Bayonetta-drinkki, taustalla Honeycomb Brittle. Kuva: Elisa Wiik

Nörttityttöjen blogin kokeilevassa keittiössä Elisa ja Kisu tarttuivat tällä kertaa digitaalisista peleistä ideansa ammentaviin keittokirjoihin. Ruokailijoita oli tällä kertaa muutama vähemmän, kiitos pandemian, mutta ruokaa tuli silti kokattua ihan tarpeeksi…

Yksi syy aiheen käsittelyyn juuri nyt on Suomen pelimuseossa Tampereella parhaillaan esillä oleva pienoisnäyttely, Kakku on vale – videopelien ruokakulttuuria, eli olemme ajankohtaisen teeman äärellä. Näyttelyn ovat kuratoineet Riina Ojanen ja Elisa Wiik. Se on auki 31.8.2021 saakka. Toivottavasti mahdollisimman monet pääsevät sinne kesän aikana!

Tällä kertaa käsittelyssä olivat The Elder Scrolls – The Official Cookbook, recipes from Skyrim, Morrowind, and across Tamriel (Chelsea Monroe-Cassel, 2019), Fallout – The Vault Dweller’s Official Cookbook (Victoria Rosenthal, 2018), sekä internetistä löytyvät That’s It! The Unofficial FFXV Community Cookbook (toim. CookingWithIggy), The Drunken Moogle -drinkkisivusto sekä tietenkin em. näyttelyn virallinen DCL, Kakku on vale – Ruudulta lautaselle (tekijät Riina Ojanen & Elisa Wiik).

Pelikeittokirjoista yleisesti

Juttelimme myös pitkät pätkät peliaiheisista keittokirjoista ja siitä, kuinka niitä ei esimerkiksi televisio-tai elokuvateemoihin verrattuna ihan kauheasti ole. Tällä hetkellä pelikeittokirjoihin ovat erikoistuneet lähinnä kaksi kirjailijaa: Chelsea Monroe-Cassel ja Victoria Rosenthal, molemmat amerikkalaisia. Tämä vaikuttaa tietenkin myös siihen, minkä tyyppisestä keittiöstä fiktionaaliset keittokirjat ottavat vaikutteita, millaisia reseptejä niihin päätyy ja mistä pelimaailmoista kirjailijat (ja heidän kustantajansa) ovat kiinnostuneita. Muu tarjonta pelien suhteen on lähinnä osana laajempia teemoja tarjoavia kirjoja (Wizards cookbook, Geeky Chef), lisukkeena maailmasta kertovissa teoksissa (World of Thedas) tai fanien tekemiä blogeja ja epävirallisia keittokirjoja.

Pelaajia kuitenkin on paljon, peliteollisuushan on maailman suurimpia viihdeteollisuuden muotoja. Toki jotain “näin teet Pokemonin muotoisia ruokia” -kirjoja löytyy, mutta monet suuret nimet loistavat vielä poissaolollaan: missä ovat viralliset Zelda, Final Fantasy, Mass Effect, Assassin’s Creed, tai vaikkapa Witcher -keittokirjat? Kaikkiin mainittuihin pelimaailmoihin saisi helposti laadittua mielenkiintoisia keittokirjoja – ideoimme jo kokonaisen sarjan Assassin’s Creed -keittokirjoja! Ezion ajan Italia! Viktoriaaninen Lontoo! Muinainen Egypti! Connorin riistakeittokirja! Tällä hetkellä itse asiassa on olemassa yksi pelisarjaan liittyvä virallinen keittokirja, mutta se on julkaistu vain ranskaksi! Mon Dieu! Kaipa se pitää jossain vaiheessa hankkia kokoelmiin siitä huolimatta.

Oma listamme keittokirjoja ei todellakaan ollut täydellinen (ja tästäkin aiheesta saattaa siksi olla tulossa toinenkin postaus myöhemmin), mutta hieman ihmetytti silti keittokirjojen saatavuuden heikkous. Tällä kertaa halusimme ottaa mukaan myös niitä nettilähteitä, sillä ne muodostavat merkittävän kokonaisuuden pelireseptien saatavuuden kannalta.

Valitut teokset

Fallout-keittokirja. Kuva: Elisa Wiik

Fallout-keittokirja on kirjoitettu ilahduttavasti universumin sisäiseksi kirjaksi ja siinä on jopa kaksi eri tasoa. Esittelytekstin mukaan keittokirja on Vault-Tec yhtiön tekemä ja se on saatavilla jokaisessa holvissa. Mukana on sekä amerikkalaisia klassikkoreseptejä että erityisesti kirjaa varten suunniteltuja Vault-Tec reseptejä, kuten esimerkiksi Nuka Cola, Blamco Mac and Cheese ja Instamash. Useampien reseptien alussa on lauseen tai parin yleisluonnehdinta, joka kertoo reseptistä ja sen yhteydestä elämään holvissa. 

