Alustat: PC (Steam), PlayStation 5, Xbox series X|S
Kehittäjä: Critical Hit Games
Julkaisija: Plaion
Ikäraja: 18
Genre: RPG, seikkailu
Aivan alkuun kerrottakoon, että tämä peli on K18 (kielletty alle 18-vuotiailta) tarinan ja grafiikkojen takia. Pelissä nähdään verta, väkivaltaa ja tunnelma on tumma. Jo ensimmäisessä tehtävässä kohtaamme palaneen ruumiin, jota hahmon tulee tutkia lähemmin. Suosittelen siis tällaiselle herkkien välttämään tätä peliä. Lisäksi peli itse varoittaa heti alussa vilkkuvista valoista, jotka saattavat laukaista esimerkiksi epileptisen kohtauksen.
Film Noir kohtaa scifin
New York, vuosi 2329, film noir kohtaa scifin. Kuolemattomuus on ihmisille arkipäivää, tietoisuus voidaan siirtää muistipankkeihin ja siitä seuraavaan kehoon. Jokaisen yli 21-vuotiaan pitää maksaa kuukausittain, jotta saa käyttää kehoaan. Jos maksu jää välistä, menettää keho-oikeutensa ja palaa muistipankkiin. Pelissä pelataan rouheana etsivänä James Karrana ja häntä avustavana nuorena poliisina Sara Kaina, kun he saavat pomoltaan tehtävän virallisten työtehtävien ulkopuolelta.
Karra on kokenut Kuolevaisuusosaston (Mortality Department) etsivä, joka on film noir -tyyliin sopivasti lomalla koettuaan kuolemaa hiponeen tehtävän. Hänet kutsutaan lomalta töihin – epävirallisesti – tutkimaan sarjamurhaajaa, jonka kohteena on kaupungin eliitti. Avukseen Karra saa nuoren poliisin, joka taas tarvitsee tehtävää päästäkseen eteenpäin urallaan. Kaikki tapahtuu tietenkin virallisten kanavien ulkopuolella. Kuten teemaan sopii.
Peli alkaa drive-in-elokuvateatterista. Auto muistuttaa 50-60-lukujen autoja – tosin tarkemmalla vilkaisulla siitä löytyy scifi-elementtejä. Pelimme päähenkilö James Karra on autossa kauniin punaisiin pukeutuneen naisen, vaimonsa Rachelin, kanssa. Lyhyen dialogin jälkeen Rachel katoaa, ja löydämme Karran yksin autosta.
Hyvin pian tämän jälkeen Karran pomo soittaa ja saamme tietää, että etsivämme on ollut poissa töistä jonkin isomman tapahtuman takia. Nyt olisi kuitenkin tarjolla toimeksianto, jonka Karra totta kai ottaa vastaan. Avukseen hän saa Sara Kai -nimisen nuoren poliisinaisen, jolla on terävä kieli ja vahvat mielipiteet.
Tiedätte varmasti tämän kliseen: tupakkaa poltteleva, maailman arpeuttama vanhempi etsivä, joka tekee asioita oppikirjojen ja sääntöjen ulkopuolelta, saa avukseen nuoren, urallaan etenemään haluavan, suoraselkäisen poliisin.
Valinnan vapaus, vaiko sittenkään?
Peli antaa pelaajan tietyissä tilanteissa valita oman dialoginsa, ja joissain keskusteluissa on lukittuja valintoja. Nämä valinnat joko avautuvat tietyillä dialoginpätkillä tai uusintapelaamisella. Valinnat myös vaikuttavat siihen, millainen suhde hahmojen välille kehittyy. Itse päätin ensimmäisellä pelikerralla vastata niin kuin itse vastaisin. Toisen pelikerran aion mennä “pahimman” kautta. Dialogivalintoja on poikkeuksellisesti yleensä vain kaksi, joskus kolme – hyvin hyvin harvoin sen enempää.
