{"id":21381,"date":"2016-11-16T07:00:27","date_gmt":"2016-11-16T05:00:27","guid":{"rendered":"http:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=21381"},"modified":"2016-11-14T20:39:12","modified_gmt":"2016-11-14T18:39:12","slug":"norttityttojen-ensikosketus-peleihin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2016\/11\/16\/norttityttojen-ensikosketus-peleihin\/","title":{"rendered":"N\u00f6rttitytt\u00f6jen ensikosketus peleihin"},"content":{"rendered":"

N\u00f6rttityt\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyy hurja m\u00e4\u00e4r\u00e4 aktiivisia digipelien harrastajia. Peliviikon kunniaksi on aika palata hetkeksi takaisin lapsuuteen ja muistella, mist\u00e4 koko innostus pelaamiseen alkujaan l\u00e4hti. Mitk\u00e4 ovat niit\u00e4 retropelej\u00e4, joita pikkun\u00f6rttien kotona pelattiin? Kuka innosti kirjoittajamme alunperin pelaamaan? Millaisia tunteita pelaamisen aloittaminen\u00a0n\u00f6rttityt\u00f6iss\u00e4\u00a0her\u00e4tti? Miten lapsuuden pelaaminen muovasi ja inspiroi n\u00f6rttitytt\u00f6j\u00e4mme?<\/p>\n

Jonas (pelaaja vuodesta 1989)<\/h4>\n
\"dragonwars\"<\/a>

Lerpuilla tarjoiltu Dragon Wars muistutti myyntipakkaukseltaan l\u00e4heisesti p\u00f6yt\u00e4roolipeli\u00e4. Kuva: Jonas Mustonen<\/p><\/div>\n

En valitettavasti p\u00e4\u00e4ssyt suuriin sukupolvikokemuksiin mukaan NES-konsolin tai Commondore 64:n kanssa, mutta muistelen l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 kahta ensimm\u00e4ist\u00e4 videopeli\u00e4ni.
\n
\n<\/span>Ensimm\u00e4inen oli Day of the Pharaoh, jossa pelailtiin muinaisessa pyramidien ja faaroiden Egyptiss\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 peliss\u00e4 rakennettiin valtavaa omaisuutta oman Niili\u00e4 seilaavan purtensa herrana ja vapaan markkinatalouden sankarina, m\u00e4tkittiin jokirosvoja p\u00e4\u00e4h\u00e4n melalla, laajennettiin haaremia, k\u00f6r\u00f6teltiin v\u00e4h\u00e4n ammuskelemassa naapurikansoja sotavankkureilla ja seikkailtiin (tietysti ansoitetussa) pyramidissa. Olen my\u00f6hemmin kuullut, ett\u00e4 pelin esitt\u00e4m\u00e4 kuva muinaisesta Egyptist\u00e4 ei ollut ehk\u00e4 totuudenmukaisin. Peli itsess\u00e4\u00e4n ei ollut niit\u00e4 hauskimpia, mutta se tarjosi kummallisen upottavan kokonaisuuden.<\/span>
\n<\/span>
\n<\/span>Toinen peli, jonka parissa haaskasin tuhottomasti aikaa oli Dragon Wars. Kannessa kaksi \u00f6ljyst\u00e4 kiiltelev\u00e4\u00e4 muskelisoturia, mies ja nainen, taistelevat lohik\u00e4\u00e4rmett\u00e4 vastaan. Boris Vallejon kaikista kuvituksista se on ehk\u00e4 yksi tahdikkaimpia. Peli itsess\u00e4\u00e4n oli suuri fantasiaseikkailu, joka alkaa sankarien matkalla pyh\u00e4\u00e4n maahan, mutta jonne p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4\u00a0joutuvatkin heitetyksi vankileirille. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 on sitten paettava ja lopulta kukistettava tyranni Namtar. Ensin t\u00e4ytyy tietenkin kahlata l\u00e4pi kokonainen manner, useampia kaupunkeja ja luolastoja ja varustauduttava asianmukaisesti. En tiennyt tuolloin ollenkaan, miten t\u00e4ll\u00e4isi\u00e4 tietokoneroolipelej\u00e4 pelataan, mutta varhaisesta lapsuudestani saakka pelaamani oikeat roolipelit valmensivat kuitenkin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n seikkailemisen peruskonsepteja, loitsuja yms. T\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s ensikontaktini eeppiseen Gilgame\u0161-runoelmaan. Dragon Wars ry\u00f6st\u00f6viljeli viittauksia mesopotamialaisiin myytteihin. Mm. kauhea Humbaba saa surmansa seikkailijoiden toimesta ja alamaailman kuningatartakin k\u00e4yd\u00e4\u00e4n moikkaamassa. Dragon Wars oli erikoinen yhdistelm\u00e4 D&D-tyylist\u00e4 fantasiaa ja mytologiaa, ja syy siihen, miksi my\u00f6hemmin luin esim. Gilgame\u0161-eepoksen useampaan kertaan l\u00e4pi.<\/span>
\n<\/span><\/p>\n

