Nörttitytöt

Anna kyllästyi pääkaupunkiseudun koronarajoituksiin ja metrotyömaihin, ja muutti talveksi Lappiin. Lue Annan päätöksestä lähteä opintovapaalla täältä.

Kuva: Anna C. Kaipainen

Vähän radikaalia?

Vuosina 2020-2022 Suomea, kuten koko maailmaa, runteli koronapandemia. Pandemian seurauksena pääkaupunkiseudulla kiellettiin aina pariksi kuukaudeksi kerrallaan liveharrastukset ja lähestulkoon kaikki muukin kiva. Myös työt piti tehdä etänä omasta asunnosta, oli sen äänieristys miten huono vain.

Tein päätöksen lähteä Lappiin keväällä 2021 ja muutin elokuussa. Silloin oli jo tiedossa, että vaikka koronatilanne helpottaisi, pandemia ei olisi ohi kovin pian. Nyt oli kuitenkin mahdollista siirtyä toiseen osaan maata, toisin kuin esimerkiksi Uudenmaan sulun aikana. Koska olin jo opintovapaalla, lähtö oli lopulta aika helppoa.

Miksi Lappi? Miksei samantien Bali?

Lappi veti minua kolmesta syystä: voisin hiihtää ja lasketella, voisin työskennellä matkailualalla, ja mikä tärkeintä, Lappi oli minulle uusi paikka. Olen matkustellut paljon aiemmin, ja muun muassa viettänyt kuukauden Balilla, joten se on nähty. Lapissa myös pysyi osana suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ja järkevää tekemistä sai opiskelusta. Lisäksi matkustaminen oli korona-aikana hieman kyseenalaista – vaikka joihinkin maihin pääsisikin sisään, sairaanhoito siellä voisi olla kovin erilaista kuin Suomessa.

Hiihtoa, laskettelua. Onko siellä mitään muuta harrastuksia? Mitään tekemistä?

Asun Rovaniemellä, ja täällä on yllättävän paljon harrastuksia myös aikuisille. Mulla oli käsitys, että pikkukaupungeissa on harrastusryhmiä vaan lapsille, mutta täällä on tosi paljon tarjontaa ja saatavuus on erinomainen.

Suurin ero Espooseen on juuri saatavuus: täällä välimatkat on lyhyemmät ja helpommat kulkea, ryhmiin mahtuu mukaan, ja harkkojen kellonajat on inhimilliset. Käyn harkoissa joko kävellen tai pyörällä, matkaan ei yleensä mene edes puolta tuntia, eikä busseja tarvitse odotella. Ryhmät on pääosin pieniä, joten ohjaaminen on henkilökohtaista ja yksilölajeissa voi edetä omaan tahtiin. Harkat alkaa pääosin puoli seitsemään mennessä, eli yöhön saakka ei tarvitse treenisalilla hengata. Se on tosi erilaista, kun vertaa Espooseen.

Lumiliikunta onnistuu Rovaniemellä hienosti, sillä täällä on oma laskettelukeskus, runsaasti latuja ja paljon turisteille suunnattuja palveluja kuten välinevuokraus. Kävin hiihtämässä ja lumilautailemassa kevättalvella, kun pakkasta oli vähän ja auringonvaloa paljon. Santasportin vuokraamon henkilökunnalle erityiskiitos.

Kuva: Anna C. Kaipainen

Onko Lapissa asuessa pakko hankkia oma auto? Millaista on liikkua kävellen ja pyörällä?

Rovaniemellä asuessa selviää polkupyörällä, jossa on talvirenkaat. Elämä voisi olla helpompaa, jos kulkisi autolla, mutta pyörällä liikkuminen voi olla arvo sinänsä. On täällä bussejakin, en vaan ole käyttänyt niitä. Toki jos asuisin keskustan ulkopuolella, tilanne voisi olla erilainen.

