Nörttitytöt
Kuvassa on teksti hypnospace outlaw ja pelin logo.
Kuva: Hypnospace Outlaw

Alustat: PC, Nintendo Switch, PlayStation 4, Xbox One, Linux, macOS, Mac OS
Suunnittelija: Jay Tholen
Kehittäjät: Tendershoot, Michael Lasch, ThatWhichIs Media
Julkaisija: No More Robots
Genre: yksinpeli, simulaatio, indie, point&click

90-luku soitti ja haluaa pelata kanssasi!

Jossain kohtaa elämässä voi kenelle tahansa pelaajalle iskeä eteen aika, jolloin arki painaa päälle ja uuden kokeilu tuntuu todella työläältä. Steamin kauppasivulla Hypnospace Outlaw näyttää vähintäänkin erikoiselta viritelmältä. Kuvakaappauksien perusteella on todella vaikea saada käsitystä, mitä ihmettä pelissä edes tehdään. Onko tässä taas kyseessä joku hämärä game jam -tekele, jossa pelkästään kontrollien kanssa nävertäminen vie enemmän aikaa kuin mitä arkisen oravanpyörän nujertama käyttäjä kykenee hyväksymään? Onko pelipalkinto oppimiskäyrän väärti?

Huoli on ymmärrettävä, mutta nyt jos koskaan kannattaa ottaa karkkia tuntemattomalta, sillä Hypnospace Outlaw on sukupolvikokemusjuna, joka lähtee laiturilta ihan justiinsa eikä sitä pysäytä mikään.

Hypnospace Outlaw on käyttäjäarvostelujen perustella erittäin suosittu, eikä syyttä! Peli on todella raikas indie-pläjäys, jonka mekaniikka keskittyy pelinsisäisen hakukentän käyttämiseen, luetun ymmärtämiseen ja ongelmanratkaisuun. Rakeisten videoklippien saattelemana pelaaja singahtaa 90-lukulaiseen internet-kokemukseen, joka on toteutettu uskonnollisia mittasuhteita lähestyvällä pieteetillä. Vaikka pelin mekaniikasta ei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä, silmien eteen lävähtävä replikaatio vuosikymmenten takaisista keskustelupalstoista suorastaan pakottaa naksuttelemaan pelinsisäisiä url-linkkejä.

Täysvirtuaalista retropunkkia

Hypnospace Outlaw sijoittuu vaihtoehtomenneisyyteen, mystiseen aikaan ennen vuotta 2000. Teknologia on mahdollistanut sen, että uneksiva ihminen voi nukkuessaan siirtyä Hypnospaceen, joka on käytännössä kuin internet aivoissasi. Miksi tuhlata aikaa nukkumiseen kun silmät ummistaessa voi päivittää kotisivujaan, roolipelata, kehittää softwarea tai riidellä keskustelupalstoilla? Mikä voisi mennä pieleen? Eiväthän käyttäjän aivot sentään voi ylikuumentua tai mitään sellaista, you know, ikävää? Eiväthän?

Kuva pelinäkymästä.
Moderaattorilla on liuta työkaluja. Bannivasara heilumaan!
Kuva: Hypnospace Outlaw

Vaikka Hypnospace Outlaw antaa ymmärtää, että Hypnospace on paikka, jossa ihmiset rakentavat itselleen erilaisia avatareja, pelin päähenkilön oma identiteetti on jätetty tarkoituksella avoimeksi. Se on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä oman pelihahmon rakentaminen ei olisi tuonut peliin juuri mitään uutta ja se olisi pahimmillaan voinut jopa rikkoa surffailuimmersiota.

Pelaajan roolissa tärkeintä on vain olennainen, eli se että hän on yksi Hypnospace-yhteisön admineista, jonka työtä on käydä läpi pelinsisäisiä “univerkkosivuja” ja etsiä käyttäjien blogiteksteistä käyttöehtojen vastaista sisältöä. Kiellettyjä asioita ovat esimerkiksi vihapuhe, copyright-rikkomukset ja kaupankäynti kielletyllä valuutalla. Jokaisen rikkomuksen löytämisestä pelaaja saa univaluuttaa, hypnocoineja, joita voi käyttää oman käyttöliittymänsä koristeluun ja uusien ohjelmien ostamiseen. Hypnospacesta voi ladata kaikenlaista materiaalia kuten teemoja ja musiikki- ja videotiedostoja, mutta varomaton lataaja saattaa epähuomiossa imuroida työpöydälleen myös viruksia.

Kuva pelinäkymästä.