Anna (pelaaja vuodesta 1991)<\/h4>\n
\"blackcauldron\"<\/a>

Screenshot “Possupelist\u00e4” eli The Black Cauldronista.<\/p><\/div>\n

Is\u00e4 kantoi ensimm\u00e4isen tietokoneemme kotiin 90-luvun alussa. Se oli lainassa is\u00e4n t\u00f6ist\u00e4 ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin alkuun l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4rkeisiin asioihin, kuten \u00e4idin gradun kirjoittamiseen. Pian siit\u00e4 kuitenkin tuli naapuruston n\u00e4ht\u00e4vyys, ja is\u00e4 n\u00e4ytti tietenkin lapsille pari esimerkkipeli\u00e4. Ensimm\u00e4inen peli, jota n\u00e4in pelattavan oli joku ajalle tyypillinen ensimm\u00e4isen persoonan r\u00e4iskint\u00e4peli, jossa ammuskeltiin pensaan takaa sotilaita ja varottiin ampumasta siviileit\u00e4. <\/span><\/p>\n

Halusin tietysti p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokeilemaan pelaamista itsekin, mutta is\u00e4 oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei r\u00e4iskint\u00e4peli sopinut niin pienelle lapselle. Niinp\u00e4 h\u00e4n sitten kaiveli jostain Sierran kehitt\u00e4m\u00e4n ja Disneyn julkaiseman klassikkopelin The Black Cauldron. The Black Cauldron -seikkailupeli perustuu Lloyd Alexanderin samannimiseen kirjaklassikkoon, joka kulkee suomeksi nimell\u00e4 Hiidenpata. Min\u00e4 en kuitenkaan tuntenut sit\u00e4 kummallakaan n\u00e4ist\u00e4 nimist\u00e4, vaan kutsuin sit\u00e4 Possupeliksi, koska pelin n\u00e4kyvin elementti oli pelin alussa ruudulla satunnaisesti juoksenteleva vaaleanpunainen pikselipossu. Pelin varsinainen juoni kehittyy oleellisesti t\u00e4m\u00e4n possun karkumatkan ymp\u00e4rille.<\/span><\/p>\n

Isin syliss\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sikaa sitten jahdattiin oikein olan takaa. Haastavaksi homman teki tietysti se, ett\u00e4 vaikka Possupeli olikin yksi ensimm\u00e4isi\u00e4 graafisia seikkailupelej\u00e4, annettiin hahmolle k\u00e4velemist\u00e4 monimutkaisemmat komennot tietysti k\u00e4sin kirjoittamalla, englanniksi. Pelasin peli\u00e4 my\u00f6s yksin tuntikausia vain k\u00e4vellen paikasta toiseen, ihaillen pikselim\u00f6ss\u00f6maisemia. Varhaisissa Sierran seikkailupeleiss\u00e4 oli my\u00f6s vihollisia, jotka saattoivat vaikkapa sy\u00f6d\u00e4 protagonistin, joten hauskaa riitti v\u00e4lill\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niit\u00e4 karkuun\u00a0juostessa. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin pyysin is\u00e4\u00e4 kirjoittamaan yl\u00f6s t\u00e4rkeimm\u00e4t komennot, kuten \u201copen door\u201d, joita hakkasin sitten kirjain kerrallaan komentoriville, jotta voisin k\u00e4vell\u00e4 viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pidemm\u00e4lle virtuaalimaailmassa. <\/span><\/p>\n

Kuusivuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ni menness\u00e4 oli jo t\u00e4ysin ilmeist\u00e4, ett\u00e4 syd\u00e4meni oli i\u00e4ksi omistettu peleille. Kun is\u00e4 kysyi, mit\u00e4 haluaisin lahjaksi, oli vastaus ehdottomasti vastajulkaistu sixpack Sierran King\u2019s Quest -pelisarjasta. Pian sen j\u00e4lkeen ilmoitinkin jo is\u00e4lle, ett\u00e4 haluan koodata oman pelin. Valitettavasti projekti kuitenkin t\u00f6kk\u00e4si siihen, etten edelleenk\u00e4\u00e4n osannut kirjoittaa, eik\u00e4 is\u00e4k\u00e4\u00e4n osannut ohjelmointia minulle opettaa. T\u00e4m\u00e4 haave kuitenkin ohjasi minut lopulta tietotekniikan opintoihin, ja nyt teen v\u00e4it\u00f6skirjaa, vaikken viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole harjoitust\u00f6it\u00e4 kummempaa peli\u00e4 toteuttanut.<\/span><\/p>\n

Minna Mari (pelaaja vuodesta 1992)<\/h4>\n
\"covertaction\"<\/a>

Sid Meyerin agenttipeli Covert Action on tehnyt moneen vaikutuksen. Screenshot pelist\u00e4.<\/p><\/div>\n

Ensikosketuksen peleihin sain joulukuussa 1992, jolloin vanhempani ostivat minulle ensimm\u00e4isen tietokoneeni. Se oli k\u00e4ytetty, eik\u00e4 kovin tehokas, mutta t\u00e4ydellinen asioista ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle seitsem\u00e4nvuotiaalle tyt\u00f6lle. Koneen mukana tuli Prince of Persia 2 -peli, josta tuli sitten se ihan ensimm\u00e4inen pelikokemukseni. Pelin tunnelma oli mystinen, ja muistan viel\u00e4kin el\u00e4v\u00e4sti pelin \u00e4\u00e4nimaailman. Valitettavasti en p\u00e4\u00e4ssyt peliss\u00e4 kovin pitk\u00e4lle, ja ensimm\u00e4inen luola koitui kohtalokseni. Sokkelo oli liiankin sokkeloinen, ja miekkailevat luurangot liian pahoja vastuksia. Kaikkein pahinta olivat sein\u00e4st\u00e4 sinkoavat veitset, jotka seiv\u00e4stiv\u00e4t prinssin, jos hypp\u00e4sin liian l\u00e4helle sein\u00e4\u00e4! <\/span><\/p>\n

