Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision teos Tenho (Enostone kustannus) on takakannen mukaan kertomus vetovoimista, kateudesta ja etsimisestä. Ja sitä se todellakin on, hyvällä tavalla!
Teoksessa liikutaan kahdella aikatasolla, päähenkilön Katan nykyisyydessä vuonna 2016 ja menneisyydessä 1990-luvulla. Lukija ja Kata löytävät itsensä keskeltä parisuhdekriisiä nykyisyydessä, minkä kautta menneisyys tulee myös lähemmäs. Menneisyydessä ollaan Katan yliopisto- ja nuoruusvuosissa. Pidin heti alussa siitä miten lukija otetaan osaksi Katan mielenmaisemaa ja miten tarinaa kuljetetaan; lukija pystyy hyvällä tavalla aavistamaan lähestyvän kriisin ja pääsee heti sisälle Katan ajatuksiin ja tunteisiin.
Katan tarina käy läpi Katan suhdetta toisiin ja itseensä. Nykyisyydessä Katan puoliso ei olekaan enää varma heidän suhteestaan. Menneisyydessä nähdään taas Katan erilaisia ihmissuhteita. Kaiken läpi kulkee kysymys siitä kuka Kata on, mikä on hänen suhteensa itseensä ja muihin ihmisiin. Miten ihminen käsittelee kriisejä ja miten niistä selviää? Miten olla läheinen toisten kanssa omasta itsetuntemuksesta käsin? Miten kasvaa omaksi itseksi?
Kerronta toimii todella hyvin kahdessa eri tasossa. Pidin siitä, miten lukijalle Katan menneisyys näyttäytyy joiltain osin kirkkaampana kuin mitä Katalle itselleen. Kata saattaa nykyisyydessä ajatella jotain menneisyyden tapahtumaa ja hiukan haparoida siinä, mitä kaikkea asiaan liittyy, kun taas lukijalle tapahtumat ovat kerrontatavan ansiosta selkeämmät ja auttavat ymmärtämään Katan ajattelua ja toimintaa.
Kata on hyvin elämän makuinen päähenkilö. Hänen kasvunpaikkansa piirtyvät lukijalle selkeämpinä kuin ajoittain hänelle itselleen, ja menneisyyttä, nykyisyyttä ja muutosta seuraa kiinnostuneena. Kirjan tapahtumat sijoittuvat itselleni tuttuun miljööseen; Tampereelle ja nautin lukiessani tuttujen paikkojen näkemisestä Katan silmien läpi. Menneisyyden Kata pyörii nörttipiireissä ja irkissä, ja molemmista on kirjoitettu mukavan rouheasti.
Kata tuli itselleni tarinan aikana läheiseksi ja tutuksi mukavalla tavalla. Tähän vaikutti paljon kirjan kieli, joka oli mukaansatempaavaa, sopivan puhekielistä, sujuvaa “irkkiä” ja kiehtovaa kuvausta. Pidin Katan tavasta kuvata asioita omissa ajatuksissaan.
Tenho on kiinnostava, rouhea ja elämää syleilevä tarina itsetunnosta ja itsetuntemuksesta. Lopusta löytyi myös Katan soundtrack mikä oli ilahduttava lisä, sillä musiikilla on tarinassa oma roolinsa.
Pulmu Kailamo & Taru Kumara-Moisio: Tenho (230 sivua)
Kansi: Katri Niinikangas
Enostone kustannus 2022
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
