Hafrún III
Sinä kuulet kuinka laiva lähestyy ja pian sinut kouraistaan ylös! Meren yläpuolella sulkeudut tiiviisti välttyäksesi kuivumasta. Kädet tutkivat sinut ja laskevat sinut johonkin kylmään. On kylmempää kuin olet koskaan, ja väsymys valtaa sinut. Sitten pimeys.
Loppua tarinaa et ole itse kokemassa, mutta minä kerron sen sinulle, Hafrún.
Joukko tutkijoita on nostanut sinut ylös ja ajan kuluessa sinut tutkitaan, tai no, sinun kuoresi. Kun viimein tarkka laskelma on tehty ja tutkija tietää sinun iäksesi 507 vuotta hän katsoo käsiään epäuskoisena ja kyynelehtii. ”Tieteen ja tiedon hyväksi, kiitän sinua”.
Kuoresi kertoo heille meren lämpötilojen muutoksista, ja sen, että olit maailman vanhin eläin.
Kyyneleet 2024
Vuosia myöhemmin Kirjoittaja kaivaa tekstin alun tiedostoistaan ja kuuntelee sydäntään. Kyllä, tämä täytyy kirjoittaa vaikka se yksi kirjailija kirjoittikin kirjan stellerinmerilemistä. Kirjoittaja on huolestunut että häntä syytetään plagioinnista, vaikka alkoi kirjoittamaan tekstiä ennen kuin se kirja ilmestyi.
Hän katsoo listaa sukupuuttoon kuolleista eläimistä ja hänen verensä kuohuu ja silmänsä kosteutuvat. Vesi hänen sisällään kirjoittaa muistiinsa hänen ajatuksensa jotka sanovat:
”Minä kuulen teistä jokaisen sisälläni, veressäni, kyynelissäni, kaikessa siinä mitä minä olen. Jokaisen elon hetken ja tarinan; ilon, rakkauden, pelon, kuoleman. Minä muistan teidät kaikki.”
Hän huokaa ja katsoo toista tiedostoa.
”Ja minä muistan sinut, rakas Hafrún. Minä muistan sinut aina.”
Kyyneleet 2026
”Voi Hafrún”, Kirjoittaja mutisee ja katsoo Hafrúnin siivuiksi leikattua kuorta museon vitriinissä. Sinä ollut poissa kaksikymmentä vuotta. Mutta vielä surullisempaa on kuinka moni laji katosi sinun elämäsi aikana, eikö? Ja niin monta on kuollut sinun jälkeesi.
Kirjoittaja vilkaisee ympärilleen, vetää syvään henkeä ja rikkoo lasin. Hän nappaa kuoren palat mukaansa ja juoksee ulos. Nyt on kiire!
Kirjoittaja pakenee ja pakenee, lentää salaisen lastinsa kanssa Islantiin ja maksaa siitä että hänet kuljetetaan pohjoisen merille, sinne mistä Hafrún löydettiin.
Hän kuiskaa: ”Tieteen, taiteen ja tiedon hyväksi, kiitän sinua” ja laskee Hafrúnin kuoren palat mereen. Sinä ansaitsit paremmat hautajaiset, Hafrún. He kaikki ansaitsisivat.
