Nörttitytöt
Arvostelussa Leffapäiväkirja

Arvostelussa Leffapäiväkirja

Robocopkin arvostaa Leffapäiväkirjaa. Kuva: Elisa Wiik Internetistä löytyy useita palveluja, joihin voi listata näkemiään leffoja. Itse olen käyttänyt niistä kahta, mutta molempien kanssa on käynyt niin, että innostun ensin ja sitten unohdan koko jutun. Siispä olikin...
Yhteispostaus: Shōgun

Yhteispostaus: Shōgun

Kevättalvella suoratoistopalveluiden ihmeellinen maailma laajeni 10-osaisella eeppisellä sarjalla, Shōgunilla. Kyseessä on historiallinen draama, joka sijoittuu 1600-luvun Japaniin ja se perustuu James Clavellin saman nimiseen romaaniin, hänen Aasia-saagansa kolmanteen osaan. Romaanissa hollantilainen laiva Erasmus haaksirikkoutuu Japanin rannikoille ja laivan miehistö otetaan vangiksi. Kapteeni John Blackthorne (Cosmo Jarvis) viedään pois miehistönsä luota ja hänet asetetaan lääninherra Yoshi Toranagan (Hiroyuki Sanada). Toranaga näkee Blackthornessa mahdollisuuden vallankaappaukseen. Kaksikon välille löytyy yhteinen kieli, sillä Japani kuhisee portugalilaisia pappeja ja kauppiaita, ja Blackthorne puhuu sujuvaa portugalia. Kääntäjäksi nimitetään Toranagan vasalli, Toda Mariko (Anna Sawai).

Fallout-peleihin pohjautuva tv-sarja – hitti vai huti?

Fallout-peleihin pohjautuva tv-sarja – hitti vai huti?

Videopeleihin pohjautuvia sarjoja on pulpahdellut viime vuosina ilmoille kuin sienipilviä maailmanlopun kynnyksellä. Osa pelien televisiovastaanottimiin käännöksistä on jättänyt paljolti toivomisen varaa, mutta onpa joukossa ollut myös sekä yleisön että kriitikoiden ylistämiä adaptaatioita.

Näin ollen ei liene ihme, että varsin ikoninen ja fanikunnan suuresti rakastama Fallout-pelisarja on päätynyt myös tv-tuottajien ja -kirjoittajien tutkalle. Vaan miten hyvin sarja lopulta onnistuu vastaamaan pelien uskollisten seuraajien odotuksiin? Entä antaako se tarpeeksi eväitä myös pelejä tuntemattomalle pysyä mukana vauhdissa?

Poor Things – makaaberi komedia seksismistä ja nuoren naisen seksuaalisesta seikkailunhalusta

Poor Things – makaaberi komedia seksismistä ja nuoren naisen seksuaalisesta seikkailunhalusta

Ensimmäinen asia, joka elokuvassa kiinnitti huomioni oli tarinan selvä yhtenäisyys Mary Shelleyn Frankensteinin hirviöön. Bella (Emma Stone), elokuvan päähenkilö, on kuolleen naisen ruumis herätettynä henkiin kohtuun kuolleen vauvansa aivoilla. Vaikka Bella on ruumiillisesti aikuinen, niin hän aloittaa elonsa kuin pikkulapsi – hän kävelee melkein robottimaisin askelin, puhuu ymmärtämättä sanojen tarkoitusta ja pissaa lattialle. Bellan isä, hänen “luojansa”, tohtori Godwin Baxter (Willem Dafoe) on päivätöikseen  luennoija ja jonkinlainen kirurgi, vaikka tästä emme täysin saa varmuutta onko ihmisten leikkailu Baxterille harrastus vai työ. Baxterin luennoilta saapuu myös herrasmies Max McCardle (Ramy Youssef) Baxterin ja Bellan kotiin ja Baxterin kehotuksesta hän alkaa tarkkailla Bellan kehitystä. Pian tämä kehitys saa seksuaalisen sävyn, kun Bella keksii itsensätyydytyksen ja ei ymmärrä, miksi ei voi tehdä jotain niin hyvältä tuntuvaa keskellä muiden aamiaista. Bellan kiinnostus seksuaalisiin asioihin kasvaa, kun naistenmies Duncan Wedderburn (Mark Ruffalo) tulee kartanoon liikeasioissa. Bella päättää lähteä Duncanin mukana ulos kartanosta, jossa hän on ollut periaatteessa vanki, ja elää elämäänsä oman tahtonsa mukaan, ei isänsä tai sulhasensa Maxin. Bellan isä päästää hänet lopulta, kun Bella uhkaa vihaavansa isäänsä koko elämänsä jos tämä ei anna hänen mennä. Tästä alkaa Bellan matka kohti itsenäisyyttä sekä ruumiillisesti että henkisesti. 

Historiallinen fiktio historioitsijan silmin

Historiallinen fiktio historioitsijan silmin

Heti alkuun varoitus juonipaljastuksista: tässä kirjoituksessa käsittelen historiallista fiktiota, erityisesti The Crown -sarjaa (2016-2023), joten jos et ole vielä katsonut sarjaa ja haluat säilyttää jännityksen, jätä lukeminen myöhemmäksi. Lisäksi kirjoitus sisältää...