Alkuvuodesta 2022 kaikki pelasivat yhtäkkiä Wordlea.
Tyhjästä viraaliksi pompannut sananarvauspeli on kaikessa yksinkertaisuudessaan viehättävä: arvaa viisikirjaiminen sana. Peli antaa värikoodattuja vihjeitä siitä, mitkä kirjaimet arvauksessasi ovat osuneet kohdilleen ja mitkä ovat vielä väärillä paikoilla.
Wordlesta tuli nopeasti niin suosittu, että New York Times osti sen omistukseensa yli miljoonan dollarin kauppasummalla. Laumasieluna ja sanojen rakastajana minäkin tulin mukaan niihin bileisiin. Wordlen kollektiiviseen pelaamiseen liittyy sosiaalinen ulottuvuus tulosten jakamisen muodossa (Kuinka monennella sait Wordlen tänään?!), mutta samalla se tarjoaa some- ja klikkiotsikkoarkeen jotain uutta, vaihtoehdon loputtomalle huomiota himoitsevalle köykäisen sisällön virralle.
Minulle Wordlesta (okei, ja muutama muustakin vastaavasta pelistä) muodostui joka-aamuinen rituaali. Ne ovat siitä mukavia, että sosiaalisen median tavoin en tunne jatkuvaa painetta vieroittautua niiden klikkaamisesta tai syyllisyyttä niiden parissa vietetystä ajasta. Älypelit ovat minun aamuinen älyverryttelyni, aivojen virittelytuokio päivän verbaalihaasteita varten. Ne ovat oivaa tilkettä tylsiin ja pysähtyneisiin hetkiin, kuten vaikkapa junan odotteluun, ja tuntuvat samalla virkistävältä ja terveelliseltä ajanviettotavalta. Omien pelitilastojen seuraaminen tekee pelaamisesta tavoitteellista, ja antaa mahdollisuuden asettaa itselleen henkilökohtaisia haasteita: saanko pidettyä Quordlen voittoprosentin yli yhdeksässäkymmenessä? Ohoh, minähän olen kerännyt Wafflesta keskimäärin kolme tähteä pelattua peliä kohti; pääsenkö neljään tähteen?
Päivittäisestä Wordlesta riittää pelattavaa korkeintaan kymmeneksi minuutiksi, ja sen vuoksi onkin ilahduttavaa, että muita samantyylisiä älypelejä on ilmaantunut eetteriin Wordlen vanavedessä. Kaikkihan eivät myöskään viihdy sanojen parissa, joten esimerkiksi yhtälönratkaisupeli Nerdle sekä maantietotunnistukseen pohjautuva Worldle (huomaa ylimääräinen L-kirjain) tarjoavat vaihtoehtoja ei-verbaalisesti orientoituneille pelaajille.
Wordle
Se, josta kaikki alkoi: yksinkertaisuudessaan nerokas peli, jossa on tavoitteena arvata sana korkeintaan kuudella yrityksellä. Wordlen pelaajat arvaavat kollektiivisesti yhteistä, päivittäin vaihtuvaa sanaa, joka tekee pelistä yhteisöllisen ja kasvattaa sen kilpailullisuutta.
Wordlea pelatessa englanninkielen äännerakenteen tunteminen on luonnollisesti etu. Laaja sanavarasto auttaa (onhan vaikea arvata sanaa, jota ei tiedä olevankaan), mutta ennestään tuntemattomatkin sanat voivat aueta, jos tuntee vähänkään kielen konsonanttiryppäiden todennäköisyyksiä ja vokaaliyhdistelmien mahdollisuuksia.
Mutta ei hätää, englanninkieltä taitamattomille on pelistä olemassa myös suomenkielinen versio, Sanuli. Suomen kielen ominaisuuksista johtuen pelissä voi valita arvattavan sanan joko 5 tai 6 kirjaimen mittaisena, ja Wordlen tapaan vaihtuva “päivän Sanuli” on valittavissa asetuksista erillisenä pelimoodina – uutta Sanulia ei siis tarvitse odottaa seuraavaan päivään, vaan niitä voi tahkota mielensä mukaan vaikka satoja päivässä. Tämä toki aiheuttaa yllättävän nopean kyllästymisen, sillä pelaaminen menee nopeasti aivottomaksi rämpyttämiseksi, ja arvailun sijaan hauskemmaksi osoittautuu omille sana-assosiaatioketjuilleen naureskelu. Toivon totisesti, että näitä ei tallenneta tahi lähetetä millekään taholle analysoitaviksi.
Quordle
Ennen pitkää Wordlen pelaaminen kaipaa lisää haastetta. Vastaus löytyy pelistä nimeltä Quordle, joka laajentaa tutun sananarvauspelin neljään kenttään. Yhtä aikaa arvaillaan siis neljää eri sanaa, ja arvauskertoja on yhdeksän. Kuulostaa hektiseltä, mutta toimii yllättävän hyvin. Quordlen pelaamiseenkin kehittyy rutiini, etenkin tilastoanalyysin ryydittämänä, kun kirjaimien esiintymistiheyttä ja sijaintien todennäköisyyksiä tarkastelemalla havaitsemme, että optimaalinen aloitussana on ‘sated’. Tylsistymistä ehkäisee oman itsensä haastamiseen yllyttävä tilastoseuranta: sadan pelatun pelin jälkeen olen ratkaissut kaksi peliä kolmesta viimeistään 8. arvauksella, ja yhdeksännelle arvaukselle päätyminen tuntuu tässä vaiheessa jo epäonnistumiselta. Kaikesta voi näemmä tehdä itselleen pakkomielteisen suorituksen.
