Kuten monista klassikoista, Shakespearen tuotannosta saisi vähällä vaivalla tunkkaisen toteutuksen. Bardin Suomessa vähemmän tunnettu komedia Kuten haluatte ei ole itsestäänselvä valinta #metoo:n jälkeisenä aikana. Ikivihreän teoksen kuuluu kuitenkin toimia omasta ajastaan irrotettuna. Tässä tehtävässä ohjaaja Jussi Nikkilää on auttanut vuonna 2010 julkaistu Kirsti Simonsuuren suomennos.
Näytelmä sisältää kuuluisan vertauksen maailmasta näyttämönä ja ihmisen seitsemästä näytöksestä/ikäkaudesta. Ajan ja ihmisenä olemisen metatasoilla hovielämän jättänyt narri ja matkoistaan melankoliaa uuttanut filosofi saavat toisistaan parhaat kaverit. Pilanteko ja viisaustiede lyövät kättä. Lopussa käy hyvin, jos vain niin halutaan.
Ryhmäteatterin toteutus astuu jo ensimmäisestä kohtauksesta alkaen vuoden 2016 Kesäyön unen jalanjäljissä. Tuolloin Titanian keijuina tanssahtelivat parrakkaat miesoletetut, tällä kertaa mennään vielä pidemmälle. Siinä missä kirjailijan synnyinseuduilla on viime vuosina yleistynyt niin kutsuttu värisokea roolittaminen, pohjolassa leikki kohdistuu sukupuolen moniin merkityksiin. Tähän Kuten haluatte tarjoaa oivat puitteet.
Siveyden ja rumuuden rinnastaminen särähtäisi nykypäivänä ikävästi korvaan, jos lavalla nähtäisiin kirjoitusajan konventioiden mukaisesti nuoria miehiä naisrooleissa. Rohkeammin roolittamalla saadaan niskalenkki sovinismista ja tuodaan tarina sukupuolen performatiivisuuden tiedostavaan aikaan. Jotain moninaisuuden puolustamisesta kertoo sekin, että työryhmä lahjoitti ensi-illan tuoton Sinuiksi ry:lle (entinen Pirkanmaan Seta).
Ajanmukaisesta otteesta kertovat osaltaan mike dropit ja sinne tänne ripotellut pikkutuhmat eleet, jotka tosin pidemmän päälle käyvät vähän itsetarkoituksellisiksi. Näytelmän sydämenä säteilee trans-kokemusta käsittelevästä Kepeä elämäni -monologistaan tunnettu Miiko Toiviainen.
Saija Siekkisen puvustuksessa tyylikkäät, uusvanhat renessanssiasukokonaisuudet syntyvät pienillä valinnoilla: Fredrik-herttuan hovissa pyörähdellään nonchalantisti villasukissa ja tennareissa. Janne Siltavuoren lavastus ottaa eleettömästi ilon irti rajallisesti muunneltavasta tilasta. Erityisesti siinä viehättää moderneista puutarhatuoleista rakentuva Ardenin metsän utopistinen paimenidylli ja sen taustalle kirkkaista valoista muodostuva teksti: “Rakkauden kesä 2022”.
Nykykatsojalle metaforisesti vuolaat, kaunopuheiset repliikit eivät kuulu teatterin peruskauraan ja Hyvän Omantunnon linnakkeen kivimuurit nielevät jonkin verran vuorosanojen kuuluvuutta. Vielä aavistuksen verran reippaampi sovittaminen olisi kenties päästänyt yksittäiset elementit enemmän oikeuksiinsa. Lauttaa ja jatkoyhteyksiä murehtiva seuralainen oli vähällä hermostua uusien henkilöiden ja lemmenparien putkahdellessa lavalle vielä hyvän tovin väliajan jälkeen. Ensi-illassa esitys päättyikin miltei vartin myöhässä.
Kuten haluatte rakentuu vahvaan kahtiajakoon; hoviin ja metsään, talveen ja kesään. Kun tavanomaisten puheenpärskeiden lisäksi näyttämöllä uskalletaan ihan suoraan sylkäistä, katsomossa voimistuu tunne: se on ohi nyt, olemme saapuneet pandemian paremmalle puolelle. Näytelmässä talven värjöttelyä seuraavat kesähäät, lopussa tullaan yhteen ja elämä on taas raiteillaan.
Rakkaus on sokea narri, mutta vielä sokeampi on se, joka ei rakasta.
Ensi-ilta 17.6. Esityksiä 1.9. asti.