Se varokoon, ken sokkona lataa! Professor Helper on viheliäinen ohjelma, joka ilmestyy tuon tuostakin “auttamaan” pelaajaa vähintään yhtä sinnikkäästi kuin Word-ohjelman paperiklemmari. Onneksi siitä voi päästä eroon. Hypnospace Outlaw -pelissä ei voi tehdä sellaisia mokia, jotka päättäisivät pelin kuin seinään tai tekisivät edistymisestä tarpeettoman hankalaa. Haittaohjelmien asentaminen voi olla edellytyksenä juonen edistämiselle ja ensisijaisesti turhilta vaikuttavilla ohjelmilla voi olla yllättäviä ominaisuuksia. Budjetista ei kannata olla erityisen huolissaan, sillä keinoja kaihtamaton pelaaja voi saada hypnocoineja niin paljon kuin haluaa.

Itse luonnollisesti ostin ensimmäisillä palkkarahoillani imelän virtuaalilemmikin, joka lopulta ulosti ruudun täydeltä kakkatarroja ja kuoli omien jätteidensä keskelle kun en ehtinyt kiireiltäni ruokkia sitä. Opinko tästä mitään? En tietenkään ja kohta törsäsin rahaa uusiin turhuuksiin. Haluan työpöydälleni kaiken!

Kuva pelinäkymästä.
Onko työpöydälläni jo liikaa kamaa? Ei, ei ole! Vielä mahtuu!
Kuva: Hypnospace Outlaw

Kuvittele tähän otsikkoon vanhan lankamodeemin rutinaa

Pelin visuaalinen ilme ja äänimaailma muistuttavat hämmästyttävästi sitä, miltä vanha windows-koneeni näytti ja kuulosti 90-luvulla. Tiedostonjako-ohjelmat, humoristiset kursorit, näytönsäästäjät, midi-äänet ja elektroniset enkelikortit muodostavat todellakin hyponoottisen kokemuksen. Kun pelin tekstisisältöihin uppoutuu kunnolla, rivien välistä alkaa paljastua eeppisiä teinirakkauskiemuroita, katastrofaalisia muusikkokohtaloita ja varoittavia esimerkkejä liian pitkälle viedystä fanittamisesta.

Pelaajan tehtävä on pisteiden yhdistäminen ja oikeiden hakusanojen löytäminen. Pelissä on etenevä juoni, joka vaatii pelaajalta yhä syvempiin kaninkoloihin kaivautumista. Hypnospace päivittyy pelin edetessä: tutkittavana on uusia sivustoja uusine tehtävänantoineen ja tutuksi käyneiden henkilöiden päivittyneitä blogipostauksia lukemalla saa tunteen siitä, että pelin miljöö on elävä. Erilaiset sivustot on kontekstuoitu yhteisöiksi, joiden käyttäjiä ovat muun muassa lapset ja nuoret, maailmanparantajat, roolipelaajat, taiteilijat, salaliittoteoreetikot, hakkerit ja muut it-nörtit. Käyttäjät muodostavat luontevia ryhmiä, mutta eivät ole asioista yksimielisiä eivätkä aina pysy oman ryhmänsä sisällä, mikä lisää todentuntuisuutta.

Pääjuonen ympärille rakennetun tragikoomisen draaman vapaaehtoinen pähkäily on itsessään palkitsevaa ja sen pariin on helppo unohtua ja palata vielä senkin jälkeen kun pelin pääjuoni on pelattu läpi. Ja pitäähän Hypnospacesta löytää ja kerätä työpöydälleen kaikki megasuositut Squishers-virtuaalihirviöt. Nuorille suunnattujen keräilymonsterien tunnusmusiikki jäi minulle sitkeäksi korvamadoksi, joka olisi hyvin voinut soida päässäni jo kolmekymmentä vuotta.

Kuva pelinäkymästä.
Erilaisia sivustoja on pelissä niin paljon, että screenshottien valitseminen arvostelua varten on vaikeaa.

Peli on mahdollista pelata läpi päivässä muutamassa, mutta tarkempi peliaika riippuu tuurista, kärsivällisyydestä ja hoksottimista. Pelistä nauttiakseen on tietysti täysin sallittua etsiä läpipeluuohjeita ja se kannaattaakin, koska jotkut pelin päättelytehtävistä ovat todella visaisia. Pelissä on myös sisäänrakennettu vinkkitoiminto (hakukenttään voi kirjoittaa “hint”), joka auttaa eteenpäin.

Hypnospacen haastavin osuus oli mielestäni pelinsisäisen käyttäjäprofiilin hallinta ja joidenkin tehtävänantojen tulkitseminen. Onneksi aikarajoja ei ole. Pelaaja voi uppoutua pelin sisältöön niin pitkäksi aikaa kuin haluaa.

Ei vain parodiaa

Hypnospace Outlaw -pelin parodia ammentaa sukupolvikokemuksia tyylipuhtaasti. Oli helppoa eläytyä vilpittömän ihastuneesti verkkokalvoille tykitettyihin yksisarvisiin ja korvia hiveleviin sound blaster -syntikkariffeihin.

