Kuolleet eivät lepää eikä klassikotkaan
Tämä on yhteisön yhteinen postaus, johon kuka tahansa kirjoittajaryhmäläinen sai tarttua. Luvassa on monenlaista tulkintaa, fiilistelyä ja fanitusta. Ota kynttilä, kaakaomuki tai veripikari ja sukelletaan yhdessä yön olentoihin.
Keikka-arvostelu: A Night with Ronn Moss – TV-tähti valloittaa Hyvinkään
“Kauniista ja rohkeista” tuttu tv-tähti Ronn Moss esittelee suomalaiselle yleisölle elokuva- ja musiikkiuraansa
Kauhu vastaan kauhu – Weapons ja Oddity
Kävin katsomassa kaksi kauhuleffaa viime viikkojen aikana ja ajattelin, että niistä saisi aika hyvän vertailuarvostelun. Molemmat ovat varsin erilaisia toisistaan ja eroavaisuus näkyy myös elokuvien visuaalisuudessa. Vertaan tässä leffoja keskenään enimmäkseen juuri kauhun näkökulmasta, mutta käyn myös läpi elokuvien hahmoja ja tarinaa.
Sinners – vampyyrejä ja musiikkia 1930 – luvun Yhdysvaltojen etelässä
Sinners (2025)
Ohjaus: Ryan Coogler
Pääosissa: Michael B. Jordan, Miles Caton, Hailee Steinfeld, Delroy Lindo, Wunmi Mosaku, Jack O’Connell
Suomen ensi-ilta: 24.4.2025
Sinners on varauksetta ollut tähän mennessä kaikista näkemistäni leffoista ehdottomasti vuoden paras. Erityisesi elokuvan musiikki tulee varmasti pysymään vuoden parhaana soundtrackina minulle. Musiikki on tunnelmaltaan niin vahvaa, intohimoista ja mukaansatempaavaa, että jopa populaarimusiikin vihaajatkin saattavat siihen tykästyä. Itse huomasin Sinnersissä samanlaisuudet Rodriguezin ja Tarantinon vampyyrileffaan Hämärästä aamunkoittoon (From Dusk till Dawn, 1996) – kaksi veljestä rantautuu baariin perähikiälle Meksikoon perheen kanssa, jonka he kidnappasivat ja baari paljastuukin vampyyrien pesäksi. Cooglerin elokuvassa on kuitenkin ihan omat uniikit juonenkäänteet, teemat ja hahmot.
Flow – ympäristösatu kissan seikkailuista luonnon armoilla
SPOILERIVAROITUS: arvostelussa on juonen kannalta oleellisia paljastuksia
Flow (2024)
Ohjaus: Gints Silbalodis
Suomen ensi-ilta: 28.4. 2025
Olen aina ollut kissaihmisiä, joten elokuva, jossa on kissa pääosassa tietysti herätti kiinnostukseni. Flow kiinnosti myös siltä kannalta, että elokuvassa ei nähdä yhtäkään ihmishahmoa ja dialogi on vain eläinten ääntelyä. Siinä mielessä Flow erottuu myös Disneyn Bambista, johon leffaa on paljon verrattu, koska eläimet eivät puhu ihmisdialogia toisin kuin Bambissa. Kaikki lapset teatterissa kuitenkin näyttivät suuresti tykkäävän elokuvasta ilman puhettakin.