{"id":12398,"date":"2014-08-18T08:00:42","date_gmt":"2014-08-18T05:00:42","guid":{"rendered":"http:\/\/geekgirls.fi\/wp\/?p=12398"},"modified":"2014-08-18T09:35:22","modified_gmt":"2014-08-18T06:35:22","slug":"lukukokemus-perkeros","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/blog\/2014\/08\/18\/lukukokemus-perkeros\/","title":{"rendered":"Lukukokemus: Perkeros"},"content":{"rendered":"
\"kansi\"<\/a>

Albumin etukansi. Kuva: JP Ahonen & KP Alare<\/p><\/div>\n

Perkeros on JP Ahosen sek\u00e4 KP Alaren sarjakuvaromaani, joka on ilmestynyt jo vuonna 2013. Ajankohtaisen albumista tekee sen maailmanvalloitus: ranskankielinen laitos ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 ja englannin-, italian-, espanjan- ja saksankieliset versiot ovat tulossa syksyll\u00e4 2014.<\/p>\n

Itse fanitan sek\u00e4 JP Ahosen sarjakuvia ett\u00e4 Perkeroksen tapahtumapaikkana toimivaa Tamperetta, joten luettuani Perkeroksen olin t\u00e4ysin myyty. Rakas kotikaupunkini Tampere on miltei yksi sarjakuvan henkil\u00f6ist\u00e4, niin keskeinen sen rooli siin\u00e4 on. Tutut kadut, paikat sek\u00e4 ravitsemusliikkeet tuovat sarjakuvaan aivan oman ulottuvuutensa ja tekev\u00e4t tarinasta jotenkin l\u00e4heisemm\u00e4n.<\/p>\n

Intro<\/strong><\/p>\n

Perkeroksen tapahtumapaikka on siis syksyinen Tampere, jossa albumin nime\u00e4 kantava metallib\u00e4ndi yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 menestykseen. Menestyksen tiell\u00e4 tosin tuntuu olevan kitaristi-laulaja Akselin tuskallisen surkeat laulutaidot sek\u00e4 h\u00e4nen kaikennielev\u00e4 perfektionisminsa. N\u00e4m\u00e4 yhdistettyn\u00e4 esiintymisj\u00e4nnitykseen ja yleiseen ep\u00e4varmuuteen saavat aikaan ongelmia b\u00e4ndin sis\u00e4isiss\u00e4 sosiaalisissa suhteissa. Asiaa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n auta Akselin hiljalleen rapautuva avoliitto kauppatieteilij\u00e4 Jatan kanssa, joka tuntuu el\u00e4v\u00e4n aivan eri maailmassa kuin Akseli.<\/p>\n

Akseli on b\u00e4ndin kokkamies sek\u00e4 sarjakuvan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, mutta my\u00f6s muut b\u00e4ndin j\u00e4senet ovat t\u00e4rkeit\u00e4. Koskettimia soittaa graafista alaa opiskeleva Lilja, joka hoitaa my\u00f6s keikkojen mets\u00e4styksen, b\u00e4ndin visuaalisen ilmeen suunnittelun sek\u00e4 tuhat muuta asiaa. H\u00e4n taitaa olla my\u00f6s Tolkien-fani, sill\u00e4 h\u00e4nen tervehdysvalikoimiinsa kuuluvat sek\u00e4 Mordor ett\u00e4 Nazgul.<\/p>\n

Basson varressa h\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 Kervinen, joka on kuin ilmetty joulupukin, Olipa Kerran El\u00e4m\u00e4 -sarjan Maestron sek\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen risteytys. Kervisell\u00e4 on aina tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva keikkamuistelo, milloin milt\u00e4kin vuosikymmenelt\u00e4. Mukaan sekalaiseen sakkiin saadaan pizzanpaistaja Aydin, joka on kotoisin Istanbulista ja laulaa kuin enkeli (tai demoni). Rummuissa on viel\u00e4 Karhu-oluesta pit\u00e4v\u00e4 Karhu.<\/p>\n

