Olen aina ollut vähän arka lukemaan mitään kovin jännittävää kirjallisuutta, ja tiedän lapsia, joilla on sama piirre kuin minulla heidän iässään oli. Kun on vilkas mielikuvitus, tarinat lähtevät elämään omassa päässä ja muuttuvat helposti painajaisiksikin. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä enemmän sietokyky kasvoi, mutta varmaan hitaammin kuin jollakulla muulla.
Tästä syystä innostuin, kun minulle tarjoutui mahdollisuus arvostella Rosario Garcia Gilin Roosa-kirjasarja. Haamukustannus kertoo nettisivuillaan tarjoavansa “hämäriä lukukokemuksia kaikenikäisille”. Roosa-kirjat onkin suunnattu nuoremmille lukijoille. Ajattelin, että voisin näiden kirjojen avulla tehdä pehmeän laskua aavemaailmaan. Lisäksi olen aina tykännyt lasten ja nuorten kirjoista. Hyvät kirjat ovat hyviä lukijan iästä riippumatta. 🙂
Roosa ja vaaleanpunainen kummitus (2017) aloittaa Roosan perheestä kertovan sarjan. Kirjassa Roosa ja tämän vanhemmat muuttavat uuten kotiin. Se on pitkään asumattomana ollut talo, jossa tapahtuu jännittäviä asioita.
– Katso isä miten pelottava kello, Roosa sanoo ja osoittaa vanhaa kaappikelloa käytävässä, joka on täynnä hämähäkinseittejä.
– Kyllä! Se tosiaan on vähän pelottava, mutta todella hieno. Se ei varmasti ole ollut käytössä vuosiin ja näyttää myös olevan rikki, toteaa isä ja osoittaa katkennutta heiluria.
Jokin kellossa kiehtoo Roosaa.
Hän päättää vielä taivutella isää korjaamaan sen.
Olisi hieno asua talossa, jossa kaappikello löisi aina tasatunnein.
Roosa ja punainen mysteeri (2020) on sarjan toinen osa, jossa Roosa on jo ystävystynyt edellisessä kirjassa tapaamiinsa hahmoihin, ja he lähtevät selvittämään yhdessä punaista mysteeriä.
Äiti lähtee hakemaan siivousvälineitä.
Silloin Roosa huomaa jotain outoa.
Lattialla ketsuppitahrat näyttävät ihan kirjaimilta.
Roosa ja vihreä zombi (2022) on sarjan tuorein osa. Roosan synttäreitä varten perhe istuttaa puutarhaan kukkia, mutta seuraavana aamuna istutukset ovat poissa. Kuka kumma niin tekee? Myös puutarhavajan nurkan takana vilahtaa vihreät kumpparit. Roosalla on taas uusi arvoitus selvitettävänään.
Kirjat ovat 50-70-sivuisia kuvakirjoja, joiden jokainen aukeama sisältää kuvitusta ja tekstiä. Lapset ovat toki erilaisia, mutta suhteellisen sujuvasti lukeva alakoululainen voisi tykätä näistä. Nuoremmillekin kirjat sopivat aikuisen lukemana, mikäli lapsi vain jaksaa keskittyä. Kirjoissa on yllättäviä käänteitä, aaveita ja zombeja, mutta ei mitään suunnattoman pelottavaa.
Kuvitus, joka sekin on Garcia Gilin tekemä, on kivannäköistä, omaan silmääni miellyttävää ja tarinoiden fiilikseen sopivaa. Kuvissa henkilöt, tavarat ja muut etualalla olevat asiat on piirretty taustan päälle ikään kuin paperinukkeina. Piirroskuvat ovat eläviä; osassa niistä on paljon yksityiskohtia, osa taas on pelkistetympiä. Väritys on vaaleaa ja pehmeäsävyistä.
Viihdyin näiden kirjojen parissa. Oli kiva lukea kerralla koko sarja, sillä näin pääsin mukaan Roosan tarinaan aikajärjestyksessä. Mutta jokainen kirja on oma tarinansa, joten ne toimivat myös itsenäisinä osina.
Rosario Garcia Gil (teksti ja kuvitus):
Roosa ja vaaleanpunainen kummitus, Haamukustannus, 2017
Roosa ja punainen mysteeri, Haamukustannus, 2020
Roosa ja vihreä zombi, Haamukustannus, 2022
Kirjat on saatu kustantajalta arvostelukappaleina.