Yksi asia, joka yllätti jo syksyllä, oli liikennevalot täällä. Espoossa tottui siihen, että valitsi ajoreitit niin, että valoja ei tullut eteen – niissä piti aina seistä kauan. Täällä sen sijaan valot ovat tosi usein vihreät jo valoihin saapuessa. Se johtunee liikenteen määrästä, joka on huomattavasti vähäisempi.

Pyöräilyä auttaa myös se, että tässä keskustassa on palveleva pyörähuolto. Se on niin lähellä, että sinne voi taluttaa pyörän. Espoon lähiössä se oli mahdotonta. Toisaalta pyöräilyä haittasi kevättalvella pyöräteiden auraus, joka tehdään mystisessä järjestyksessä mystiseen aikaan. Kaupunki on saanut tästä palautetta muiltakin kuin minulta, ja ehkä jo ensi talvena on selkeää, mitkä reitit ajetaan ensin.

Kävely on täällä myös hyvä harrastus. Keskustasta yliopistolle kävelee puolessa tunnissa, samoin keskustasta Citymarketille. Talvikävelyreitti Ounasvaaralla on kiva myös kesäaikaan. Vinkiksi pääkaupunkiseutulaisille: kartan mukaan reitti on mallia haarautuva oksa, mutta kun huomioi kevyen liikenteen väylät ympäröivillä kaduilla, reiteistä saa mukavia lenkkejä. Ei ole pakko palata takaisin samaa reittiä, vaikka kartta niin väittääkin.

Rovaniemellä on aika paljon mäkiä, se ei ole yhtä tasainen kuin Oulu. Joenvartta pyöräilemällä tai kävelemällä pääsee helpommalla, jos ei halua sahata ylös-alas.

Autoa kaipasin lähinnä retkien tekemiseen. Täältä olisi ollut helppo käydä päiväretkillä syvemmällä Lapissa, mutta ilman ajokorttia oli hankala lähteä. Yhteiskäyttöautoja ja vuokraamoja täällä on.

Ok, oo rehellinen. Miten kylmä siellä oli? Lunta oli varmaan paljon? Kaamos?

Täällä oli tosi kylmä talvi, ainakin mun näkökulmasta. ”Tuntuu kuin -25C” ei ollut mitenkään epätavallista, vaikka itse lämpötila olikin -20C lämpimämmällä puolella. Syksyllä se säikäytti enemmän kuin keväällä. Opin nopeasti ottamaan sähköpyörän tietokoneen ja akun lämpimään, kun lämpötila oli paljon pakkasella. Itse ajaminen kylmällä ei ollut ongelma.

Lumet satoivat lokakuussa ja lähtivät huhtikuussa, pääsiäiseen mennessä. Lumen määrä oli mulle yllätys, sitä oli tosi vähän läpi koko talven, helmikuussa toki eniten. Senttimäärissä laskettuna Etelä-Suomessa oli enemmän. Lumi myös satoi täällä erilaisena kuin Espoossa – täällä satoi pientä, kiteistä pakkaslunta, kun Espoossa sataa nenäliinoja.

Rovaniemellä ei ole kaamosta eli täysin auringotonta päivää, koska Napapiiri on tuossa kaupungin pohjoispuolella. Joo, oli pimeää, mutta ei samalla tavalla kuin etelässä. Pienikin määrä lunta kertaa valon määrän. Pimeyttä suurempi yllätys oli kevään aurinkoisuus. Pimeää tulee tosi myöhään ja aamulla on jo aivan valoisaa.

Missä sä asut, jossain kelomökissä? Mites lemmikit?

Asun keskustassa, tavallisessa 60-luvun kerrostalossa. Vuokrasin täysin kalustetun ja varustetun yksiön, joka on normaalisti airbnb-käytössä, mutta maailmantilanteen vuoksi oli tarjolla pitkäaikaiskäyttöön. Hinta oli espoolaisittain ajateltuna matala. Sain omaan Espoon-asuntoon vuokralaisen. Kelomökki olisi varmaan ollut kiva valinta, mutta aika paljon kalliimpi ja vaatisi oman auton käyttöä.