J\u00e4lkimm\u00e4inen on siis aivan ehta mesik\u00e4mmen: karvaturri, joka nukkuu osan vuodesta talviunta. Kervinen on ainut, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Karhun puhetta ja tulkkaa sen muille. Kielimuuri ei tosin tunnu ainakaan ihmisnaaraita haittaavan, sill\u00e4 Karhulla on enemm\u00e4n vienti\u00e4 kuin koko muulla b\u00e4ndill\u00e4 yhteens\u00e4. Karhusta kumpuaakin sarjakuvan maaginen realismi<\/a>, sill\u00e4 siihen suhtaudutaan aivan normaalina b\u00e4ndin j\u00e4senen\u00e4. Eik\u00e4 Perkeros ole t\u00e4ll\u00e4 saralla edes ainutlaatuinen, sill\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisella metallib\u00e4ndill\u00e4 on rumpalina m\u00e4yr\u00e4.<\/p>\n

Rumpaleina toimivat el\u00e4imet eiv\u00e4t tosin ole ainoita spefi<\/a>vaikutteita t\u00e4ss\u00e4 teoksessa. Niin Akseli kuin muutkin saavat todistaa musiikin mystisen voiman ja sen vaarallisenkin houkutuksen. Albumin viimeinen luku on puhdasta kauhufantasiaa ja huipentuma ylt\u00e4\u00e4 sellaisiin sf\u00e4\u00e4reihin, ett\u00e4 henki salpautuu. Tapahtumat vy\u00f6ryv\u00e4t eteenp\u00e4in niin kovalla tahdilla, ett\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 lukukerralla ei ehtinyt ihastella ruutujen yksityiskohtia lainkaan. Oli vain pakko paahtaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Visuaalisuus<\/strong><\/p>\n

\"turpasauna\"<\/a>

Keikkajuliste Perkeroksen maailmasta. Kuva: JP Ahonen & KP Alare<\/p><\/div>\n

Perkeros on t\u00e4ynn\u00e4 upeita yksityiskohtia, joita kaikkia ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes huomaa ensimm\u00e4isell\u00e4 lukemiskerralla. Arvostan suunnattomasti sit\u00e4 aikaa ja vaivaa, mik\u00e4 on mennyt Tampereen maisemien, katujen, baarien ja liikkeiden uskolliseen kuvaamiseen. Itse tunnistin jopa Swamp Musicin myyj\u00e4n! Jos olet ehtinyt Perkeroksen jo lukea, suosittelen Niuho ja Vouho -blogin katsausta Perkeroksen Tampereeseen<\/a>. Blogiteksti spoilaa sarjakuvan tapahtumia, joten se on hyv\u00e4 katsastaa tosiaan vasta sarjakuvan lukemisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Tapahtumapaikkojen lis\u00e4ksi kannattaa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota my\u00f6s televisiossa n\u00e4kyviin uutisiin, sanomalehtiin, levyjen kansiin ja pullojen etiketteihin. Kaikkien niiden visuaalinen ilme on tarkasti toisinnettu ja ne jopa vihjaavat hienovaraisesti tulevista tapahtumista. Itse\u00e4ni n\u00e4in tamperelaisena erityisesti ilahdutti Aamulehden edesmenneen Valo-liitteen tunnistettava layout.<\/p>\n