Pelin soundtrack jäi pelin jälkeenkin soittolistalleni ja sen tahtiin kehtaan bilettää täydellä sydämellä. Kyseistä soundtrackia kannattaa sivumennen sanoen luukuttaa myös pelin ulkopuolella, koska kaikkia biisejä ei välttämättä löydä pintapuolisella pelaamisella. Pelin tarjoileman musiikin tyylilajista ei tarvitse pitää, jos se ei kolahda, mutta sitä ei joka tapauksessa ole tehty lainkaan puolivillaisesti. Parodiahan on laji, joka on parhaimmillaan silloin kun esiintyjillä ei ole taitojensa puolesta mitään hävettävää. Pelissä seikkailevan “Chowder Man” -artistin tuotannosta vastaa tosimaailmassa Hot Dad. Aihekanava meni Youtubessa saman tien tilaukseen. Comebackia ikuisesti yrittävä, viiksistään laulava, eltaantunut ja egoistinen rokkistara oli mielestäni yksi pelin hulvattomampia hahmoja. On helppo kuvitella, että pelin tekjöillä on ollut aidosti hauska ja luova fiilis peliä tehdessään, vaikka työtäkin on ollut paljon.

Indie-skenen tulisten ammattilaisten käsissä leiskuvat pizza-giffit pyörivätkin sangen uskottavasti kohti ikuisuutta ja pelissä esiintyvät teini-ikäiset bloggaajat vuodattavat lukijoille sydäntään milloin itse piirretyn sarjakuvan ja milloin levyarvostelujen muodossa.

Kuva pelinäkymästä.
Zane on kingi!

On hämmästeltävä sitä työn määrää, mikä pelin tekijöiltä on kulunut virtuaalimaskottien vääntämiseen, rakeisiin videoihin, pop up -spämmiin, kuvitteellisten bändien ilmeen suunnitteluun ja kaikenlaiseen pikselipuuron keittelyyn. Arvostelijan on tässä kohtaa avattava tuntemuksiaan runouden keinoin:

Mun siivet kasvaa ihan minne vaan,
kun sut nään ja avaruudessa tavataan,
oot mulle niinkus kuu ja aurinko ja tähdet,
mitä mä teen jos sä lähdet,
pi^^u ku^^i pa^^a,
en ehkä jaksa LOL,
paitsi jos sulta hypno-viestin saan. :)))

Voit lukea lisää runoja hypnoblogisivuillani!!!1 ;—)

Se mitä halusin tällä sanoa, on tietysti se että Hypnospace Outlaw on pelkkää pintaakin raapaisemalla todella viihdyttävä pelikokemus, mutta pelin käsikirjoitus ja maailmanrakenne myös tukevat toisiaan tavalla, joka kertoo kiinnostavan ja psykedeelisiin sfääreihin yltävän tarinan. Mitä tapahtuu kun jokin mullistava innovaatio onkin liian hyvää ollakseen totta? Millaisia digitaalisia muistoja meistä jää ja kuinka pitkään nuoruuden toilailuista on kohtuullista kärsiä? Miten käy yhteisön kun tragedia iskee, kenen säännöillä pelataan ja kuka saa viimeisen sanan?

Hypnospace Outlaw on mainio kokemus pelaajille, jotka rakastavat nostalgiatrippailua, haluavat uppoutua kaikessa rauhassa outoon taiteeseen, murtaa salasanoja ja etsiä labyrinttimäisesti rakennetusta virtuaaliympäristöstä piilotettuja aarteita. Eteneminen toisin vaatii paikoin kärsivällisyyttä ja jumiin jääminen voi turhauttaa. Pelissä on myös paljon tekstiä ja olennaisia kohtia voi olla vaikea hoksata.

Noin 15 euron hinta on joka tapauksessa oikein kohtuullinen investointi ottaen huomioon, että vaikka peli on tehty huumori edellä, se on sekä nokkela että perusteellinen tribuutti menneiden aikojen verkkoyhteisöille. On vaikea keksiä, miten peliä olisi voinut tästä vielä parantaa. Jään odottamaan pelistä synestesiaversiota, jossa on mukana kumisten ysärilelujen makea tuoksu ja pölyisen kuvaputkimonitorin haju.

Kuva pelinäkymästä.
Kuva: Hypnospace Outlaw

Tiivistelmä

Hypnospace avaa pelin parodialla, mutta genreä arvostava pelaaja hukkuu helposti paikoin suorastaan syvälliseen ysärinostalgiaan. Erikoinen mutta toimiva kokonaisuus jää viipyilemään mieleen pitkäksi aikaa.

SUPER COOL

  • Luovasti erilainen
  • Yksityiskohtainen pelimaailma
  • Tulinen soundtrack
  • Tutkimista riittää pitkäksi aikaa

MEGA LAME

  • Pelin tehtävänannot ovat välillä epäselviä
  • Navigointi sivuilla on etenkin pelin loppupuolella hieman haastavaa
Todellinen nörttityttö

Peli oli arvostelijan itse hankkima.