Onneksi seuraavia pelikokemuksia ei tarvinnut kovin montaa viikkoa odottaa, sill\u00e4 tietokoneista ja pelaamisesta innostunu vanhempi serkkuni antoi minulle joululahjaksi kasan pelej\u00e4. Se olikin ehk\u00e4 paras joululahja ikin\u00e4! Joukossa oli sellaisia herkkuja kuin Schorched Earth, Winter Games, Street Rod 2, sek\u00e4 Covert Action, jota muuten pelaan viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin. Covert Action on legendaarisen pelintekij\u00e4n Sid Meierin luoma j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ja haastava agenttipeli. Pelaaja on CIA:n agentti, joka vihjeiden perusteella matkustaa ymp\u00e4ri maailmaa ja etsii lis\u00e4\u00e4 johtolankoja liittyen j\u00e4rjest\u00e4ytyneeseen rikollisuuteen. Johtolankoja voi etsi\u00e4 esimerkiksi kuuntelemalla puheluita tai jopa murtautumalla rakennuksiin. Tasaisin v\u00e4liajoin agentti kutsutaan pomon puheille, joka my\u00f6s jakaa ylennyksi\u00e4 eli nostaa agentin sijoitusta\u00a0ranking-listalla. Rakennuksiin murtautuessa vastassa oli vihollisia, jotka piti ampua. Koska olin nuori ja viaton, halusin aina ajatella, ettei viholliset oikeasti kuolleet, vaan ett\u00e4 agentti ampui vain nukutusnuolia, ja ett\u00e4 nuo vihulaiset her\u00e4siv\u00e4t sitten my\u00f6hemmin, kun oma agenttini oli jo poistunut paikalta. Voi sit\u00e4 pienen pelaajan viattomuutta! <\/span><\/p>\n

Kun nuo ensimm\u00e4iset pelit sain jouluna 1992, en osannut viel\u00e4 yht\u00e4\u00e4n englantia. Niinp\u00e4 hienoimmaksi lahjaksi noiden pelien keskuudesta nousi Ports of Call, jonka serkkuni oli suomentanut. Vaikka olen my\u00f6hemmin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miten tuo temppu tehtiin, olen edelleen varsin otettu kaikesta vaivann\u00e4\u00f6st\u00e4. Suomennoksen ansioista t\u00e4t\u00e4 “laivapeli\u00e4” tulikin pelattua todella paljon. En p\u00e4\u00e4ssyt siin\u00e4(k\u00e4\u00e4n) kovin pitk\u00e4lle: laivani tuppasivat usein uppoamaan ja samalla upottivat hyvin alkaneet bisnekseni. Pelin ideana on johtaa laivanvarustamoa, jonka rahtilaivat seilaavat maailman merill\u00e4. Pelaajan ohjeiden mukaan ne viev\u00e4t lastia satamasta toiseen ja toivottavasti tuovat samalla varustamolle reilusti rahaa. Helppoa se ei ollut. Ongelmia tuottivat esimerkiksi aikarajajoitukset, myrskyt, merirosvot ja erilaiset karikot. Haastavinta peliss\u00e4 oli kuitenkin laivan manuaalinen ohjaaminen satamissa. Yleens\u00e4 laivoille sai sovittua automaattisen satamaanviennin tai sielt\u00e4 poistuonnin, eli pelaajan ei tarvinnut tehd\u00e4 itse mit\u00e4\u00e4n. Mutta aika ajoin peli ilmoittikin, ett\u00e4 sataman saattoalukset olivat lakossa (tai pelaajan varustamolla ei ollut tarpeeksi rahaa niille maksamiseen), joten pelaajan piti hoitaa laiva satamaan tai sielt\u00e4 pois ihan itse. Jotkut satamista olivat helppoja, mutta osa oli kunnon labyrintteja. Ja kun ohjattavana on iso laiva, ei se liiku kovinkaan sulavasti, eik\u00e4 ainakaan pys\u00e4hdy tai vaihda suuntaa nopeasti. <\/span><\/p>\n

Seuraavien vuosien aikana pelivarastoni t\u00e4ydentyi, ja erityisesti kaksi peli\u00e4 veiv\u00e4t syd\u00e4meni: Master of Magic ja Colonization. Ideahan n\u00e4iss\u00e4 kahdessa peliss\u00e4 on hyvinkin samankaltainen: tutkitaan uutta maailmaa, valloitetaan ja perustetaan kaupunkeja, rakennetaan noista kaupungeista kukoistavia metropoleja sek\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n rauhanomaisin keinoin selviyty\u00e4 maailmasta muiden hallitsijoiden rinnalla. Colonization valloittaa uutta mannerta (perustuu vahvasti Amerikan l\u00f6yt\u00e4miseen ja siihen liittyviin ilmi\u00f6ihin), kun taas Master of Magic (tai tuttavallisemmin MoM) sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa el\u00e4\u00e4 mit\u00e4 erilaisempia olentoja. N\u00e4it\u00e4kin pelej\u00e4 pelaan edelleen.\u00a0Colonizationista tuli uusittu versio Civilization IV:n kaverina, mutta jotenkin tunnelma ei ollut sama. Toisin sanoen, en uuteen versioon koukuttunut yht\u00e4 tehokkaasti kuin aikoinaan alkuper\u00e4iseen. <\/span><\/p>\n

