Nörttitytöt
Kuvassa J. S. Meresmaa
J.S. Meresmaa Tampere Steampunk Festivaaleilla.

Steampunk Tampere järjesti universumin ensimmäiset Tampere Steampunk festivaalit syyskuussa 2021. Tapahtuman kunniaksi haastattelimme Steampunk Tampere ry:n puheenjohtajaa J.S.Meresmaata.

Nörttitytöt (N): Kuka olet?
J.S.Meresmaa (J.S.M): Olen J.S. Meresmaa, tamperelainen vapaa kirjailija. Kirjoittamisen lisäksi olen toiminut kustannustoimittajana, kansisuunnittelijana sekä erilaisissa kirja-alan luottamustehtävissä mm. Osuuskumma-kustannuksessa. Olen myös 2020 perustetun Steampunk Tampere ry:n hallituksen puheenjohtaja.

N: Mitä steampunk on, ja mitä se sinulle merkitsee? Mikä on tärkeintä siinä?
J.S.M: Steampunk on tieteisfantasiaa, joka hyödyntää viktoriaanisen ajan estetiikkaa ja teknologioita. Sitä voisi kuvailla maailmaksi, jota 1800-luvun visionäärit kuvittelivat tulevaisuudeksi. Minulle steampunk on täydellinen yhdistelmä scifiä, fantasiaa ja historiaa. Visuaalisena ihmisenä se on myös ehdoton napakymppi. Lisäksi rakastan steampunkin leikkisyyttä: scifi ja historia näyttäytyvät helposti ryppyotsaisina aloina, mutta steampunkissa ei ole niin justiinsa, onko jokin teknologia oikeasti mahdollinen tai tukevatko faktat jotakin villiä historian tulkintaa. Mielikuvitukselle jää runsaasti tilaa!

N: Koska itse aloitit harrastuksen?
J.S.M: En koe steampunkia varsinaisena harrastuksena, vaan se on ujuttautunut eri osa-alueille elämässäni niin työssä kuin vapaa-ajalla ja pilkahtelee esiin mitä yllättävimmistä paikoista. Tietoiseksi steampunkista tulin viimeistään vuonna 2012, jolloin ilmestyivät ensimmäiset suomalaiset steampunk-teokset, mm. antologia, jota olin toimittamassa ja johon itsekin kirjoitin novellin. Steampunk-estetiikka oli sitä ennen tullut tutuksi elokuvien puolelta, kuten Sky Captain and The World of Tomorrow, Kadonneiden lasten kaupunki ja Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut.

Steampunk Suomessa

Kuvassa kalaveistos
Festivaaleilla oli esillä seppämestari Kirsi Vahteran eli Routa Designin steampunk-henkisiä veistoksia.

N: Tampere Steampunk Festivalin avajaisissa mainittiin Tampereen olevan Suomen steampunk-kaupunki, ja täällä toki toimii Steampunk Tampere ry:, mutta mikä on tilanne muissa Suomen kaupungeissa?
J.S.M: Hyvä kysymys! Täytyy sanoa, etten tiedä tilannetta tarkalleen. Yhdistyksemme on perustettu ennen kaikkea järjestämään festivaalia, ja sitä kautta keräämään nyt käsitykseni mukaan melko hajallaan olevia steampunkkareita yhteen ja tietoiseksi toisistaan. Koska steampunk on jotain, minkä inspiroimana voi harrastaa monenlaista asiaa nikkaroinnista peleihin ja elokuviin, kirjoista ompelemiseen ja historiaan, ihmiset eivät ehkä luonnostaan löydä toisiaan.

N: Tekeekö suomalainen steampunk-yhteisö yhteistyötä ulkomaille?
J.S.M: Steampunk on kansainvälinen ilmiö, joka välittyy vaivatta maarajojen yli, joten myös yhteistyö ulkomaille tulee ikään kuin luonnostaan. Tästä on osoituksena mm. Osuuskumman julkaisema Steampunk International -novelliantologia, joka ilmestyi samansisältöisenä samaan aikaan kolmessa eri maassa kunkin maan valtakielellä. Toimin itse suomenkielisen painoksen toimittajana.
Ylipäätään koko idea steampunk-festivaalista Tampereella syntyi mielessäni, kun palasin syksyllä 2018 kirjailijavierailulta Portugalista, jossa järjestettiin Festival Vapor pienessä Entroncamento-nimisessä kaupungissa, jonka rautatiemuseo säilöö uskomattoman hienon kokoelman höyryvetureita. Silloin totesin itselleni, että tällainen festivaali pitää toteuttaa Tampereellakin. Tavoitteemme onkin tehdä Tampere Steampunk Festivalista kansainvälinen tapahtuma, mutta tänä vuonna se ei sattuneesta syystä vielä onnistunut.

