Hartaasti odotettu ja hyvän tovin early accessissakin marinoitunut tietokone-/videoroolipeli Baldur’s Gate 3 (Larian Studios, 2023) julkaistiin virallisesti 3.8.2023. Sen klassikkoedeltäjät Baldur’s Gate (BioWare, 1998) ja Baldur’s Gate II: Shadows of Amn (BioWare, 2000) jättivät aikanaan lähtemättömän jäljen niin kriitikoihin kuin pelaajiinkin, mutta parikymmentä vuotta takaperin sarjan varsinaisen kolmannen osan kehitys hiipui sitä tuolloin kehittäneen pelistudion lisenssistä luopumiseen ja toiminnan päättymiseen.
Palkittiinko pitkän linjan fanien odotus viimein nyt julkaistun Baldur’s Gate 3:n myötä? Entä puhutteleeko sarjan kolmas osa myös pelaajia, joille Forgotten Realms tai Dungeons & Dragons eivät ennen tätä sanoneet mitään? Nörttitytöt jakavat tässä postauksessa omia fiiliksiään aiheesta!
Huomioithan, että arviot saattavat sisältää spoilereita pelistä. 🙂
—
Ella:
Olin odottanut tätä Baldurin portin uutta tulemista siitä saakka, kun Larian Studios muutamia vuosia takaperin ilmoitti kehittävänsä Baldur’s Gate 3:a. Olen paitsi BG ykköseni ja kakkoseni pelannut, myös suuresti nauttinut Larianin aiemmista Divinity: Original Sin -peleistä (2014 ja 2017), joten julkaisupäivänä oli jo melkoinen into päällä.
Pääasiassa odotukset onkin lunastettu mallikkaasti, alkaen heti monipuolisesta ja samalla helposti lähestyttävästä hahmonluonnista (jonka parissa olisi voinut viettää pienen ikuisuuden). Hahmoluokkien olennaiset kyvyt ja erot on kuvattu selkeästi ja pelin sääntöihin tutustuminen alkaa luontevasti jo ennen kuin ollaan päästy edes juonen äärelle. Itse tarina tempaisee seikkailijat vauhdilla mukaansa, ja erityisen tyytyväinen olen ollut hetkiin joissa pelaajalle muistutetaan, että kakkua ei voi samaan aikaan syödä sekä säästää. Valintoja on väistämättä tehtävä ja niiden seuraukset kantavat välillä yllättävänkin pitkälle – mikä roolipelinäkökulmasta on aivan mahtavaa!
Aiemmat BG:t pelanneita hellitään myös niin suurilla ja juonellisesti merkityksellisillä kuin pienemmilläkin viittauksilla aiempiin osiin. Yllättävässä pinteessä NPC:n suusta kajahtanut ”Get me out of this hell hole!” esimerkiksi sai hymyn korviin pitkäksi aikaa. Näitä tuntemattomalle tietyt tapahtumat ja hahmot ehkä avautuvat eri tavalla, mutta Baldur’s Gate 3 taustoittaa kyllä tarvittaessa olennaiset seikat riittävän hyvin, ettei mitään kriittistä pääse vilahtamaan ohi myöskään ensimmäistä kertaa tähän maailmaan astuville.
Mekaanisesti peli on harmillisesti jättänyt välillä toivomisen varaa, vaikka esimerkiksi taistelusysteemi verraton onkin. Kaikenkirjavat bugit ovat nimittäin piinanneet muutoin hyvin immersiivistä pelikokemusta. Aloitin pelin moninpelinä puolisoni kanssa, ja etenkin ensimmäisinä viikkoina julkaisun jälkeen meno oli paikoin hyvin kivikkoista. Peliin tulee toki jatkuvasti korjaavia päivityksiä, mutta ainakin tässä taloudessa on välillä pitänyt ottaa kunnon aikalisä etteivät hermot petä kun peli kolmatta kertaa putkeen kaatuu tietyn kuolinanimaation grafiikkaan. Sekaan mahtuu myös harmittomampia, mutta toki yhtälailla immersiota rikkovia bugeja: milloin joku yhtäkkiä putoaa maailman läpi, cutscenessä hahmon raajat ylittävät fysiikan lait tai tehtävä ei koskaan merkkaannu suoritetuksi, koska sen on toimittanut vähän eri järjestyksessä kuin pelisuunnittelija on kenties kaavaillut.