Muistelen lapsuuden pelikokemuksia suurella l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. Pelaaminen on yksi niist\u00e4 asioista, jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta aikuisuuteen asti. Lapsena pelasin ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin ik\u00e4toverini, ja nyky\u00e4\u00e4n olen kunnon pelin\u00f6rtti. Uskon kuitenkin oppineeni paljon pelaamisen kautta. Esimerkiksi mainitsemani Colonization opetti paljon Yhdysvaltojen historiasta ja sai minut kiinnostumaan Amerikan alkuper\u00e4iskansoista. Ja tietysti pelaaminen auttoi suuresti englannin oppimistani. Motivaatio oppimiselle oli ihan erilainen, kun halusi oikeasti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 peliss\u00e4 puhutaan. Jossain vaiheessa lapsuuttani my\u00f6s vanhempani huomasivat, ett\u00e4 pelaaminen oli mieleist\u00e4 minulle ja sen avulla opin paremmin. Niinp\u00e4 sain joululahjaksi esimerkiksi erilaisia pelien muotoon tehtyj\u00e4 kielikursseja (t\u00e4llaisia k\u00e4ytettiin meill\u00e4 my\u00f6s koulussa) sek\u00e4 aivan mahtavan Encarta Encyclopedia -tietosanakirjan! Sen yhteyteen oli rakennettu erilaisia pelej\u00e4 ja tietokilpailuja, joissa testattiin sit\u00e4, kuinka hyvin artikkelien asiat oli sis\u00e4ist\u00e4nyt. Sielt\u00e4 tarttui p\u00e4\u00e4h\u00e4n paljon pient\u00e4 nippelitietoa, jolla on viel\u00e4 aikuisenakin ajoittain p\u00e4\u00e4ssyt p\u00e4tem\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

N\u00f6rttityt\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyy hurja m\u00e4\u00e4r\u00e4 aktiivisia digipelien harrastajia. Peliviikon kunniaksi on aika palata hetkeksi takaisin lapsuuteen ja muistella, mist\u00e4 koko innostus pelaamiseen alkujaan l\u00e4hti. Mitk\u00e4 ovat niit\u00e4 retropelej\u00e4, joita pikkun\u00f6rttien kotona pelattiin? Kuka innosti kirjoittajamme alunperin pelaamaan? Millaisia tunteita pelaamisen aloittaminen\u00a0n\u00f6rttityt\u00f6iss\u00e4\u00a0her\u00e4tti? Miten lapsuuden pelaaminen muovasi ja inspiroi n\u00f6rttitytt\u00f6j\u00e4mme? Jonas (pelaaja vuodesta 1989) En valitettavasti p\u00e4\u00e4ssyt suuriin […]<\/p>\n","protected":false},"author":19,"featured_media":21384,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","activitypub_content_warning":"","activitypub_content_visibility":"","activitypub_max_image_attachments":4,"activitypub_interaction_policy_quote":"anyone","activitypub_status":"","footnotes":""},"categories":[412],"tags":[1320,507,1321],"coauthors":[494,1018,1173],"class_list":["post-21381","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-games","tag-lapsuus","tag-pelaaminen","tag-retro"],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2016\/11\/dragonwars.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21381","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/19"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=21381"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21381\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/21384"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=21381"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=21381"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=21381"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=21381"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}