Lemmikit muuttivat tänne myös. Tultiin VR:n yöjunalla lemmikkihytissä. Lemmikit vaikuttavat tosi tyytyväisiltä. Yksiössä ne voivat pyytää aamiaista heti, kun kuulevat minun heräävän. Ja pyytämisellä tarkoitan vaatimista.

Poroja muuten näkyi Rovaniemen ympäristössä tosi vähän, onhan tämä kaupunki. Ounasvaaralla, joka on kukkula tuossa joen toisella puolella, oli poroja syksyllä.

Millaisia ihmiset siellä on? Miten siellä tutustuu ihmisiin?

Ihan samanlaisia ihmiset on kuin etelässäkin. Ehkä vähän vähemmän kilpailuhenkisiä, vähemmän kiireisiä ja enemmän keskenään erilaisia. Pääkaupunkiseudulla on helppo sulkeutua omaan vihervassarikuplaan, täällä tulee tavattua erilaisia ihmisiä enemmän. En ole kohdannut mitään erityistä poromiesten misogyniaa tai meidän etelästä tulleiden syrjintää, vaan kaikki on olleet tasaisen mukavia. Ehkä suurin ero on, että meitä 35+ tyyppejä näkee vähemmän harrastuksissa ja yliopistolla, käytännössä oon tutustunut toisaalta opiskelijoihin ja toisaalta 45+ tyyppeihin.

Ihmisiin täällä tutustuu samoin kuin Etelä-Suomessa, harrastuksissa ja opinnoissa tai töissä. Korona-aikaan toki vähemmän opinnoissa, kun luennot oli pääosin verkossa tai kaikilla maskit naamalla. Liveharrastukset eivät täällä jääneet koronatauoille talvella 21-22 ollenkaan, mikä oli tosi positiivista.

Jos tietäisit kaiken, minkä tiedät nyt, lähtisitkö uudestaan? Tai palaisitko? Vinkkejä?

Lähtisin uudestaan. Haluaisin jäädä, ja mietin kovasti paluuta, toivottavasti onnistuu. Muuttaisin kokemuksesta lähinnä pieniä asioita, kuten ajokortin omaamisen, isomman asunnon ja paremman talvitakin helmikuuksi. Jos mulla olisi auto, asuisin varmaan kauempana keskustasta.

Asuminen Rovaniemellä on tavallaan kuin pelaisi Lappi-peliä helpoimmilla asetuksilla. Täällä on paljon etelästä tuttua, voi käydä Cittarissa ja Hesburgerissa, harrastaa bodypumppia ja tanssia, ja liikkua ympäriinsä pyörällä. Toisaalta täällä on taatusti jäätä ja lunta, paljon poroja ja turisteja, etelää stressittömämpi elämänmeno ja rennompia ihmisiä, sekä paljon tilaa ympärillä. Jos muuttaisi käsivarren Lappiin, jossa kaamos oikeasti kestää kauan, ihmisiä on rajattu määrä ja erämaata ihan kaikkialla, kokemus voisi olla erilainen, jopa HC-luokkaa.

Vinkkejä? Ensinnäkin, suosittelen tätä kokemusta eli talven viettämistä Lapissa. Kuukausi tai kaksikin olisi varmaan kiva, mutta silloin ei kannata valita tammi-helmikuuta, silloin on tosi kylmä, vaan vaikka maaliskuu. Toiseksi, kerrospukeutuminen on pop, ja toppahousujen lisäksi suosittelen yhtä kokoa liian ison tuulipuvun hankkimista. Siinä voi hyvin kävellä keskustassakin, ei huolta, ja sen alle mahtuu kerroksia. Tuubihuivi, useampi pipo ja rukkaset ovat must. Kolmanneksi, elät vain kerran.

Toki joulupukin apulaisena, tonttuna, elinvuosia kertyy satoja enemmän kuin ihmisenä.

Kuva: Anna C. Kaipainen