Veljeni aloitti Baldur’s Gate 3:n vastikään, sen ilmestyttyä myös PlayStation 5:lle, ja D&D vitosedikan säännöissä on ollut hänelle paljon tankattavaa. Onneksi peli on pääosin opettanut pelaajaansa hyvin, mutta välillä on turvauduttu isosiskon neuvovaan D&D-puhelimeen. Toki tämä fiilistely ja tiedonvaihto on ollut omasta puolestani ihan mahtavaa, niin veljeni kuin pelaavien kaverieni kanssa. Tässä suhteessa pelistä on kehittynyt itselleni myös hieno yhteisöllinen jaettu kokemus. Pidän sormet ristissä, että suunniteltu cross-platform moninpelimahdollisuus toteutuu, ja voimme tulevaisuudessa seikkailla veikan kanssa Faerûnissa yhdessä.
Pienistä rypyistä huolimatta suunnittelenkin tosiaan mielessäni jo seuraavaa pelikertaa. Ja ehkä jo sitä seuraavaakin…
Riikka:
Baldur’s Gate 3 on prologin ja ensimmäisen näytöksensä pohjalta juuri sitä, mitä pitääkin eli todella hyvä Forgotten Realms -peli. Mekaniikaltaan peli noudattaa Dungeons & Dragons -roolipelin viidennen laitoksen sääntöjä, mutta videopelin säännöissä on muutamia poikkeuksia pöytäroolipelin sääntöihin. Lähinnä nämä poikkeukset sujuvoittavat videopelin pelaamista. Peli on keskitehoillakin hyvin kaunis ja hahmonluonti on ulkonäön puolesta monipuolinen eli silmäkarkkia pelissä riittää. Toisaalta väkivaltaiset jutut ovat paitsi väkivaltaisia ja näyttäviä myös graafisia, eli sen puolesta Baldurin portti ei ole perhepeli.
Itselleni suurin haaste pelin pelaamisessa on ollut näppäinkomentojen opettelu. Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen säännöt ovat minulle entuudestaan tutut, joten tiesin mitä hahmot pystyvät tekemään, mutta en mistä komennoista mitäkin tapahtuu. Tämä johti aluksi melkoiseen googlailuun. Dungeons & Dragons -videopeleihin tutustumisen kannalta Baldur’s Gate 3 on hyvä vaihtoehto. Peli neuvoo hahmonluonnissa ja pelin aikana mitä eri asiat ovat (esimerkiksi mikä on ”short rest”). Neuvovat tekstit ovat suht lyhyitä ja selkeitä, ja hahmonluonnissa eri jumalten esittelyt ovat mukavan napakat. Pelin mekaniikan ja tarinan kannalta aiemmat osat eivät ole välttämättömiä olla hallussa, ja mekaniikan osalta aiemmat pelit ovatkin toimineet eri tavalla. Pelin sisälläkin omaa hahmoa on mahdollista muokata, eli jos hahmonluonnissa valittu hahmoluokka tai hahmon seuraama jumaluus ei tunnu hahmolle sopivalta, niin muutoksia pystyy tekemään omassa leirissä (”camp”).
Moninpeliominaisuuden käyttö vaati joiltain osin pitkällistä googlettelua, mutta on perusmekaniikaltaan yksinkertainen: joko pelihahmot luodaan suoraan moninpeliin tai käydään vierailemassa kaverin pelissä niin, että kontrolloidaan yhtä companion-hahmoista. Moninpelissä ei siis voi monien muiden moninpelien tapaan käydä ajoittain pelaamassa jonkun toisen pelissä omalla valmiilla hahmolla. Moninpelissä myös osa näppäinkomennoista vaihtui riippuen omasta roolista (pelin järjestäjä tai vierailija), ja moninpelissä pelin luonut on keskushenkilön asemassa. Kummallisesti moninpeli silti heitti välillä minun vierailevan hahmoni kesken dialogin hallitsemaan dialogia. Moninpeli oli muuten yhtä huikean hauskaa menoa kuin yksinpeluukin eli lämmin suositus myös tälle ominaisuudelle.
Kokonaisuutena Baldur’s Gate 3 on huikea ja sen uudelleenpeluu houkuttaa jo kesken peluun.