Perkeroksen visuaalinen ilme tuo mieleen JP Ahosen Villimpi Pohjola -albumit. Hyvin realistiset kaupunkikuvat yhdistyv\u00e4t hieman karikatyyrimaisiin mutta kovin sympaattisiin ihmishahmoihin. V\u00e4rimaailma on kuitenkin Perkeroksessa aivan omaa luokkaansa. Albumi kylpee voimakkaissa v\u00e4reiss\u00e4 ja tuntuu, ett\u00e4 se on lainannut hehkuvat s\u00e4vyns\u00e4 syksyn lehdilt\u00e4. Kellert\u00e4v\u00e4\u00e4, oranssia ja seepiaan s\u00e4vyttyv\u00e4\u00e4 yleisilmett\u00e4 puhkoo v\u00e4lill\u00e4 kelme\u00e4 vihre\u00e4 ja epilogissa my\u00f6s talvinen siniharmaa. Etenkin oranssin ja mustan yhdistelm\u00e4 on vahvasti l\u00e4sn\u00e4 keikoilla ja baareissa, sek\u00e4 varsinkin albumin kiihke\u00e4ss\u00e4 lopetusluvussa.<\/p>\n

Dialogi<\/strong><\/p>\n

Perkeroksen dialogi on riemastuttavan el\u00e4v\u00e4ist\u00e4 ja hauskaa. Pidin kovasti siit\u00e4, ett\u00e4 b\u00e4ndin keskin\u00e4isess\u00e4 l\u00e4p\u00e4nheitossa k\u00e4ytettiin v\u00e4lill\u00e4 alkusointuisia lausahduksia, muutamana esimerkkin\u00e4 vaikkapa \u201dpurjosit perhoset posliinipuhelimeen\u201d ja \u201dnupit kaakkoon karvanaamat\u201d. Tamperelaisuus pirskahtelee v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s dialogissa esille, esimerkiksi kun Nelum Lucifera -b\u00e4ndin j\u00e4senell\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n olevan Tapolaa puntint\u00e4ytteen\u00e4 tai kun Pyynikill\u00e4 vastaantuleva lenkkeilij\u00e4 puhuu Tampereen murteella.<\/p>\n

Aydinin sinne p\u00e4in lausuttu suomen kieli aiheuttaa toistuvasti naurunpyrsk\u00e4hdyksi\u00e4, sill\u00e4 v\u00e4\u00e4rinlausumat ovat usein parempia sutkauksia kuin korrektisti \u00e4\u00e4nnetyt sanat. Esimerkkin\u00e4 siit\u00e4 vaikkapa kysymys \u201dOngelmia kotipuolisossa?\u201d<\/p>\n

Kaikki n\u00e4m\u00e4 elementit tekev\u00e4t lukukokemuksesta hyvin viihdytt\u00e4v\u00e4n, mutta haasteellisen k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4n. J\u00e4\u00e4nkin mielenkiinnolla odottamaan, millaisia k\u00e4\u00e4nn\u00f6sratkaisuja englanninkieliseen versioon on tehty.<\/p>\n

Kritiikki\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"perkeros_backstage\"<\/a>

Perkeros chillaa takahuoneessa. Kuva: JP Ahonen & KP Alare<\/p><\/div>\n

Aivan loistavasta kokonaisuudesta l\u00f6ytyy hyvin v\u00e4h\u00e4n napistavaa. Muutama asia tosin j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n itse\u00e4ni h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin naishahmot ovat v\u00e4h\u00e4n liian samasta puusta veistettyj\u00e4 ulkon\u00e4\u00f6n suhteen. Perkeroksen ruuduissa n\u00e4kyy paljon henkil\u00f6it\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole keskeisi\u00e4 tarinalle. Niit\u00e4 ovat esimerkiksi erilaisten baarien asiakkaat sek\u00e4 keikkojen yleis\u00f6t. Hyvin moni naisista muistuttaa niin paljon Liljaa, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oikein pys\u00e4hty\u00e4 vertailemaan hahmoja kesken\u00e4\u00e4n. Ja Perkeroksen syksyn luomiv\u00e4rihitti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan musta, niin monella naisella sit\u00e4 on ehostuksenaan.<\/p>\n

