\u00c4idin\u00a0n\u00f6rttiys – haitta vai \u00a0etu?<\/h2>\n
![\"Pekka_kana_2_logo\"](\"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2015\/05\/Pekka_kana_2_logo-300x222.jpg\"){kind=logo}
<\/p>\n
Yhteinen pelihistoriamme lapsen kanssa alkoi jo varhain. Pelasimme Viirua ja Pesosta<\/a>, Muumi-pelej\u00e4<\/a>,\u00a0Alkupolku <\/a>Naperolaa ja Leikkil\u00e4\u00e4. Esikoispojan eskarivuonna l\u00f6ysimme Pekka Kanan<\/a>, johon koukutuimme molemmat – peli ladattiin\u00a0my\u00f6s eskarin taukokoneelle suosituksestamme.<\/p>\n Vaikka pelaaminen oli kivaa ja opettavaista tekemist\u00e4, tasapainottelu hauskanpidon ja rasitteeksi muodostuvan jatkuvan rajanvedon v\u00e4lill\u00e4 oli haastavaa. Asiaa ei helpottanut se, ett\u00e4 jokaisella on ruutuajasta\u00a0mielipide. Mutta se mik\u00e4 toimii yhdell\u00e4, ei toimi toisella.<\/p>\n Kuuluin lasten pikkulapsiaikana\u00a0monenlaisiin\u00a0netin vanhemmus- ja \u00e4itiysryhmiin, joissa\u00a0linjaukset vaihtelivat tiukasta eimiss\u00e4\u00e4nnimess\u00e4-kiellosta\u00a0aina “lapsen omien rajojen l\u00f6ytymiseen kokeilun kautta”, ts. lapsi saa olla koneella\u00a0vaikka aamuntappiin, kunnes itse huomaa, ett\u00e4 jatkuva pelaaminen ei ehk\u00e4 tee hyv\u00e4\u00e4. Aika nopeasti huomasin, ett\u00e4 peliajan tiukahko s\u00e4\u00e4teleminen oli esikoisen kohdalla ehdoton juttu. Omena ei ollut pudonnut kauas puusta. Tiesin kokemuksesta, ett\u00e4 pelimaailmaan on liiankin helppo upota p\u00e4iv\u00e4kausiksi ja sill\u00e4 on vaikutuksensa arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n, joten kun huomasin poikasessani levottomuuden ja \u00e4rtymyksen merkkej\u00e4, pelit pistettiin jopa viikoiksi j\u00e4\u00e4hylle.<\/p>\n Ik\u00e4suosituksista pidin\u00a0kiinni, poikkeuksena yhdess\u00e4 pelatut historialliset pelit, esimerkiksi klassinen Age of Empires<\/a> -sarja. Kyseiseen pelisarjaan liittyy ehk\u00e4 kiusallisin muistoni tasapainottelusta \u00e4itin\u00e4 ja n\u00f6rttin\u00e4: lapsi sai minut kiinni huijauskoodin k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 (villisti ampuva punainen auto, Cobra Car) ja halusi itsekin kokeilla kaikki pelin huijauskoodit l\u00e4pi. Auts.<\/p>\n Yleens\u00e4 pelaaminen pysyi kontrollissa ihan tavanomaisin keinoin: s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen p\u00e4iv\u00e4rytmi, riitt\u00e4v\u00e4sti ulkoilua, liikuntaa ja muuta puuhastelua. Oma pelitaustani sek\u00e4 helpotti ett\u00e4 vaikeutti rajojen\u00a0asettamista: ymm\u00e4rsin liiankin hyvin miten kurjia tiukat “saat pelata tunnin” -rajat olivat, koska munakelloajoitettu pelaaminen katkaisee pelitapahtuman naps ja sitten\u00a0kiukuttaa. Enemm\u00e4nkin kannatin sit\u00e4, ett\u00e4 yhden peliosion tai -kokonaisuuden sai huitaista\u00a0kerralla loppuun. \u00a0Pelata sai\u00a0vain luvalla ja valvotusti: t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pelikone oli sijoitettu olohuoneeseen, jolloin pelitapahtumista tuli osin yhteisi\u00e4.<\/p>\n Toki seurasin mielenkiinnolla\u00a0keskustelua peleist\u00e4, pelaamisen haitoista\u00a0ja eduista. Tunsin joskus ailahtelevani\u00a0puun ja kuoren v\u00e4liss\u00e4: ymm\u00e4rsin hyvin innokkuuden pelaamiseen, mutta samalla halusin olla hyv\u00e4 \u00e4iti, joka suojelee lastaan mahdolliselta – hui kauhistus! – peliriippuvuudelta.<\/p>\n Ehdottomasta ik\u00e4rajojen noudattamisesta luovuin hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4reni neuvosta. H\u00e4n muistutti, ett\u00e4 lapsilla on taipumus hakeutua sellaisiin kyl\u00e4paikkoihin, joissa kaikenlaisia pelej\u00e4 saa pelata vapaasti: onko siis parempi, ett\u00e4 lapsi pelaa isommille sallittuja pelej\u00e4 valvotusti kotona vai kavereiden kanssa salaa. Joten, kun poikani j\u00e4i ensimm\u00e4isen kerran kiinni salapelaamisesta kaverin luona, tein pieni\u00e4 my\u00f6nnytyksi\u00e4.