Voisin väittää, että aika moni 80- ja 90-luvuilla lapsuutensa viettänyt tietää, että vauhtimesta hurjin on Ankkalinna. Itse ainakin kulutin lapsena ehkä liikaakin aikaa katsomalla tuota legendaarista Ankronikkaa VHS:ltä. Meillä oli toisen tuotantokauden jaksoja nauhalla englanniksi, eikä ollut väliä, etten osannut edes lukea tuohon aikaan. Ankronikkaa oli silti katsottava.
Disney teki Ankronikasta uuden version, jonka ensimmäinen jakso julkaistiin vuonna 2017 ja viimeinen jakso esitettiin vuonna 2021. Sarjaa julkaistiin kolme tuotantokautta, joista kaikki ovat tällä hetkellä katsottavissa Disney Plussassa. Itselläni oli kiinnostus tähän sarjaan herännyt heti julkaisusta asti, ja jotain lyhyitä pätkiä olinkin nähnyt, ennen kuin katsoin kaikki jaksot keväällä 2022. Tässä välissä täytyy huomauttaa, ettei tämä uusi DuckTales jatka tarinaa siitä, mihin alkuperäinen jäi, eikä kyseessä missään nimessä ole remake. Jotain samoja elementtejä sarjassa on, perustuvathan molemmat Carl Barksin (ja uusi DuckTales myös Don Rosan) sarjakuviin. Jokaisella kolmella tuotantokaudella on oma, täysin uusi tarinansa. Spoilaan sen verran, että DuckTalesissa nähdään ensimmäisen kerran Tupun, Hupun ja Lupun äiti Della Ankka animoituna.
Olen Disney-fani henkeen ja vereen, joten nautin suuresti DuckTalesista. Nostan tähän nyt muutaman pointin, jotka jäivät positiivisina asioina mieleen.
Kymmenes tohtori ja Donna Noble
Roope Ankan äänenä kuullaan sarjan englannin kielisessä versiossa David Tennant. Doctor Who -faneille tämä on todennäköisesti riittävä syy tutustua sarjaan, mutta lisättäköön vielä, että sarjassa esiintyy myös Donna Noblea näytellyt Cathrine Tate, joka antaa äänensä Milla Magialle. Donna Noble oli oma suosikkini Tohtorin kumppaneista, joten oli iloinen yllätys kuulla Taten ääni DuckTalesissa. Ääninäyttelijöiden lisäksi sarjaan myös mahtuu pari Doctor Who -vitsiä.
Tupu, Hupu ja Lupu
Ankanpojat. Aku Ankan siskonpojat. Ne kolme hahmoa, jotka puhuvat aina samaa, lopettavat toistensa lauseet ja joita ei sarjakuvissa aina erota toisistaan, kun heillä on mustat paidat ja värikoodatut lippikset roikkuvat naulassa. Itselle Tupu, Hupu ja Lupu näyttäytyvät etenkin sarjakuvissa välillä yhtenä ja samana hahmoja, joka on kopioitu kolmeksi. Perinteisesti pojilla on ollut sama ääninäyttelijä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta Nokkapokka on DuckTalesin lisäksi niitä harvoja ankanpoikien esiintymisiä, jossa heillä on eri ääninäyttelijät. DuckTalesin kolmikko on mielenkiinoitnen ja heille jokaiselle on annettu oma persoonallisuus. Hupu on vanhin ja kolmikon älykkö. Tupu on itsevarma seikkailija luonne. Lupu on… noh, jotain Roope Ankan ja Kulta-Into Piin väliltä. Lupun luonnetta kuvastaa mielestäni hyvin alla oleva dialogi ensimmäisestä jaksosta:
Tepa: “Kuka teistä on se paha kolmonen?”
Hupu: “Lupu.”
Tupu: “Lupu.”
Lupu: “Meh.”
Tepa Taateli
DuckTalesissa Tepa ei tunnu kiintiötytöltä, joka kulkee muiden mukana seikkailusta toiseen pinkissä rusetissaan. Tepa esitellään McAnkan klaanin ihailijana ja tutkijana, joka janoaa seikkailua. Tämän takia hän tuleekin erittäin hyvin Tupun kanssa toimeen ja he toimivat aina timanttisena tiiminä. Paitsi peli-illoissa. Tepa kehittyy sarjan edetessä Roope Ankan fanitytöstä ehkä yhdeksi sarjan merkittävimmistä hahmoista.
Pahikset
Milla Magia mainittiinkin jo, mutta sarjassa nähdään laaja kattaus pahiksia. On Karhukoplaa, Kulta-Into Piitä, hyviksen ja pahiksen välimaastossa liikkuva Kultu Kimallus sekä K.A.N.A., salainen järjestö, joka yrittää kaapata vallan Roopelta.
Della Ankka
Tupu, Hupu ja Lupu esiintyivät ensimmäistä kertaa animaatiossa vuonna 1937. Tämän mukaan Della Ankka toi lapset veljensä hoiviin, koska ei jaksanut näiden vilkasta luonnetta. DuckTales antaa hieman erilaisen selityksen sille, miksi ankanpoikien äiti on ollut pitkään kateissa. Della ei kuitenkaan pelkkä kiintiönainen DuckTalesissa, vaan hänen taustaansa pohjustetaan usean jakson verran ennen edes sitä ensimmäistä esiintymistä. Dellasta tuli nopeasti yksi omista suosikeistani.
Aku Ankka
Ankronikka on tarinaa siitä, kuinka Roope Ankka seikkailee Tupun, Hupun, Lupun ja Tepan kanssa. Alkuperäisessä sarjassa Aku Ankkaa tuskin näkyy ja lapset ovatkin Roopen hoivissa Akun suorittaessa palvelusta armeijassa. Uudessa DuckTalesissa Akua nähdään huomattavasti enemmän. Jossain kohtaa tuli ehkä hieman sellainen olo, että kosiskellaanko Akulla ja hahmon suosiolla katsojia, mutta toisaalta Aku istuu kyllä tarinaan hyvin ja pysyy sivuhahmona antaen tilaa Roopelle.
Kokonaisuudessaan DuckTales on erittäin viihdyttävä sarja. Animointityyliin meni hetki tottua, sillä se alkuperäinen nyt vaan on palanut verkkokalvoille. Mielelläni olisin seurannut sarjaa pidempään kuin kolme tuotantokautta. Tarina ei varsinaisesti jäänyt kesken, mutta itselle jäi vähän sellainen mielukuva, että se loppui lässähdykseen.
Sen kyllä kyseenalaistan, että onko Ankkalinna se hurjin vauhtimesta. Seikkailuista suhteellisen iso osa tapahtuu kuitenkin muualla kuin Ankkalinnassa. Ihmettelin myös, että miksi ne pari ankkaa oli virheitä? Oli miten oli, nautin suuresti DuckTalesista. Kyseessä on varsin onnistunut sarja.