Suomen kieltä suosiville on Quordlesta tarjolla myös Sanulin nelikenttäversio, Neluli (kuka näitä nimiä keksii?!).
Waffle
Sanaruudukkopeli Waffle on omasta mielestäni genrensä viihdyttävin. Pelikenttä muodostuu sanaristikon tapaan ruudukoksi asetelluista kuudesta viisikirjaimisesta sanasta, joiden kirjaimet on sekoitettu. Ratkaisemiseen käytettäviä siirtoja on 15 kappaletta – jokainen peli on kuitenkin mahdollista ratkaista 10 siirrolla. Päivittäisen pelin vaikeustaso vaihtelee sen mukaan, kuinka monta kirjainta on annettu valmiiksi oikeille paikoille. Useimmiten näitä ovat kulmakirjaimet, sekä 1-4 satunnaista kirjainta ruudukon keskeltä.
Wafflenkin pelaamiseen on olemassa oma, optimaalinen strategiansa. Kirjaimia ei missään tapauksessa kannata ryhtyä siirtelemään sattumanvaraisesti, vaan tuumailu ja keskittyminen ovat hyvästä. Wafflen viehätykseen kuuluukin olennaisesti juuri strategisen ajattelun suosiminen: mikä on optimaalinen siirto, jos tuo kirjain pitää saada tuonne, mutta tuon pitääkin lopulta päätyä tuonne? Nakkisormisia mobiilikäyttäjiä piinaavat vahinkosiirrot ovat todellinen riesa, jota voi myös minimoida huolellisuudella.
Normaalin Wafflen lisäksi on nykyään pelattavissa viikoittainen Waffle Deluxe, jossa ruudukko on laajentunut kahdeksaan 7-kirjaimiseen sanaan sekä 25 siirtoon.
Wafflen visuaalinen ilme on muihin vastaaviin peleihin verrattuna selkeä ja viehkeä. Erityisen herkullisia ovat pelin päätteeksi ruudulle ilmestyvät mielikuvitukselliset ylistyssanat, jotka hivelevät turhamaisuutta (Superb! Bosh! Genius! Phenomenal! Chef’s kiss!). Peli tarjoaa myös sanakirjaselitykset kaikille ruudukossa esiintyneille sanoille, mikä on oiva ominaisuus. Jos et siis ennen tiennyt, että mitä tarkoittaa ‘ember’, niin nyt tiedät.
Nerdle
Kuten jo aiemmin on todettu, kaikki eivät tosiaan pidä sanapeleistä. Hieman yleistävästi nimetty Nerdle sisältää tutulla pelimekaniikalla hauskuutta matemaattisesti suuntautuneille yhtälönarvauksen muodossa. Olennaista pelissä on päätellä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhtäläisyysmerkin paikka sekä selvittää, että kuinka monta laskutoimitusta oikea vastaus sisältääkään. Raivostuttavan pelistä tekee toisinaan se, että joukossa on sieventämättömiä lausekkeita sekä ykkösellä tai nollalla kertomista.
Jostain syystä – en oikein itsekään tiedä, että miksi – pärjään Nerdlessä paremmin kuin sanapeleissä. Syy saattaa olla se, että päässälaskutoimituksista vieraantuminen estää intuition käyttämistä ja pakottaa pysähtymään, harkitsemaan jokaista siirtoa aivan erityisen tarkasti. Mitenkäs seiskan kertotaulu nyt menikään? Vauhtia hidastamalla havaitsen pelin antaman informaation selvemmin ja huomaan myös, että loppujen lopuksi vaihtoehtoja oikealle ratkaisulle on yllättävän vähän.
Worldle
Maantietonörttien hiljaiselle ja takuulla yllättävän laajalle joukolle huvitusta tarjoaa Worldle. Pelissä arvataan päivittäin vaihtuvaa valtiota sen muodon perusteella. Hyödyllisiä strategioita ovat rantaviivan erottaminen sisämaarajasta sekä rajojen suoraviivaisuuden havainnointi. Arvauskertoja on viisi, ja pieleen menneistä arvauksista peli antaa tietoa kertomalla, kuinka kauas (kilometreinä) ja mihin ilmansuuntaan olisi syytä tähdätä seuraavalla. Maiden nimiä tai niiden englanninkielisiä kirjoitusasuja ei tarvitse muistaa, sillä kirjoittamisen lisäksi arvauksensa voi valita aakkosellisesta alasvetovalikosta.
Worldle on erittäin haastava jopa kokeneelle maantietofanille, joten se pitää myös mielenkiintoa yllä pitkään. Vaikka valtioita on maailmassa rajallinen määrä (ainakin huomattavasti rajallisempi kuin kielessä sanoja), ei pelien ehtymisestä ole pelkoa, sillä peli arpoo kulloinkin arvattavan maan, ja algoritmi eliminoi liian usein tapahtuvaa toistoa.
