Sain ensimmäisen Barbieni ollessani 3-vuotias ja olen kerännyt Barbie-nukkeja siitä alkaen. Silloin en tosin ollut edes varma mitkä vaatteet hänelle kuuluivat, mutta lapsen silmissäni Barbie oli ihana. Barbie on mielestäni edelleen ihana ja hankin kokoelmaani uudelleen sellaisia Barbeja, joista olen jossain vaiheessa luopunut. Nykyään en enää myy kokoelmani nukkeja.

Minulla on tapana käyttää Barbieistani nimitystä “hän” sen sijaan että sanoisin “se”. Vähän niin kuin nykyään eläimistä käytetään usein sanaa “hän” ja ihmisistä ”se”. Eihän Barbie ole ihminen. En tiedä miksi sanon niin mutta se on juuttunut tapoihini. 

Keräily ja minä

Kaikilla meillä keräilijöillä on joku syy keräillä esineitä, kirjoja tai muuta. Minulle on tullut tutuksi ihmettely, että miksi keräilen Barbie-nukkeja vielä “tässä iässä”. Minulle on jopa ehdotettu, että voisin antaa kaikki Barbieni lapsille leikkeihin. Sinällään hyvä kysymys, mutta keräilyllä on eri motiivit. En ole oikeastaan koskaan lopettanut Barbie-nukkejen keräilyä, siitäkin syystä että koen Barbeilun hyvin terapeuttisena. Silloin kun en pysty keskittymään kirjaan, kuuntelen mieluiten 80-90-luvun hittejä ja häärään Barbie-nukkejen kanssa. Niiden järjestely, siivoaminen ja pukeminen, sekä uusien asu-yhdistelmien kokeilu on erittäin mukavaa. On hauska nähdä montako tyyliä voin keksiä.

Minun ei ole tässä harrastuksessa tarkoitus rikastua tai haalia omaisuutta, vaan nauttia elämästä, ihailla ja olla luova muoti-nukkejen seurassa. Minulle Barbie-nukkejen keräily on ollut kiinnostava harrastus. Usein vietän aikaa katsellen YouTubesta keräilijöiden videoita ja opiskelen nimiä ja vuosilukuja. Opittavaa on vieläkin. YouTubesta löytyy myös videoita, joissa muunnellaan Barbien hiuksia, vaatteita ja myös kasvon ilmettä ja meikkiä. Monet ovat siinä erittäin taitavia. 

Keräily yhteisö

Meillä keräilijöillä on monta keskusteluryhmää, esimerkiksi Facebookissa, jossa keskustelemme Barbieista. Vierailemme myös toistemme luona ja pidämme miittejä. Kun kerroin keskusteluryhmässä, että olin ostanut uudelleen Barbien, joka mulla oli ollut nuorena, mutta jonka olin hölmönä myynyt pois, tokaisi yksi tuttava: “Tervetuloa seuraavalle tasolle!”. Se oli osuvasti sanottu.

Joskus ensimmäistä kertaa luonani käyvät vieraat ovat sanoneet: “Sä oot Barbie-tyttö”, mihin voisin vastata nokkelasti: “Ei kun Sindy!”. Aina en tosin ole varma tietävätkö vieraani, että myös Sindy -nukkeja on ollut olemassa lapsuudessani. Lisäksi lempinimeni on Cindy.

Pyhä graali

Barbie-nukkejen keräily on kiva harrastus. Vaikka harrastus maksaakin jonkin verran, voi toisinaan tehdä löytöjä ja saada unelma-nukkensa – “pyhän graalinsa” – hyvään hintaan.

“Pyhä graali” on nukke, joka on kullekin keräilijälle itselleen se kaikista haluttavin. Minulla on ollut useita “pyhiä graaleja”, jotka ovat ajan kanssa saapuneet hyllyyni. Joskus olen saanut odottaa vuosikaudet haluamaani Barbie-nukkea ja joitakin odotan edelleen. Tämä tekee Barbie-harrastuksesta jännemmän ja kiinnostavamman. Osa Barbieista on erittäin harvinaisia ja tällaisen “pyhän graaliin” etsinnän kanssa kannattaa olla kärsivällinen.

Olemme iloisia Barbie-tyttöjä täällä Barbie maailmassa ja toivottavasti kaikille meille löytyy ihania harrastuksia, mitä ne sitten ovatkaan. 

Kaikki kuvat ovat kirjoittajan omia.

Kansikuvassa: Wedding day Midge, Ultra hair Whitney, Benetton Teresa, Peaches and Cream Barbie. Lisäksi takana Disney Cinderella.

Toisessa kuvassa (vasen): Down syndrome Barbie ja Blossom beauty Teresa.

Kolmannessa kuvassa (oikea): Gift giving Barbie 1985 ja Gift giving Barbie 1988.