Olen aina tykännyt leikkiä kielipoliisia. Sen verran tilannetajua minulla toivoakseni on ollut, etten ole väärissä kohdissa tölväissyt kenellekään, mutta en vain voi sille mitään, että silmiin osuvat kaikenlaiset mokat. Osasyy tähän voi olla, että pidän monimerkityksellisyydestä ja kielellä leikittelystä. Saatan myös keksiä vahingossa uusia sanoja tai merkityksiä esimerkiksi oman kirjoitusvirheeni seurauksena. Tähän kohtaan täytyy kyllä kirjoittaa disclaimer: en todellakaan väitä olevani täydellinen kirjoittaja ja tässäkin tekstissä on varmasti korjattavaa 🙂
Hetken aikaa yläasteella ajattelin, että ryhtyisin isona äidinkielen opettajaksi. Punakynä viuhuisi varmasti sujuvasti, mutta loputtomat ainekirjoitukset ja pilkkusääntöjen opettaminen “äidinkieli on tylsää” -nuorisolle ei sitten loppujaan houkutellut riittävästi ja päädyin ihan muihin opintoihin. Sitä paitsi olen jossain määrin sivistymätön moukka enkä ole edes lukenut Seitsemää veljestä, mutta se ja muiden klassikoiden taltutukset ovatkin ihan toinen tarina.
Tämä K18-puuhakirja on Äimän käkenä -sarjan kolmas itsenäinen osa. Siinä on 190 sivua oppikirjamaisia tehtäviä, joista ei tuhmuuksia puutu. Esimerkiksi toisessa luvussa käsitellään kirosanoja ja monet esimerkit kautta kirjan ovat varsin kaksimielisiä. Peruskoulun tai lukion oppikirjojen kustantajille tulisi varmasti sanomista näistä, mutta tässä kirjassa ne ovat varsin paikallaan. Toisaalta kyllä nuorempikin väki hyötyy, jos tietää, mihin kirosanat pohjautuvat. Vi–u liittyy kansanuskontoon, per–le taas on “lainattu suomen kieleen balttilaisista kielistä kolmisen tuhatta vuotta sitten, ja tuolloin se tarkoitti ukkosta, salamaniskua ja ukkosenjumalaa”.
Sukupuolittunut kielemme
Yksi kirjan kappaleista on otsikoitu “Lutka, hupakko ja mahtava sonni”. Se käsittelee kielen sukupuolittumista ja seksistisyyttä pohjautuen Mila Engelbergin tutkimukseen. Vaikka pidän itseäni kohtalaisen sivistyneenä esimerkiksi sukupuolineutraaliudesta, väistämättä esimerkiksi ammattinimikkeiden lajittelutehtävässä (kuva) piilosukupuolinen ajatteluni konkretisoituu. Ehkä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa tämä virheellinen ajatusmalli ja koittaa sen jälkeen korjata tekstiä tai puhetta neutraalimmaksi.
Somessa olen törmännyt toistuvasti keskustelunavauksiin, joissa esimerkiksi surkutellaan, kuinka palomiehestä ei olisi saanut tehdä pelastajaa tai mikä ihme on varusmiesnaisoletettu. On kumma, kuinka samat ihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen aloittaa “keskustelua” samasta asiasta ja sotkea mukaan myös omat näkemyksensä sukupuolien moninaisuudesta – tai siis peräänkuuluttaa binäärijakoa takaisin. Kieltä voi käyttää niin hyvässä kuin pahassa. Toivoakseni taitava kielenkäyttäjä (hups, tästäkin tuli nyt monitulkintainen ilmaisu!) on nimenomaan se hyvis.
Tietoa ja vinkkejä
Tehtävien välissä on vinkki- ja tietolaatikoita, joissa avataan kielen ilmiöitä tarkemmin, esimerkiksi mitä seuraa jos subjektin jättää pois väärässä kohtaa tai kuinka substantiivitauti selätetään. Subjektin poisjääminen johtaa epäselvyyksiin, kenelle tapahtuukaan ja mitä. Esimerkiksi: “Nuorukainen osti Retalle upean ruusukimpun – kuihtuivat samana päivänä.” Substantiivitaudissa suoritetaan tekemistä sen sijaan että ihan vaan tehtäisiin: “Työn tekemisen suorittaminen aiheuttaa melua.”
Suomen kielessä sanajärjestykselläkin voi leikitellä ja painottaa tiettyä asiaa. Toisaalta tästä voi tulla hassuja väärinkäsityksiä: Tyrmäystippoja tuntematon henkilö tiputti drinkkiin ymmärrettäisiin paremmin jos teksti noudattaisi suomen kielen perussanajärjestystä eli subjekti, predikaatti, objekti: Kuka tekee, mitä ja missä/milloin?
Kirjan graafinen suunnittelu ja kuvitus ovat Emmi Kyytsösen käsialaa. Hänen erityisosaamistaan on kirjagrafiikka, ja minusta hänen tyylinsä toimii hyvin Äimänkäessä. Kirjan väritys on kauttaaltaan mustavalkoista höystettynä punasävyisillä otsikoilla ja puhekuplilla. Ulkoasusta jää selkeä, mutta ei missään tapauksessa tylsä kuva. Minun alkaa tehdä mieli piirrellä kuviin pieniä yksityiskohtia mielleyhtymistä, joita tehtävät herättävät.
Kirjan lopussa on vastaukset kaikkiin kirjan tehtäviin sekä lähdeluettelo, joten itseopiskelu sujuu vallan mainiosti. Ja voisihan sitä vaikka perustaa opintoringin, jossa viilataan pilkkua ja kehitellään mitä monimielisimpiä ilmauksia.
Suomeksi on julkaistu kirjoja, joihin on koottu parhaita paloja tekstaripalstojen tai uutisotsikoiden virheistä, mutta ei tällaista, jossa myös on tilaa korjata niitä. Tämän kirjan voisin antaa lahjaksi ystävälle, jonka kanssa on tapana leikitellä sanoilla. Saisimme varmasti paljon uusia ideoita keskusteluihimme! 🙂
Suvi Kaipainen ja Annamari Saure: Äimän käkenä K18 – Äidinkielen puuhakirja aikuisille (189 s.)
Kuvittaja: Emmi Kyytsönen
SKS Kirjat 2023
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
