u00e4\u00e4n, min\u00e4 kopioin h\u00e4nen puumerkkins\u00e4. Kelluimme kahdeksan kuukautta lapsiveden lumipyryss\u00e4, kaksi ruusunpunaista lapasta painautuneena \u00e4itimme limakalvolle. En osannut kuvitella mit\u00e4\u00e4n hienompaa kuin yhteisen kohdun, mutta kun aivojemme rakennuspuut olivat saaneet norsunluisen v\u00e4rins\u00e4 ja pernamme olivat t\u00e4ydelliset, Pearl halusi n\u00e4hd\u00e4 ulkona odottavan maailman. Ja niin h\u00e4n kakisti itsens\u00e4 \u00e4idist\u00e4 ulos vastasyntyneen sisulla.<\/em>\u00a0(s. 9)<\/p>\n<\/blockquote>\n

Yhdysvalloissa asuva Affinity Konar<\/b> on taustaltaan puolanjuutalainen. H\u00e4nen kirjoittamansa kauniskantinen El\u00e4vien kirja<\/i> (2017 WSOY, suom. Hanna Tarkka) kertoo tarinan juutalaisista kaksostyt\u00f6ist\u00e4 Stashasta ja Pearlista Auschwitzissa, Josef Mengelen kammottavien ihmiskokeiden keskipisteess\u00e4 toisen maailmansodan aikana. Teoksen alkuper\u00e4inen nimi Mischling<\/em> (2016) <\/i>tarkoittaa sekoittunutta verta, sill\u00e4 Stashan ja Pearlin vanhemmista toinen on juutalainen ja toinen arjalainen.<\/p>\n

On vuoden 1944 loppupuoli, kun 12-vuotiaat tyt\u00f6t saapuvat \u00e4itins\u00e4 ja isois\u00e4ns\u00e4 kanssa karjavaunussa tuonne surullisen kuuluisalle keskitysleirille. Saatuaan tiet\u00e4\u00e4 tytt\u00f6jen olevan kaksosia, kuoleman enkelin\u00e4 tunnettu tohtoi vie heid\u00e4t Tarhaan, miss\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koehenkil\u00f6it\u00e4\u00e4n; kaksosia, kolmosia, albiinoja, lyhytkasvuisia ja muita jollain tapaa geneettisesti poikkeavia tai kiinnostavia yksil\u00f6it\u00e4, jotka altistaa julmille, l\u00e4\u00e4ketieteen etiikan asettamat rajat jo aikaa sitten ylitt\u00e4neille testeilleen.<\/p>\n

Tarhassa olevilla on hieman paremmat olot kuin muilla, sill\u00e4 Mengele tahtoo pit\u00e4\u00e4 leikkikalunsa elossa edes sen aikaa, ett\u00e4 saa heist\u00e4 irti haluamansa kehitt\u00e4\u00e4kseen arjalaisista ylivoimaisen rodun ja mahdollistaa monilapsiraskaudet. Olisikin kiinnostavaa lukea lis\u00e4\u00e4 Mengelen “tutkimuksista”, tosin t\u00e4ll\u00e4 kertaa tietoteoksena, sen verran h\u00e4iriintyneelt\u00e4 h\u00e4n vaikuttaa t\u00e4m\u00e4n ja aiemmin kuulemani pohjalta. Yksi hahmo esimerkiksi toteaa teoksessa, ett\u00e4 Mengele ei voinut vihata mit\u00e4\u00e4n muuta niin paljon kuin juutalaisnaista, joka on raskaana. Ja se, mit\u00e4 h\u00e4n tekee naisille ja heid\u00e4n syntym\u00e4tt\u00f6mille lapsilleen on jotain sanoinkuvaamattoman hirve\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\n

– – noista mielett\u00f6mist\u00e4, vastenmielisist\u00e4 kokeista, joilla kansamme pyrittiin jakamaan viimeist\u00e4 veripisaraa ja avioliittoa ja pyh\u00e4tt\u00f6\u00e4 my\u00f6ten.<\/em> (s. 19)<\/p>\n

Meh\u00e4n olimme h\u00e4nen laboratoriossaan kokeita varten, ja osan oli varmaan tarkoitus selvitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n alempiarvoisuutemme – – Natseilla oli juuri t\u00e4llaisia typeri\u00e4 ja h\u00e4ijyj\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 teki ihmisest\u00e4 ihmisen –<\/em> – (s. 84)<\/p>\n<\/blockquote>\n