<\/p>\n Niin\u00e4 hetkin\u00e4, kun lapsi on kapinoinut pelirajoituksia vastaan ja pelaamisen ymp\u00e4rill\u00e4 on k\u00e4yty suoranaista sotaa, olen tuntenut omantunnonpiston: onko oma intohimoni n\u00f6rtteilyyn ja pelaamiseen(kin) ruokkinut ongelmia?<\/p>\n Rajanvedoista ja ajoittaisista k\u00e4\u00e4mien k\u00e4r\u00e4ht\u00e4misest\u00e4 huolimatta pelaaminen s\u00e4ilyi mukavana yhteisen\u00e4 juttuna. Muistan er\u00e4\u00e4nkin jouluaaton, kun pelasimme uunituoretta XBox Kinect -peli\u00e4, y\u00f6puvuissa, miekkaa villisti keskell\u00e4 olohuonetta heilutellen. \u00a0Singstar-sessiot, tanssimattokokeilut, \u00a0Buzz-pelit; Jazz Jackrabbitit, Raymanit, Ape Escapet. \u00a0Vuosien aikana olen v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kerran kokeillut l\u00e4hes kaikki poikieni pelaamat \u00a0pelit (Playstation, XBox, PC, online, tabletti\/k\u00e4nnykk\u00e4), vaikka omat pelisuosikkini ovatkin tylsi\u00e4 tasohyppelyit\u00e4 tai “ihan liian outoja<\/em>“, kuten Katamari<\/a>-sarja.<\/p>\n Mik\u00e4p\u00e4 hauskempaa, kuin nauraa p\u00f6lj\u00e4sti pelaavalle \u00e4idille, joka Assassin Creed II<\/a>:ssa haluaa vain tutkia tuttua kaupunkia ja hyppi\u00e4 hein\u00e4kasoihin, tai joka skeittipeleiss\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 keksii miten hauska on ajaa p\u00e4in sein\u00e4\u00e4 ja tekee sit\u00e4 sen j\u00e4lkeen koko ajan, tai joka omissakin peleiss\u00e4\u00e4n\u00a0joutuu pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n tasonl\u00e4p\u00e4isyapua j\u00e4lkikasvulta.\u00a0Sen poikaseni kyll\u00e4 tunnustavat auliisti, ett\u00e4 olen aika poikkeuksellinen mutsi: vaikka pelimakuni on surkea ja olen “ihan noobi<\/em>”\u00a0pelaamaan, ymm\u00e4rr\u00e4n pelijuttuja huikean paljon normi\u00e4iti\u00e4 enemm\u00e4n. \u00a0Ihan v\u00e4h\u00e4n he taitavat olla suorastaan ylpeit\u00e4 asiasta – olen ainoa heid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4ns\u00e4 \u00e4iti-ihminen, jolla on oma Steam-tili (perustettu ennen lasten vastaavia).<\/p>\n Puhumme peleist\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in. Ostamme niit\u00e4 toisillemme<\/a>. Testaamme yhdess\u00e4 uusia. Jos lapsi saa Dotassa <\/a>hahmolleen uuden kyvyn (cosmetic item)\u00a0h\u00e4n esittelee sen minulle\u00a0– \u00e4itim\u00e4isesti yrit\u00e4n kyll\u00e4 py\u00f6ritell\u00e4 silmi\u00e4ni ja tuhahdella, mutta olen\u00a0silti niin kiinnostunut, ett\u00e4 uhkaan v\u00e4lill\u00e4 \u00e4\u00e4neen ryhty\u00e4\u00a0itsekin Dota-pelaajaksi.<\/p>\n Ei pelaaminen ole ainoa n\u00f6rtteilyjuttumme. Vaihdamme p\u00f6lji\u00e4 YouTube-videoita, kommentoimme toistemme Instagram-kuvia, kuuntelutamme vuoronper\u00e4\u00e4n lempimusiikkiamme Spotifysta. On onneksi edelleen osa-alueita – erityisesti hy\u00f6ty- ja apuohjelmiin liittyen – joissa kana on munia viisaampi.<\/p>\n Kaikenlainen n\u00f6rtteily kuuluu olennaisesti el\u00e4m\u00e4\u00e4mme: t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 haaveilemme yhteisest\u00e4 tehomyllyst\u00e4 ja kehittelemme lis\u00e4\u00e4 peli-ideoita mobiilipelifirmaamme. Sit\u00e4 ei (viel\u00e4) ole perustettu, mutta tiimimme on loistava: viitt\u00e4kymppi\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4 \u00e4iti konseptoi\u00a0ja k\u00e4sikirjoittaa, 13-vuotias\u00a0suunnittelee\u00a0pelit, 16-vuotias \u00a0kommentoi, kehitt\u00e4\u00e4 ja testaa.<\/p>\nYhteinen juttu<\/h2>\n
![\"nerdmom\"](\"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2015\/05\/nerdmom.jpg\")
<\/a>