Nörttitytöt
Noitia, kalloja, vedenhenkiä -kirjan kansi
Kuva: Sara Norja

Kotimaanmatkailua kannattaa suosia jo sen ekologisuuden takia, mutta entä jos kaipaisi matkakohteeltaan mystiikkaa Englannin Stonehengen tapaan? Maagisia tai yliluonnollisia matkakohteita onneksi löytyy Suomestakin. Riina Peltosen kirja Noitia, kalloja, vedenhenkiä: Maaginen matkaopas Pohjanmaalle antaa eväitä matkailijalle, joka haluaa hieman mystisempiä kohteita kuin Seinäjoen Lakeuden Risti tai Kokkolan puutalot.

Kirja keskittyy nimensä mukaisesti Pohjanmaahan. Peltonen esittelee kymmenen kohdetta, joilla on jännittävä (esi)historiallinen tai kansanperinteellinen tausta: vanhan Vaasan rauniot, Vähäkyrön Mestoosplassi,  Vöyrin Brudhällorna, Kauhajoen Lapinkaivo, Orismalan Leväluhta, Isokyrön Kuivilanvuori, Kauhavan Kirkkopakka, Lohtajan Ohtakari, Alajärven Pyhävuori ja Töysän Tohni. Suurin osa kohteista sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Kirjassa on mukana fantasiahenkinen kartta, jossa kohteet on numeroitu ja esiintyvät hauskojen kuvitusten seassa.

Kirjan alkusanat luovat sopivaa tunnelmaa ja kannustavat seikkailuun (s. 14): ”Valmistaudu astumaan toiseen todellisuuteen, tarinoiden maailmaan.” Peltonen on lisännyt mukaan myös ohjeet maagiselle retkelle, joissa hän muistuttaa järkevien varusteiden ja muinaisjäännösten kunnioittamisen lisäksi myös kuuntelemaan paikan henkiä.

Alkusanojen jälkeen kohteet esitellään yllä mainitussa järjestyksessä. Ensiksi esitellään kohde yleisellä tasolla. Kohteen nimen ja sijainnin lisäksi mukana on lyhyt lista kohteelle tärkeistä historiallisista tapahtumista vuosilukuineen sekä kuvaus kohteen erityispiirteistä. Esimerkiksi Kirkkopakka kuvaillaan näin (s. 89): ”jääkauden kasaamista kivipaaseista rakentuu valtavien kalliolohkareiden muodostama röykkiö”. ”Löydä perille” -osio antaa saapumisohjeet kohteeseen, ja Peltonen antaa lisäksi vinkkejä matkaajalle, sellaisia kuten paras vuodenaika vierailulle, muita lähiseudun kohteita, varoituksia kohteen kansanperinneotusten kohtaamisesta. Tämä kokoava sivu on lukijalle käytännöllinen, mutta omaan silmääni isoin kirjaimin painettu valkoinen teksti  mustalla taustalla oli vaikealukuista. Muuten teos on kovin kauniisti taitettu.

Kuva: Sara Norja

Alkuesittelyn jälkeen kaikista kymmenestä kohteesta on pidempi kuvailu. Peltonen kertoo kohteen historiasta ja kulttuurista sekä kansanperinteistä, jotka liittyvät aiheeseen. Noitia, kalloja, vedenhenkiä sopii ihmisille, jotka eivät entuudestaan tunne suomalaisen kansanperinteen tapoja ja henkimaailman olentoja. Peltonen nimittäin nivoo kansanperinteen luontevasti mukaan eri kohteisiin. Esimerkiksi Lapinkaivon lammen osalta kerrotaan kohdalla kerrotaan vedenhengistä kuten näkistä, joka houkuttelee ihmisiä veteen hukuttaakseen heidät.

Kirjassa tulee vedenhenkien lisäksi tutuksi monenlaista kansanperinneteemaa: pohjalaiset häät, peikot, jättiläiset, jatulintarhat, räyhähenget ja aaveet, noituuskäsitykset, vesikalmistot sekä kalmanväki. Peltosen kuvaukset houkuttelevat näkin tavoin lukijaa vierailemaan kirjan kohteissa, eli matkaopas onnistuu siinä hyvin.

Tunnen suomalaista kansanperinnettä melko paljon, eli kirjasta ei löytynyt sen puoleen paljoa uutta tietoa itselleni. Kansanperinnettä tuntemattomalle kirja tarjoaa mukavasti perusteita eri suomalaisen kansanperinteen avainasioista liittäen ne eri matkakohteisiin. Sain itse kirjasta inspiraatiota fiktiooni, joka usein ammentaa suomalaisesta kansanperinteestä.

Sukuni on Etelä-Pohjanmaalta, eli ilahduin havaitessani, että monet kirjan kohteet sijoittuvat Etelä-Pohjanmaalle. Valitettavasti minun ei ollut tänä kesänä mahdollista testata opasta käytännössä. Olen jo kuitenkin suunnittelemassa kesälle 2022 reissua, jossa kiertäisin ainakin muutaman kohteista. Erityisen kiinnostavalta vaikutti Alajärvellä sijaitseva Pyhävuori, jonka luolissa on asunut tarujen mukaan peikkoja – tai kenties asuu edelleen.

Mervi Heikkilän kuvitus on viehättävää ja luo hyvin tunnelmaa, mutta olisin kaivannut lisäksi myös valokuvia kohteista. Niitä varmasti löytyy netistäkin, mutta kirjan käytettävyyttä parantaisi, jos siihen sisältyisi valokuvia maisemista ja kohteista. Sen sijaan akateemista mieltäni ilahdutti kovasti, että lopussa on lähdeluettelot joka kohteelle. Peltonen kirjoittaa lähestyttävällä tavalla, mutta perustaa tekstinsä tutkittuun tietoon ja alkuperäislähteisiin.

Noitia, kalloja, vedenhenkiä innosti minua kiertämään kohteissaan. Suosittelenkin tätä kaikille, joita kiinnostaa kotimaanmatkailu! Pohjanmaa on muutenkin kivaa matkailuseutua, ja ainakin itselleni kaikenlaisten (esi)historiallisten kohteiden kiertäminen on kiinnostavampaa, jos tietää enemmän taustoja.

Noitia, kalloja, vedenhenkiä: Maaginen matkaopas Pohjanmaalle (141 s.)
Riina Peltonen, kuvitus Mervi Heikkilä
Haamu-kustannus 2021

Arvostelukappale saatu kustantajalta.