\"\"

Auschwitsin portit kes\u00e4ll\u00e4 2011. Kuva: Niina Tolonen<\/p><\/div>\n

Jo takakansi paljastaa, ett\u00e4 tyt\u00f6t joutuvat erilleen. Kumpikaan ei tied\u00e4 varmaksi, onko toinen elossa. Sota on l\u00e4hell\u00e4 loppuaan, natsien yll\u00e4pit\u00e4mi\u00e4 tuhoamisleirej\u00e4 suljetaan ja lopulta ven\u00e4l\u00e4iset vapauttavat my\u00f6s Auschwitzinkin k\u00e4rsineet sielut sek\u00e4 kokeiden runtelemat lapset. Tarina ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ty siihen, vaan myllerryksen kourissa oleva maailma on edelleen vaarallinen paikka eik\u00e4 ruokaa tai turvapaikkaa l\u00f6yd\u00e4 helpolla, joskin k\u00e4sivarteen tatuoitu numerosarja antaa vapaalipun joukkoliikenteess\u00e4 kukiessa.<\/p>\n

Teos on siis jaettu kahteen osaan, alkupuoli tapahtuu ty\u00f6n vapauttavaa voimaa julistavalla leirill\u00e4 ja loppupuoli sen ulkopuolella. Ihmiset yritt\u00e4v\u00e4t selvit\u00e4 pommitusten tuhoamissa kaupungeissa. Stasha etsii Pearlia tai varmaa tietoa t\u00e4m\u00e4n kuolemasta. H\u00e4n haluaa etsi\u00e4 my\u00f6s Mengelen kostaakseen t\u00e4m\u00e4n heit\u00e4 kohtaan tekem\u00e4t v\u00e4\u00e4ryydet. Alkupuoli on teoksen onnistuneempi osa, sill\u00e4 se vangitsee lukijansa kauhun ja kauneuden kiehtovalla, alati\u00a0 muuttuvalla tasapainolla. Ei loppupuolikaan huono ole, mutta sen kertoma tarina on paljon geneerisempi.<\/p>\n

\n

H\u00e4n oli yritt\u00e4nyt tehd\u00e4 meist\u00e4 hirvi\u00f6it\u00e4. Mutta loppujen lopuksi h\u00e4n oli itse oma ep\u00e4muodostumansa.<\/em> (s. 276)<\/p>\n

H\u00e4nen suonissaan virtasi pelkk\u00e4 kunnianhimo, ja t\u00e4m\u00e4 tyhj\u00e4 mies, niin kuin monet tyhj\u00e4t miehet, oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt tehd\u00e4 historiaa.<\/em> (s. 335)<\/p>\n

Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole kertomus siit\u00e4 miehest\u00e4, niin paljon kuin h\u00e4n olisikin sit\u00e4 toivonut.<\/em> (s. 379)<\/p>\n<\/blockquote>\n

\"\"

“H\u00e4n sanoi, ettei koskaan j\u00e4tt\u00e4isi minua mutta” Kuva: Niina Tolonen<\/p><\/div>\n

Rankasta aiheestaan huolimatta El\u00e4vien kirja<\/i> ei ole raskaslukuinen. Julmuuksilla ei m\u00e4ss\u00e4ill\u00e4, vaan niist\u00e4 kerrotaan juuri sen verran, jotta hahmoja kohtaan syntyy vahva tunneside. Lukija pystyykin itse kuvittelemaan tapahtumia halutessaan paljon synkemm\u00e4ksi. Tarinassa on my\u00f6s ajoittain kauneutta ja toivon pilkahduksia, sek\u00e4 sadunomasta kerrontaa kaksosten oman todellisuuden kuvauksen kautta alkaen siki\u00f6veden t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 maailmasta.<\/p>\n

