Kun minä olin nuori, lisenssipelit olivat automaattisesti merkki kehnosta pelistä. No, ennen ei todellakaan ollut aina kunnollista, ja nykyään lisenssipelejen joukossa on niin hyviä kuin huonompiakin vaihtoehtoja. Onneksi DC’s Justice League: Cosmic Chaos kuuluu niihin parempiin, se kun tuli Nörttitytöille arvosteltavaksi.
Härdelliä Happy Harborissa!
Oikeuden Puolustajat, tai siis Justice League – eli Batman, Superman, Wonder Woman, Cyborg, Flash, Aquaman ja Green Lantern – ovat tulleet vanhaan kotikaupunkiinsa Happy Harboriin juhlistamaan sen uutta pormesteria. Yhtäkkiä tuttu vihollinen Mister Mxyzptlk ilmestyy paikalle ja ottaa vallan! Kaiken lisäksi hän kidnappaa kalaisien kumppaneidensa avulla puolet Justice Leaguen jäsenistä! Vain Bättis, Teris ja Ihmenainen jäävät vapaalle jalalle, ja niinpä heidän pitää tietenkin pelastaa sekä ystävänsä että kaupunkinsa.
Pelissä on kolme pelattavaa hahmoa, joiden välillä pelaaja voi vaihdella vapaasti lennosta. Itse päädyin pelaamaan lähinnä Wonder Womania – kuinka ollakaan. Hahmoilla on hieman eri ominaisuuksia, mutta pääosin kaikilta löytyy samat perus- ja voimakashyökkäykset sekä kauemmaksi osuva isku. Jokaisella hahmolla on myös omat erikoishyökkäyksensä, jotka tekevät enemmän vahinkoa. Oma valintani osui Wonder Womaniin osittain siksi, että hänen (jatkuvasti toistuvat) taistelukommenttinsa ja ääninäyttelynsä olivat poppoosta vähiten ärsyttäviä. “Superman wins” -huudahdus kävi vanhaksi aika nopeasti.
Hahmoja voi myös kehittää, jolloin tämän käyttöön saa uusia hyökkäyksiä ja esineitä, joilla on myös omat ominaisuutensa. Hahmon kehitysmalli on aika yksinkertainen, mutta kokemuspisteiden lisäksi siihen vaaditaan myös maailmasta kerättäviä esineitä – helmiä, lasipaloja, ja muuta vastaavaa tarpeistoa. Onneksi peli jakelee niitä suhteellisen avokäteisesti, jotta kehitys ei pääse tyssäämään. Päähahmojen lisäksi pelaaja pääsee kehittämään myös pelastettuja Justice Leaguen jäseniä aiempaa etevimmiksi, ja heitä voikin kutsua avuksi taisteluun.
Maailma on auki!
Pelin avointa maailmaa voi periaattessa tutkia missä järjestyksessä haluaa. Käytännössä Happy Harborin eri alueille on annettu tasosuositukset: liian kovalla alueella lätty lätisee väärällä tavalla, jos sinne yrittää suunnata turhan aikaisin. Tämä onkin oikein toimiva ratkaisu. Pääjuonen lisäksi mukana on muutamia sivutehtäviä, jotka liittyvät – enemmän tai vähemmän – pelattaviin hahmoihin. Niissä yritin pelata aina sen mukaan, kehen hahmoon vastustaja tuntuu eniten liittyvän. Esimerkiksi tietenkin juuri Teräsmies ottaa yhteen Bizarron kanssa, ja niin edelleen!
Pelissä on viisi vaikeustasoa. Normaali taso tuntuu varsin helpolta näin kokeneempana aikuispelaajana. Pelissä on myös ainakin yksi vaikeustason täysin rikkova esine, jonka ansiosta vältyin game over -ilmoitukselta täysin. Vaikeustasoa voi muuttaa milloin haluaa, joka on todella hyvä juttu. Peli on kuitenkin tarkoitettu nuoremmille pelaajille, eli joskus voi olla tarvetta helpottaa omaa etenemistään. Jotkut nuoremmatkin pelaajat puolestaan ovat hyvin kokeneita ja kaipaavat enemmän haastetta. Itse halusin ensisijaisesti pelata pelin juonen läpi ilman suurempaa lisähaastetta. Valitettavasti peli toistaa itseään taisteluissa melkoisesti. Lisäksi rivivihollisgalleria on melko maltillinen, joten pidemmän päälle kävi tylsäksi. Muutamat hiiviskelytehtävät toki rikkovat hieman rutiinia, mikä olikin oikein hyvä.
Juonesta ei ole kovasti sanottavaa ja se noudatteli melko perinteistä supersankaritarinan kaavaa, joskin sieltä kilteimmästä päästä. Mister Mxyzptlk on ihan hauska ja ei-niin-vaarallinen vastustaja, vaikka suunnattoman voimakas onkin. Muutkaan pahikset eivät ole ihan niitä kaikkein kovimpia, ja mahdottomasta mättämisestä huolimatta myös muitakin ratkaisuja lopulta löytyy. Vihollisista Blue Snowman yllätti iloisesti ja Lobokin on aina hauska! Temanttisesti pelissä korostetaan kovasti yhteistyön ja ystävyyden merkitystä. Harmillisesti kahta hahmoa ei kuitenkaan voi moninpelissäkään kontrolloida yhtä aikaa, jos mielii edistää juonta. Onneksi yhdessä voi kuitenkin tutkia Happy Harboria. Hauskana lisänä pelissä voi myös keräillä sarjakuvalehtiä, joiden avulla hankitaan sankareille uusia vaatekertoja. Batman uimapuvussa on varsin vinkeä näky!
Hei Batman, hymyile välillä!
Pelissä on paljon huumoria ja viittauksia DC:n maailmaan – tietenkin. Batman on todella yrmy, Superman kunnon partiopoika ja Wonder Woman porukan aivot. Jopa pelin varsin pahasti itseään toistavaa taistelua kommentoidaan ironisesti! Ääninäyttely on onneksi pääosin hyvin toteutettu, mutta latausruudulla äänensä kera toistuva Mister Mxyzptlk käy ajoittain jo ärsyttäväksi.
DC’s Justice League: Cosmic Chaos ei ole varmasti tämän vuoden paras peli meikäläiselle, mutta ei se huonokaan ollut. Nuoremmille pelaajille sitä voi ehdottomasti suositella. Aikuisemmatkin DC:n ystävät saavat pelistä iloa irti reippaaksi kymmeneksi tunniksi.
Peli testattiin Switchillä, mutta se on saatavilla myös PlayStationille (5 ja 4), Xboxille (One, Series S & X), sekä Windowsille.
