Legendoja & Lohikäärmeitä
Miska Fredman et.al.
Myrrysmiehet 2022
320 s.
(Katinkan kappale saatu kustantajalta, Riikka osti itse omansa)
Hirviökirja
Petri Leinonen
Gogam 2022
64 s.
(Itse hankittu)
Katinka:
“Älä sitten laske vielä ominaisuusmuuttujiasi”, Riikka neuvoi.
“……Laske mitä?”
“Statti-modifaiereita”, Riikka selvensi.
Jokaisella harrastuksella ja harrastusporukalla on oma kielensä. Se ei välttämättä ole mitään haltiakieltä, jonka opettelemiseen menee vuosikausia, mutta siihen sisältyy sanoja ja ilmauksia, joita ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää tai asettaa kontekstiinsa. Pöytäroolipelien ohjekirjat ovat pääasiassa englanninkielisiä ja ostajakunta on sen verran rajallinen sekä yleensä myös sen verran englanninkielentaitoinen, ettei alkujaan englanniksi kirjoitettujen kirjojen kääntämiselle ole ollut selvää tarvetta. Seurauksena pelipöydissä käytetty kieli kuulostaa aika villitä. Se ei ole varsinaisesti englantia, mutta ei se kyllä ihan varmasti suomeakaan ole. Puheessa vilisevät ne statti-modifaierit, hit-daissit, expat, intit, seivit ja muut. Ja kun tätä kieltä on puhunut tarpeeksi kauan, sen käyttämisestä on tullut niin luontevaa, ettei sen outoutta edes ajattele. Siksi vähän jännittikin, kuinka L&L:n pelaaminen onnistuu. Ohjekirja ei ole englannista käännetty, vaan suomeksi kirjoitettu ja suomeksi ajateltu. Siksi myös pelaamisen pitäisi tapahtua suomeksi. Ja siksi minä nyt seuraavaksi laskisin hahmolleni ominaisuusmuuttujat.
Riikka: Olen vakuuttunut, että Mikael Agricola kehitti suomen kirjakielen vain sitä varten, että saisin joskus pidellä Legendojen ja lohikäärmeiden kaltaista teosta käsissäni. Itselleni Legendoja ja lohikäärmeitä – pelaajan kirja oli melkein elinikäisen unelman toteutuminen. Ajoin tunnin Lahteen Puolenkuun peleihin voidakseni ostaa kirjan liikkeestä sen sijaan, että tilaisin sen postilokeroon. Kun myyjä etsi kirjaa takahuoneen varastosta, jännitin että löytyisikö sitä. Onneksi löytyi ja sain kirjan, ja juhlistin historiallista hetkeä kahvilla ja baagelilla Lahden tuulisella torilla. Sieluni vuodatti muutaman onnen kyyneleen.
Legendoja ja lohikäärmeitä on fantasiaroolipeli, joka on tehty Dungeons and Dragons -roolipelin 5th edition avoimen lisenssin sääntöjen pohjalle. L&L ei siis ole suomennettu versio dunkusta, vaan oma pelinsä, ja ai että olen nauttinut siitä. D&D on lempipelejäni ja L&L on omasta näkökulmastani D&D:n täydellistyminen.
Myrrys tarjoaa nettisivuillaan L&L:n pelaamisen tueksi pelinjohtajalle materiaalia, pdf-mudossa olevan hahmolomakkeen ja kaksi seikkailua. Lisäksi YouTubesta löytyy tekijöiden ohjevideoita hahmojen tekemiseen.
Katinka: Peli muokkautuu pelaajien ja ennen kaikkea pelinjohtajan mielen mukaan, ja englanninkielinenkin dunkku pitää tavallaan sisällään mahdollisuuden, että pelistä voi halutessaan tehdä inklusiivisen. Samalla siihen on kuitenkin rakennettu sisään omat ongelmansa tyyliin “tämä rotu on lähtökohtaisesti paha, joten sillä ei voi tehdä sitä ja tätä”. L&L on selvästi rakennettu alusta asti sillä ajatuksella, että näitä ongelmia ei tulisi. Hahmon laji (ei rotu) ei edes suuntaa-antavasti määritä, onko hahmo hyvä vai paha.