Kaisa:
En oikein tiedä, mitä Baldur’s Gate 3:lta odotin – varmaankin kevyttä viihdettä muutamaksi illaksi – mutta sain paljon enemmän. En ollut juurikaan seurannut pelin ympäröimää uutisointia (paitsi että karhuseksikohulta oli vaikea välttyä), enkä ollut suunnitellut hankkivani peliä. Julkaisuviikolla alkoi kuitenkin omassa somekuplassani olla sellainen pöhinä pelin ympärillä, että hetken mielijohteesta julkaisupäivänä päätin sen hankkia. Olin lomalla, eikä edessä ollut mitään suurempia lomasuunnitelmia, joten peliaikaa riittäisi. Niin siinä sitten kävi, että Baldur’s Gate 3 pääsi lyömään minut täysin ällikällä.
Pelkästään hahmonluontiin sai kulumaan pienen ikuisuuden. D&D:n vitosedikka on itselleni tuttu, joten hahmonluonnin mekaaninen puoli oli tuttua ja mukavaa. Avatarin kustomointi oli taas omaa luokkaansa, ja viilasin hahmoni yksityiskohtia melkoisen pitkään. Ja sitten pitikin heti perään kustomoida toisen hahmon ulkonäkö! Täytyy myöntää, että Guardianin kustomointi meni hieman vähemmällä paneutumisella yksityiskohtiin.
Itse peli tempaisi minut mukaansa. Pelikontrollit oli helppo sisäistää ja tarina vei alusta lähtien vahvasti. Vihaan räiskintää peleissä, ja kaikkea missä taistelussa menestyminen on nopeista reaktioista tai tähtäämiskyvystä kiinni, joten vuoropohjainen taistelujärjestelmä oli heti mieleinen.
Hieman olen harmitellut alussa tekemääni hahmoluokkavalintaa (warlock), sillä se rajaa vahvasti sitä, kenen kanssa voin seikkailla. Neljän seurueessa kun on hyvä olla niin parantaja (Shadowheart), ansanpurkaja ja lukonavaaja (Astarion) kuin tankkikin (vuoroin Karlach ja Lae’zel). Näin taiankäyttäjäcompanionit ovat jääneet harmillisen vähälle käytölle. Olisin myös ehkä kaivannut myös vaihtoehtoja Shadowheartin ja Astarionin kyvyille, että olisi enemmän voinut varioida seuruetta. (Tiedän, että voin vaihtaa hahmoni hahmoluokkaa, mutta olen kuitenkin sitoutunut hahmooni ja hänen tarinaansa, enkä halua kikkailla mekaniikalla, jos hahmoluokan vaihtoon ei ole tarinallista syytä.)
Olen nyt pelannut Baldur’s Gate 3:a noin 60 tuntia, ja saapunut juuri 3 näytöksen alkuun. Paljon on siis vielä edessä. Kahden ensimmäisen näytöksen aikana peli on onnistunut yllättämään minut moneen otteeseen, pääosin positiivisesti. Tarina on hyvä, companionit ja heidän tarinansa mainioita, monet dialogit kerrassaan ilahduttavia. Se hieman harmittaa, että Gale pakotti valitsemaan hänen ja Wyllin välillä – ihan hyvin he olisivat voineet jakaa hahmoni rakkauden! Mononormatiivisuus pilaa taas kaiken kivan. Ilmeisesti muutama hahmoista on valmis polykuvioon, tätä voin sitten tutkailla tarkemmin seuraavassa läpipeluussa.
Ei Baldur’s Gate 3 kuitenkaan täydellinen ole. Kompletionistina haluan suorittaa kaikki sivutehtävät ja – mikä tärkeintä – lootata kaiken mikä lootattavissa on. Pelin inventaarionhallinta on kuitenkin vaivalloista, ja lootattavia tavaroita (ja tyhjiä tai tyhjänpäiväistä roskaa sisältäviä containereita) on aivan liikaa. Aivan hitosti liikaa! Naurettavassa määrin liikaa. Inventaarionhallinta ja loottaaminen ovatkin minulle suurimpia ärsytyksen aiheita pelissä.