Tytt\u00f6jen kertoja\u00e4\u00e4net vuorottelevat ja molempiin p\u00e4\u00e4se tutustumaan. Jokaisen luvun alussa on ihmoitettu, kumpi tytt\u00f6 on \u00e4\u00e4ness\u00e4, joten sekaannuksen vaaraa ei ole. Hahmot tuntuvat aidoilta, ja itse pidin enemm\u00e4n Stashasta, eli tyt\u00f6ill\u00e4 on molemmilla selke\u00e4t omat persoonallisuutensa. Stasha ja Pearl joutuvat kasvamaan aivan liian aikaisin julmaan maailmaan ja onkin h\u00e4mm\u00e4styt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka he pystyv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen Tarhassa menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokonaan kyky\u00e4\u00e4n rakastaa, n\u00e4hd\u00e4 kauneutta ja halua el\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Konar kertoo tapahtumista hyvin uskottavasti ja kunnioituksella. Tekstist\u00e4 huomaa, ett\u00e4 kirjailija on tutkinut historiallisia faktoja* tarkasti, mutta osannut poimia niist\u00e4 fiktiiviseen tarinaan juuri sopivasti asiaa, jotta se ei tunnu raskaalta tai kuivalta. P\u00e4in vastoin. En lukioik\u00e4isen\u00e4 pit\u00e4nyt ollenkaan maailman tai Suomen sotahistorioiden opiskelusta, mutta muutama vuosi sitten kiinnostuin toisen maailmansodan tapahtumista, kun tulin lukeneeksi pienell\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 sattumalta (mm. lukupiiriin) useamman teoksen, joissa oli tuo ajankohta.<\/p>\n

Fiktion kautta tapahtumat j\u00e4iv\u00e4tkin yll\u00e4tt\u00e4en paremmin mieleen kuin pelkki\u00e4 kylmi\u00e4 numeroita ja paikannimi\u00e4 ulkoa opettelemalla. On toki vaarallista sekoittaa faktaa ja fiktiota, jos ei voi olla varma mik\u00e4 kerrotusta on todella tapahtunut, mutta kiinnostuksen her\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen tulee usein tarttumaan my\u00f6s tietoteokseen samasta aiheesta. Olisipa minulla ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni nuorempana historian oppikirja, jossa omanik\u00e4isen hahmon kokemusten kautta opetettaisiin eri vuosikymmenist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vinkki oppikirjojen suunnittelijoille!<\/p>\n

Jos j\u00e4it kaipaamaan lis\u00e4\u00e4 samankaltaista luettavaa fiktion puolelta, vertautuu teos mm. John Boynen Poikaan raidallisessa pyjamassa<\/i>, Anne Frankin p\u00e4v\u00e4kirjaan, Markus Zusakin Kirjavarkaaseen<\/i> ja Anthony Doerrin palkittuun teokseen Kaikki se valo jota emme n\u00e4e<\/i>. Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 lapsikertoja kokee toisen maailmansodan ja natsien hirmuteot tavalla tai toisella.<\/p>\n

*Esimerkiksi t\u00e4ll\u00e4 videolla<\/a> puhuu Mengelen kaksoistutkimuksesta selvinnyt nainen, jonka tarinalla on paljon yhtym\u00e4kohtia Konarin teoksen kanssa.<\/p>\n

Kirja on saatu blogille arvostelukappaleena kustantajalta.<\/em><\/p>\n

Arvosana:<\/p>\n

\"\"<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Meid\u00e4t luotiin yhdell\u00e4 kertaa. Kaksoissisareni Pearl ja minut. Tai jos ollaan tarkkoja, Pearl muotoitui ensin ja min\u00e4 lohkesin h\u00e4nest\u00e4. H\u00e4n kiinnittyi kohoumaksi kohdun sein\u00e4m\u00e4\u00e4n, min\u00e4 kopioin h\u00e4nen puumerkkins\u00e4. Kelluimme kahdeksan kuukautta lapsiveden lumipyryss\u00e4, kaksi ruusunpunaista lapasta painautuneena \u00e4itimme limakalvolle. En osannut kuvitella mit\u00e4\u00e4n hienompaa kuin yhteisen kohdun, mutta kun aivojemme rakennuspuut olivat saaneet norsunluisen v\u00e4rins\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":919,"featured_media":25032,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","activitypub_content_warning":"","activitypub_content_visibility":"","activitypub_max_image_attachments":4,"activitypub_interaction_policy_quote":"anyone","activitypub_status":"","footnotes":""},"categories":[409],"tags":[1633,191,1634,86,1635,147,1301],"coauthors":[1311],"class_list":["post-25026","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirj_sarj","tag-affinity-konar","tag-arvostelut","tag-elavien-kirja","tag-historia","tag-kaksostutkimus","tag-kirjat","tag-toinen-maailmansota"],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2017\/11\/Koko-n\u00e4yt\u00f6n-kaappaus-24.11.2017-172900.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25026","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/919"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=25026"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25026\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/25032"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=25026"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=25026"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=25026"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=25026"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}