Riikka: Legendoja ja lohikäärmeitä – pelaajan kirja on esitystavaltaan selkeä. L&L ratkoo heti kättelyssä NOK (niin kuin on kirjoitettu, engl. RAW eli rules as written) ongelmia. D&D:n NOK-ongelmat ovat sellaisia, että olen elänyt läpi kunnon foorumiväännöt D&D:n sääntöjen tulkinnoista ja selannut sääntöjen kirjoittajien Twitter-ketjuja aiheesta. Mielestäni L&L on hyvin selkeyttänyt näitä kohtia, mm. pitkän levon keskeyttävien asioiden osalta. L&L käsittelee samalla hyvällä otteella niin hahmoluokkia kuin sääntöjen yleiskuvauksia. Pelaajan kirjassa on muutenkin käytetty hyvää ja inklusiivista kieltä.
Hahmoluokkien osalta olen tykännyt tosi paljon siitä, että esimerkiksi taikuutta käyttävien luokkien loitsulistat löytyvät luokan kuvauksen lopusta. Tämä helpottaa tosi paljon hahmon tekemistä ja hahmon taikojen haltuunottamista.
Hahmonluonnissa tuli eniten haasteita siinä, että osasi käyttää oikeita sanoja. Vuosien finglishillä pelaamisen jälkeen tuli hetkiä, joina jouduin itselleni ja pelaajille sanomaan, että “tota tota ootas, joo hei se muuttuja on sun modifaieri“, minkä jälkeen asia oli kaikille päivänselvä, että mitä lukua oltiinkaan merkitsemässä. Testipelissä myös huomasin käyttäväni usein “heitä d” (engl. dice), enkä “heitä n”, kun kyse oli noppien heittämisestä. Kaiken kaikkiaan suomenkielisiä termejä oli tosi mukava käyttää, ja jos en olisi aiemmin oppinut termejä englanniksi, niin termejä olisi myös ollut helppo käyttää.
Katinka: Ennen testipeliä oikeasti jännitti, kuinka suomeksi pelaaminen sujuisi, mutta satunnaisia lähinnä “heitä 1d4 – ei kun 1n4” -tyyppisiä lipsahduksia lukuun ottamatta siirtymä suomeksi pelaamiseen ei oikeastaan ollut erityisen haastava. Peliporukka koostui useamman D&D-kamppiksen veteraaneista, joten pelimekaniikka itsessään ei vaatinut kamalasti keskittymistä. Kaikilla oli myös motivaatio kohdillaan suomenkielisen pelikielen opettelussa. Monia peliteknisiä juttuja joutui tarpeettoman monta kertaa päässään kääntämään ensin englanniksi, ennen kuin tiesi, mistä on kysymys, mutta tekstipeli oli jännittävä oppimiskokemus.
Riikka: Hankin myös L&L-yhteensopivan Hirviökirjan. Hirviökirja on ollut tosi kiva lisä Pelaajan kirjan tueksi ja lisäinspiraatioksi. Hirviökirjassa on vastuksia alemman tason seikkailijoille (haastavin vastus on haastetason 4 vastus). Vastukset ovat monipuolisia ja koostuvat niin tutuista olennoista (esim. jättiläiset) kuin ihan uudenlaisista olennoista (esim. ilmekset). Vastukset on taitavasti sopeutettu ajatukseen pohjoisesta fantasiamaailmasta. Hirviökirja rakentaa ja elävöittää minun mielestäni omalta osaltaan L&L:n fantasiamaailmaa, ja kirjassa on vastuksia, joiden ympärille rakentaisi helposti alempien tasojen pelikampanjoita. Pelitestauksessa käytin Hirviökirjan gulttereita vastuksena. Kolmelle 1-tason hahmolle 1-tason pieni gultteripesä oli hyvin toimiva vastus. Kahden noidan ja yhden temppeliritarin seikkailijapoppoolle oli pesässä sopivasti haastetta, ja suurinta vahinkoa tekeviä loitsuja heitettiin näppärästi lopputaistelussa.
“Olen vakuuttunut, että Mikael Agricola kehitti suomen kirjakielen vain sitä varten, että saisin joskus pidellä Legendojen ja lohikäärmeiden kaltaista teosta käsissäni.”
Ette arvaakaan kuinka paljon tämän lauseen kaltaiset jutut lämmittävät täällä tekijöitä. Kiitoksia todella paljon arvostelusta ja totta kai ylisanat kelpaavat.