Mustasukkainen ja b\u00e4ndikuvioiden ulkopuolinen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4 tuntuu my\u00f6s hieman kliseelt\u00e4. Vaikka selke\u00e4sti molemmissa osapuolissa on yht\u00e4 paljon syyt\u00e4 suhteen v\u00e4lj\u00e4htymiseen, s\u00e4r\u00e4hti korvaani erityisesti yksi Jatan lausahdus. Kun Akseli kaihoisasti muistelee, miten Jatan musiikkimaku oli ennen parempi, h\u00e4n vastaa: \u201dAi silloin lukiossa? Silloin pitikin viel\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 kiinnostunutta.\u201d Lausahdus paljastaa mielest\u00e4ni suhteen hataran pohjan, kun yhteiset kiinnostuksenkohteet ovatkin olleet vain esitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Muutenkin Jatan tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ihannoiva asenne alkoi \u00e4rsytt\u00e4\u00e4, enk\u00e4 v\u00e4litt\u00e4nyt juurikaan suhdetta puivista kohtauksista. Ne toivat kuitenkin toisaalta lis\u00e4\u00e4 syvyytt\u00e4 erityisesti Akselin hahmoon, muiden j\u00e4senten kotoel\u00e4m\u00e4\u00e4 kun ei juuri n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

Outro<\/strong><\/p>\n

Musiikillisuus on hyvin iso osa Perkerosta. Koelauluille, keikkakuvauksille sek\u00e4 tanssikohtauksille on varattu useita aukeamia. Ne ovat t\u00e4ynn\u00e4 musiikkia ja \u00e4\u00e4nt\u00e4, vaikka pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuvallista mediaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4nkin sen esille tuomiseen.<\/p>\n

Sarjakuvassa erityisesti esiin nostetut kappaleet olivat itselleni p\u00e4\u00e4osin vieraita, sill\u00e4 kuuntelen enemm\u00e4n melodisempaa metallia sek\u00e4 rockia. Ainut tuttu biisi oli Robert Johnsonin \u201dHellhound on My Trail\u201d -bluestunnelmointi, joka on esiintynyt my\u00f6s Supernatural-sarjassa. Muiden kappaleiden vieraus ei silti tahtia haitannut, sill\u00e4 musiikki ja keikoilla k\u00e4ynti on t\u00e4rke\u00e4 osa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. T\u00e4ytyy tosin sanoa, ett\u00e4 jos sarjakuva olisi k\u00e4sitellyt esimerkiksi Manserockia<\/a>, ei se olisi kolahtanut n\u00e4in kovaa.<\/p>\n

Summa summarum: tarina, dialogi, visuaalisuus ja musiikillisuus tekev\u00e4t Perkeroksesta todella kovan paketin, jota ei horjuta edes muutamat mainitsemani riitasoinnut. Jatkoa on jo lupailtu, joten j\u00e4\u00e4n odottamaan sit\u00e4 innolla!<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Perkeros on JP Ahosen sek\u00e4 KP Alaren sarjakuvaromaani, joka on ilmestynyt jo vuonna 2013. Ajankohtaisen albumista tekee sen maailmanvalloitus: ranskankielinen laitos ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 ja englannin-, italian-, espanjan- ja saksankieliset versiot ovat tulossa syksyll\u00e4 2014. Itse fanitan sek\u00e4 JP Ahosen sarjakuvia ett\u00e4 Perkeroksen tapahtumapaikkana toimivaa Tamperetta, joten luettuani Perkeroksen olin t\u00e4ysin myyty. Rakas kotikaupunkini Tampere […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":12401,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","activitypub_content_warning":"","activitypub_content_visibility":"","activitypub_max_image_attachments":4,"activitypub_interaction_policy_quote":"anyone","activitypub_status":"","footnotes":""},"categories":[409],"tags":[12],"coauthors":[571],"class_list":["post-12398","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirj_sarj","tag-sarjakuvat"],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2014\/08\/kansi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12398","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12398"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12398\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12401"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12398"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12398"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12398"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/geekgirls.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=12398"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}