Se on ruma sana.
Olen 42-vuotias miespuolinen diplomi-insinööri vakinaisessa työsuhteessa. Pidän itseäni matemaattisesti lahjakkaana, pidän tilastoista ja tutkimuksista, olen aktiivinen larppaaja ja roolipelaaja ja pidän suuresti fantasiakirjallisuudesta. Nyt joku sanoo “nörtti”. Minä kavahdan. Olen sanonut lähipiirilleni, että minua ei saa sanoa nörtiksi.
Miksi ei? 80- ja 90-luvulla nörtti oli selvä haukkumasana. Sana tarkoitti koulumaailmassa henkilöä, joka pärjää hyvin koulussa, tuntee tietokoneet hyvin ja jolla on omituisia harrastuksia. Lisäksi hän on sosiaalisesti lahjaton ja ruma. Minua kutsuttiin koulussa nörtiksi. Minä en ollut koulussa hyvä. Kaikki on toki suhteellista, mutta omasta mielestäni hyvä koulumenestys olisi vaatinut kiitettävän keskiarvon. Oma keskiarvoni oli peruskoulussa lähempänä kahdeksaa kuin yhdeksää. Tietokoneistakaan minä en paljoa ymmärtänyt. Enemmän kuin omat vanhempani, mutta melkoisen vähän silti moniin tuttaviini verrattuna. Siispä minä sain käsityksen, että ilmaisu “nörtti” tarkoitti minun tapauksessani vain rumaa ja sosiaalisesti lahjatonta.
Minun lapsuudessani ja nuoruudessani nörtti tarkoitti myös ehdottomasti poikaa. Naureskelin yliopistoaikanani, että yksi naispuolinen kaverini käyttäytyy aika nörttimäisesti: hänellä oli paljon tietoja oudoista harrastuksista ja hän oli varautuneen oloinen. Minua hieman vanhempi miespuolinen kaverini totesi välittömästi: “Ei nainen voi olla nörtti!” Miksi? Koska meidän ikäpolvemme mielestä oudot harrastukset, tietotekninen osaaminen tai hyvä koulumenestys ei vielä tehnyt nörttiä, vaan se rumuus ja sosiaalinen lahjattomuus. Ei me 80-luvun nörteiksi haukutut pojat osattu ajatella, että nainen voisi olla ruma. Ymmärrän, että se mahtaa olla nykyisen sosiaalisen median ja jatkuvan ulkonäön arvioinnin keskellä eläville tytöille (ja muillekin) hyvin vaikea uskoa. Samaten minun lapsuudessani ja nuoruudessani sosiaalisesti kömpelö tyttö oli vain hellyyttävä ja söpö, kun taas sosiaalisesti kömpelö poika oli luuseri – ainakin meidän luuseripoikien mielestä. Tämä siis ennen sosiaalista mediaa ja jatkuvaa muiden ihmisten puolijulkista tai julkista arvostelua.
Ymmärrän kyllä, että naiset ovat ottaneet nörtti-sanan ilolla itselleen, kuten Nörttitytöt-sivusto osoittaa. Heidän mielestään “nörtti” tarkoittaa tietoteknistä osaamista ja outoja harrastuksia. Heille “nörtti” voi siis olla kunnianosoitus. Tiedän, etteivät kaikki nörttien harrastukset ole ottaneet tyttöjä vastaan kovin innokkaasti, ja tiedän nettipelien maailmassa törmättävän edelleen usein erittäin naisvihamielisiin asenteisiin. Itse totean, että jatkakaa vaan nörttiharrastusten valtaamista tytöt ja kaikki muut. Eipä minua tarvitse sitten nörtiksi haukkua.
Niin, minusta on hienoa, että monet haluavat olla nörttejä. Minulle sana “nörtti” on silti edelleen haukkumasana. Minä olen naimisissa ja monet ovat kehuneet minua valokuvaukselliseksi. Silti minä koen edelleen epävarmuutta ulkonäöstäni, varsinkin kun ikä ja stressi alkaa naamassa näkyä ja kroppa vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Siksipä edelleen kun joku kutsuu minua nörtiksi, minusta tuntuu, että hän oikeasti sanoo minua rumaksi ja huonokäytöksiseksi. Nörtti on minulle edelleen ruma sana.
-VJ-
Se ei ole ruma sana.
Minä taas olen 5 vuotta nuorempi, nainen ja tällä hetkellä työtön. Minun vahvuusalueeni ovat kirjallisessa ja hahmottamisessa. Larppaaja, ropettaja, sarjakuvien ystävä, fantasia- ja scifikirjallisuuden suurkuluttaja ja tietokonepelien pelaaja. Minäkin kuulun nörtti-määritelmän alle. Minulle se on kunnia.
Se on kunnia, vaikka elin nuoruuteni samoihin aikoihin, nähden ja kuullen saman. Nörtti oli haukkumasana, tarkoittaen aina poikaa. Ei minun elämässäni tullut edes mieleen nuorena, että tyttö voisi olla nörtti. Samalla olin kuitenkin kateellinen: vaikka sanalla oli negatiivinen pohja, oli se kuitenkin sana, jonka kiinnostuksen kohteisiin minun kiinnostukseni suuntautui. Olin kuitenkin “väärää sukupuolta”, kuten televisio, lehdet ja elokuvat kovasti vakuuttelivat. Lähimmäs nörttiä pääsivät Scooby-Doon Velma and Buffy the Vampire Slayerin Willow. Kumpikin kuitenkin meni hyvin ahtaaseen muottiin.
Internet sitten lopulta toi minulle sen ahaa-elämyksen, että minun kaltaisiani on muitakin. Naispuolisia, jotka ovat nörttejä; että tyttö voi olla nörtti. Tämän takia otin nörtin tittelin itselleni: se minä olen ja lopultakin se ei ole outoa. On yhä niitä, joiden mielestä en kuulu nörttiyhteisöön, koska olen nainen. Mutta kuten VJ sanoi, me aiomme vallata oman tilamme ja olla ylpeitä siitä.
Uusia haasteita kuitenkin tulee koko ajan: nyt olen äiti ja saan ihmetystä, että miten voin pelata jotain tietokonepelejä! Tai käydä larppaamassa viikonloppuisin? Erittäin hyvin kiitos. Ja aion opettaa lapselleni, että nörtti ei ole haukkumasana, pelaaminen kuuluu kaikille, ja ihan sama mitä sukupuolta olet, saat olla juuri sitä mitä haluat. Oli se sitten nörtti-nimityksen alla tai jonkin muun.
– Jenni
