Edward Rossin Gamish: A Graphic History of Gaming (Particular Books, 2020) on sarjakuvamuotoinen tietokirja pelaamisen historiasta. Fokus on videopeleissä, mutta myös leikkejä, lautapelejä ja roolipelejä sivutaan.

 

En ole aiemmin lukenut sarjakuvaa, jonka pääpainona on tieto, joten tartuin tähän mielenkiinnosta. Sarjakuva aloittaa kaukaisella historialla, leikeillä ja ensimmäisillä lauta- ja noppapeleillä, joista edetään videopeleihin. Tämä osuus oli paikoittain mielenkiintoinen, mutta kuitenkin jollain tasolla ei antanut niin paljon, että olisin ollut erityisen innostunut.

Noin neljänkymmenen sivun päästä aletaan kuitenkin laajentaa käsittelyä, eikä jatketa merkittävien pelejen ja tapahtumien käsittelyä lineaarisessa järjestyksessä. Myöhemmin kirjassa käsitelläänkin muun muassa pelejen naiskuvaa, pelaamisen varjopuolia ja hyötyjä, vapautta ja vastuuta niin peleissä kuin niiden ulkopuolellakin, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Välillä jopa filosofisiksi yltyvät pohdinnat muun muassa siitä, mitä pelit ovat, olivat mielestäni kirjan mielenkiintoisimmasta päästä.

Sarjakuvan kuvitustyyli on selkeä ja sopivalla tapaa yksityiskohtainen, jolloin teksti ei huku kirjan kuvituksen joukkoon. Videopelejen historia on kohtalaisen miehinen, ja ne olivat pitkään suunnattuja miehille, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, ja hahmot olivat yleensä valkoisia miehiä. Kirjassa on sen takia historiallisissa osuuksissa kohtalaisen paljon miehiä, mutta myöhemmin kirjassa on mukavan monipuolinen ihmiskuva. Esimerkiksi mielenterveysongelmia on kohtalaisen vaikea näyttää kuvamuodossa, mutta kirjasta löytyy muun muassa PTSD:stä kärsivä sotilas, joka näyttää selvästi levottomalta tai ahdistuneelta.

 

Teksti soljuu eteenpäin aiheesta toiseen ilman varsinaisia lukuja. Koin melkein hämmästyttäväksi kuinka sujuvasti asiasta toiseen päästään. Vain joissain kohdissa kirjaa tulee olo, että nyt hypätään asiasta toiseen, muuten asia kulkee eteenpäin aasinsiltojen tapaisilla pehmeillä siirtymillä. Tiedon syvyys ei kirjassa ole kovin suurta, mikä ei parisataa sivua pitkältä sarjakuvalta ole kovinkaan yllättävää, mutta siitä saa hyvän yleiskatsauksen pelaamisen historiaan ja vähän kaikkeen muuhunkin. Kirjassa on mukana paljon eri pelejä, eikä kaikkien niiden nimiä mainita tekstissä. Harmittelin asiaa jonkin mielenkiintoisen näköisen kuvituksen kohdalla, kunnes huomasin että kirjan lopussa on viitteet, joista asian voi tarkistaa. Sieltä löytyy myös monenlaista muuta tietoa, jota kiinnostunut lukija voi tutkia vaikka edetessään sivuja pitkin. Jos lukija halajaa lisää tietoa, on kirjan lopussa myös lähdeluettelo. Vaikka tähän liittyykin vähän sivujen edestakaisin selausta, on kirja sinäänsä hienosti rakennettu.

Suosittelen sarjakuvaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita pelaamisen historian yleiskatsauksesta.