Toinen ärsytyksen aihe on se, kun tulee aloitettua keskustelu väärällä hahmolla. Sellaisten keskustelujen kohdalla, jotka alkavat automaattisesti kun hahmo saapuu tiettyyn paikkaan, olisi hyvä, jos pääsisi valitsemaan puhujan. Näin ei ikävä kyllä ole, vaan sitten saa karismaton tankki yrittää hurmata portinvartijan…
Olen kuullut, että 3 näytös ei yllä aiempien osuuksien tasolle, ja yritänkin hillitä odotuksiani tulevien tehtävien ja lopputarinan suhteen. Joka tapauksessa tämä on kuitenkin ollut yksi parhaista koskaan pelaamistani peleistä. Ei aivan paras, koska Dragon Age -sarjalla on ikuisesti erityinen paikka sydämessäni, mutta aivan loistava silti.
Eräs tuttu kysyi mitä aion tehdä sitten kun olen pelannut pelin läpi. Vastasin: pelaan sen uudestaan. Baldur’s Gate 3:n uudelleenpelaamisarvo on kova, sillä erilaisilla valinnoilla saa aivan erilaisen pelin aikaan. Toista läpipeluuta odotellessa…
Katinka:
Vailla minkäänlaista vertailupohjaa voin todeta Baldur’s Gate 3:sta seuraavaa: peli on uskomattoman kaunis ja yksityiskohtainen, cutscenejä katsellessa tuntuu välillä kuin katsoisi elokuvaa. Hahmot ovat ilmeikkäästi ja yksilöllisesti ääninäyteltyjä, ja teksti on ihan huikeaa. Jokaisella companionilla on mielenkiintoinen tarina takanaan ja oma juonenkaari kuljettavanaan, mutta myös sivuhenkilöihin on kiinnitetty hurjasti huomiota. Menipä sitten juttelemaan satunnaisen vastaantulijan tai vihaisen oravan kanssa, keskustelu on varmasti mielenkiintoinen ja parhaassa tapauksessa lisää pelaajan ymmärrystä meneillään olevasta tehtävästä.
Lähtötasoni Baldur’s Gate 3:n pelaajana oli muotoa ”tunnen Forgotten Realms -maailman paremmin kuin olisi terveellistä ja vitosedikan säännötkin hyvin, mutta olen viimeksi pelannut minkäänlaista videopeliä silloin, kun Pleikkari kolmonen oli uusi juttu”. Ensimmäinen pelikokeilu menikin ohjaimen käytön opetteluun. Ohjain tuntui helpommin lähestyttävältä vaihtoehdolta kuin näppäimistö. Toisella yrityksellä touhussa alkoi jo olla jotain järkeä, ja tätä kirjoittaessani olen parin questin päässä pelin päätöksestä. Täysi aloittelijakin pääsee siis peliin hyvin kiinni, ja pelin vuoropohjaisuus vie mielestäni pois suuren osa siitä stressistä, joka reaaliaikaisen pelin mätöissä väistämättä pelaajalle tulee.
Hahmonluonnissa pelaajan mielikuvitus pääsee melkein yhtä vapaasti laukkaamaan kuin pöytäpelissäkin. Classeissa on paikoitellen poikettu vitosedikan säännöistä sen verran, että mikään hahmoluokka ei ole surkea tai ylivoimainen toiseen verrattuna. Hahmon ulkonäköön pystyy vaikuttamaan niin paljon, että varmasti ei toista samannäköistä pelaajahahmoa tule vastaan.
Pelin tarinan kannalta pelaajahahmon ja companionien väliset ystävyys- ja rakkaussuhteet näyttelevät isoa roolia. Hahmojen keskenään käymissä keskusteluissa on kiinnitetty ilahduttavan paljon huomiota suostumuksellisuuteen, ja romanttisessakin mielessä pelaajahahmoa lähestyvät companionit kunnioittavat vinkumatta päähenkilön itsemääräämisoikeutta. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, ja pelaaja tietää tasan varmasti, mihin klikkaa hahmonsa suostumaan.
Kaiken olennaisen Baldur’s Gate 3:sta kertoo varmaan se, että joku joka ei tavallisesti koskisi peliohjaimeen pitkällä tikullakaan, on jo ensimmäisellä läpipeluulla suunnitellut neljä seuraavaa.
Baldur’s Gate 3
Kehittäjä: Larian Studios
Julkaisija: Larian Studios
Alustat: Windows, macOS, PlayStation 5 (tulossa myös Xbox Series X/S)
Genre: roolipeli, seikkailu
Peli on kunkin kirjoittajan itse hankkima.