Ensimmäinen työtehtävä on itsemurha – tai ainakin näin sen olisi pitänyt olla. Film noirin tyyliin sopivasti juttu ei ole aivan yksinkertainen ja päähahmomme joutuvat keskelle vyyhteä täynnä poliitikkoja, eliittiä, juonia ja petturuutta.
Pelissä käytetään scifimäistä tutkimusmenetelmää: etsivämme kykenee nimittäin kääntämään aikaa taaksepäin ja rekonstruoimaan tilanteet tiettyyn pisteeseen. Tämän lisäksi käytössä on vanhanaikaisesti röntgensäde ja uv-lamppu. Onneksi peli muistuttaa, mikä nappi mitäkin kontrolloi, sillä kun pitää muistaa, mistä vaihdetaan laitetta sekä millä mennään eteen- ja millä taaksepäin ajassa, nappeja alkaa kertyä aikamoinen kokoelma.
Kaunista ja syvällistä, rumaa ja pinnallista
Pintapuolin peli vaikuttaa etsiväpeliltä mielenkiintoisessa ympäristössä, mutta kun raapaisee syvemmältä, nousee esiin kysymyksiä ihmisten vapaudesta, kuolemattomuuden tavoittelusta ja sen hinnasta, tai siitä kuinka paljon valtion tulisi voida kontrolloida ihmisten päätöksiä ja elämää. Köyhemmät joutuvat joko luovuttamaan ja elämään muistipankeissa tai raapimaan kuukausimaksut kasaan tavalla tai toisella, samalla toivoen, että hallinnon pitämissä kehohuutokaupassa saa huudettua itselleen hyvän kehon. Rikkaat taas voivat ostaa kehon suoraan, milloin haluavat. Puhumattakaan siitä, että oman kehonsa vahingoittaminen on rangaistava teko. Tupakka, alkoholi ja jopa makeiset ovat kiellettyjen nautintoaineiden listalla.
Pelissä nousee esiin myös kysymys minuudesta: jos kehot ovat yhteistä omaisuutta, jota vuokrataan, kuka tällöin on minä. Peilistä saattaa huomenna katsoa aivan eri kasvot, tai jos rahat eivät riitä, menettää oikeutensa kehoon. Naapuri oli eilen mies, tänään nainen, tänään valkoihoinen, huomenna tumma – ja silti sama henkilö koko ajan. Siinä on ajatusten kaninkolo, jota kierretään pelissä muutaman kerran.
Huonojakin puolia on, nimittäin itse ainakin jouduin vetämään pelin hiiren sensitiivisyyden alimpaan, jotta tuntui hyvältä kääntyillä. Jäin myös kaipaamaan mahdollisuutta liikkua vapaammin maailmassa; avoin maailma olisi ollut aivan ehdotonta nannaa tässä. Lisäksi isoin miinus tulee siitä, että peli on täysin automaattisen tallennuksen varassa. Voit aina palata taaksepäin, mutta vain ennalta määriteltyihin kohtiin. Koska osaa dialogeista ei voi hypätä yli, joutuu siis välillä kuuntelemaan dialogin useampaan kertaan.
Peli ei ehkä ole tarinaltaan uniikki – oikeastaan se nojaa todella paljon klassisiin film noir -tarinoihin – mutta hieno se itsessään kuitenkin on. Maailma on rakennettu hyvin, grafiikat ovat kauniit, yksityiskohdat ajateltuja ja huumori kuivaa. Kokonaisuus tekee tästä pelistä ehdottomasti pelattavan.
Lyhyesti
Film noiria ja scifiä yhdistelevä etsiväpeli, joka on kaunis kuin karkki. Pelistä löytyy varmasti jotain sekä film noirin että scifin ystäville. Kovin toimintapainotteista peliä ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä pelaamisen pääpaino on tutkimuksessa.
Kyllä kiitos!
+ Kaunis kuin mikä
+ Pinnan alla paljon kysymyksiä ihmisyydestä
+ Hyvät ääninäyttelijät
Parantamisenkin varaa olisi
– Ohjeistus jää joissain asioissa hieman vajaaksi.
– Peli kulkee vahvasti ennalta määriteltyä reittiä
Peli oli arvostelukappale