Tyyli ja tarkoitus

Kuvassa kaksi steampunk-asuista henkilöä kättelee
Festivaaliohjelmassa oli myös Improvisaatioteatteri Snorkkelin Taisto teekupposten yllä eli Tea Duel

N: Onko steampunkissa olennaista hahmon luominen, vai voiko pukeutua tyyliin ihan ilmankin erityistä hahmoa? Monilla harrastajilla steampunk alter egoja tuntuu olevan!
J.S.M: Kaikki käy! Eli ilman muuta steampunkista inspiroituneeseen tyyliin voi pukeutua ilman hahmonluontia. Pidän erityisen mukavana sitä, että tässäkään ei ole ryppyotsaisuutta: jokainen saa omien mieltymystensä tai resurssiensa puitteissa pukeutua juuri niin kuin tahtoo. Toiset haluavat ottaa selvää jonkin tietyn 1800-luvun ajanjakson muodista ja noudattaa sitä historiallisella tarkkuudella, toiset taas hakevat apokalyptisempaa tyyliä mahdollisena ajatuksena, että viktoriaaninen henkilö on matkannut ajassa tulevaisuuteen, jossa elämä on vähän raffimpaa. Jo mainittu steampunkin leikillisyys ja rajojen rikkominen näkyy tyylissä niin ikonisten suojalasien, gogglesien, muodossa kuin siinä, että korsetti puetaan päällysvaatteiden ylle, ei alle — tai siinä, että aikakauden miesten tyypillinen hattu, silinteri, käy mille tahansa sukupuolelle.
Itselleni tarinankertojana hahmon luominen asun taakse on hauskaa ja luontevaa ja helpottaa myös asukokonaisuuden hahmottamista. (Pun intended?)

N: Missä roolissa DIY-kulttuuri on steampunkissa? Oletko itse tehnyt vaatteita/asusteita?
J.S.M: Nikkarointi (tinkering), itse tekeminen ja tuunaus on ehdottomasti aitoa steampunkia ja mukavasti linjassa myös meidän aikamme kulutuskriittisyyden ja kestävän kulutuksen aatteiden kanssa, mutta toisaalta esimerkiksi vaatteiden itse tekeminen — saati teettäminen — ei ole kaikille mahdollista.

En ole ompelutaitoinen ihminen, joten vaatteisiin liittyvät DIY-projektini ovat lähinnä asusteisiin keskittyviä tuunauksia, mutta sen sijaan rakastan paperiaskarteluja ja miniatyyrien rakentamista ja olenkin tehnyt esimerkiksi minisilintereitä, kirjoja ja homeopaattisen salkun 1800-luvun mallin mukaan. Pitkäaikaisprojekteina on rakentaa minikoossa viktoriaaninen valokuvausateljee ja steampunk-verstas. Steampunk todella taipuu ihan mihin tahansa harrasteeseen!

N: Osaatko suositella steampunk-kirjallisuutta?
J.S.M: Suomen kielellä kannattaa lähteä tutustumaan Osuuskumman julkaisemiin novelliantologioihin, joista mainitsin jo Steampunk Internationalin. Tuorein antologia kulkee nimellä Steampunk! Messinkiä ja morsiamia. Varhaisimmat antologiat ovat jo loppuunmyytyjä, mutta niitä löytää toki kirjastoista. Kyseessä siis Koneita ja korsetteja, Höyryä ja helvetinkoneita sekä Silintereitä ja siipirattaita. Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogia, Anni Nupposen Kauheat lapset, sekä oma Ursiini-trilogiani kannattaa myös katsastaa. Suomeksi löytyy myös Vaskikirjojen julkaisema Michael Moorcockin Oswald Bastable -trilogia, jonka aloitusosa on nimeltään Ilmojen sotaherra.
Englanniksi lukevalle steampunkin ystävälle onkin sitten vain taivas rajana! Koko genren klassikkoteoksena pidetty Gibsonin ja Sterlingin The Difference Engine on hyvä paikka aloittaa.

Kuvassa kirjoja
Suomalaista steampunkia.

N: Miten asiasta kiinnostunut pääsisi alkuun?
J.S.M Ehkä aivan aluksi on hyvä hahmottaa, mitkä tulokulmat ovat itselle steampunkissa tärkeitä ja olennaisia ja minkälainen toiminta tai harrastus sitä parhaimmin tukisi. Kuten yllä kävi ilmi, mahdollisuuksia riittää! Ja ehdottomasti kannattaa hakeutua samanhenkisten seuraan. Kyllä siinä itsekin syttyy ihan eri tavalla, kun näkee toisten hurmaantuvan yhtä lailla kuparinsävyistä, hammasrattaista, viktoriaanisesta muotokielestä ja varsin mielikuvituksellisesti moderniinkin teknologiaan taivutetusta höyryvoimasta. Kannattaa ehdottomasti tsekata www.steampunk.fi ja miettiä, olisiko yhdistystoiminta oiva keino löytää yhteisö.

N: Paikallista kiinnostaa tietenkin: Tekeekö Tampere Steampunk Festival paluun ja jos niin koska?
J.S.M: Kyllä vain tekee, mikäli se yhtään on meistä kiinni! Jos rattaat loksahtavat kohdilleen ja rahoitusta ja innokkaita tekijöitä löytyy, Tampere Steampunk Festival palaa syyskuussa 2022 entistä ehompana.

Kiitos haastettelusta, J.S.Meresmaa! Haastattelijana toimi Marianna “Kisu” Leikomaa, kuvat otti Elisa Wiik.