Toinen fiktiivinen taso tulee siitä, että kirjaa on käytetty myös holvista ulos pääsemisen jälkeen ja sitä on “muokattu” uuteen asuinympäristöön sopivaksi. Reseptien nimistä ja ainesosaluetteloista on yliviivattu sanoja ja sen viereen on lisätty “tussilla” uusi ainesosa, esimerkiksi Rolled Ham Omelet on muokattu muotoon Rolled Deathclaw Egg Omelet. Reseptin viereen on usein myös kirjoitettu lyhyitä muita kommentteja joko suoraan sivulle tai ikään kuin paperinpalalle, joka on teipattu sivuun kiinni. Tämä on hauska tapa tuoda pelin muuttunutta luontoa mukaan resepteihin, mutta taittaessa kirjaan on jäänyt muutamia virheitä, sillä esimerkiksi Mole Rat Wonder Meat Dip ja Tato Soup ovat ihan virallisia reseptien nimiä eivätkä jälkikäteen muutettuja.

Muutenkin ulkoasu näyttää todella hyvältä. Jokaisesta ruokareseptistä on iso koko sivun kuva, juomaresepteissä on pienemmät kuvat. Siellä täällä kuvituksena löytyy myös hienoja pelin sisäisiä mainoksia ja piirretty Vault-Boy seikkailee joillakin sivuilla. Ylimääräistä pelireferenssiä tuo jokaisen reseptin kohdalla oleva Vault-Boy ja reseptistä saatavat pelibonukset, esimerkiksi + 1 intelligence for an hour. Se tosin hieman hämmentävästi sekoittaa universumin sisäiseen kirjaan pelimekaniikkoja, mutta ehkä joillekin faneille se on kiva bonus. Reseptien infoboxi sisältää maininnan reseptin vaikeudesta, valmistelujajasta ja varsinaisesta valmistusajasta, annoskoosta ja siitä, minkä muun ruuan kanssa reseptin ruoka sopii yhteen.

Ohjeet on jaettu seitsemään eri kategoriaan: perusohjeet (liemi, kastike ja kuorrute), alkupalat, keitot ja padat, lisukkeet, pääruoat, jälkiruoat ja juomat. Kaikissa kategorioissa on muutama ruoka, joka sopii lakto-ovo vegetaristeille, mutta täysin vegaanisia ohjeita ei valikoimassa ole. Suurin osa ohjeista on kuitenkin helppo muuttaa kasvisruoaksi ja jonkin verran vaivaa käyttämällä myös vegaanisiksi. Annoskoot ovat kuitenkin valtavia, isossa osassa reseptejä annoskoko vaihtelee neljästä jopa kahdeksaan. Osa resepteistä on myös tosi työläitä, esimerkiksi lähes kaikki jälkiruuat vaativat kahden päivän tekoajan. Harmillista on myös se, että ainesosalistoissa käytetään paljon amerikkalaisia kuppeja mittaamiseen, jopa voin suhteen. 

Elder Scrolls-keittokirja. Kuva: Elisa Wiik

Elder Scrolls-keittokirja taustoittaa Tamrielin maailmaa teoksen alussa varsin mainiosti. Alustuksessa puhutaan eri alueiden erikoisista raaka-aineista ja siitä, miten niitä voi korvata muilla aineksilla. Tämän jälkeen esitellään lyhyesti Tamrielin eri rotuja ja asuinpaikkoja ruokakulttuurin näkökulmasta. Kolmas osio ennen reseptejä tutustuttaa lukijat Tamrielin vuotuisiin juhliin ja millaisia ruokia kirjan kokoelmasta syödään kussakin juhlassa. Varsinaisten reseptien alussa on muutaman lauseen luonnehdinta kyseisestä ruuasta ja miten se liittyy Tamrielin ruokakulttuuriin. Lisäkontekstiä tuovat kartat Tamrielin imperiumista. Koko kartta on näkyvissä kirjan kannen sisäsivuilla ja jokaisen reseptiryhmän alussa on osa kartasta, joka keskittyy lähimmin tiettyyn alueeseen. Karttaosio ei tosin tunnu liittyvän reseptiryhmän reseptien alkuperiin, joten karttojen käyttö jää lähinnä koristeelliseksi.

Ulkoasu kirjassa on kaunis ja huoliteltu. Kaikissa ruokaresepteissä on koko sivun kuvat, muutamissa juomaresepteissä hieman pienemmät. Muutama piirroskuva elävöittää kokonaisuutta ja sivujen koristeet ja värimaailma tavoittelevat fantasiaan hyvin sopivaa vanhan kirjan fiilistä kellastunein sivuin.

Reseptit on jaettu tässäkin kirjassa seitsemään kategoriaan: perusohjeet (sisältää maustesekoituksia, kastikkeita ja taikinoita), alkupalat, lisukkeet ja välipalat, leipomukset, keitot ja muhennokset, pääruoat, jälkiruoat ja juomat. Chelsea Monroe-Casselin erikoisalaa hänen tekemissään keittokirjoissaan ovat maustesekoitukset, jotka tuovat ruokiin oman vivahteensa. Tässä kirjassa niitä on kolme erilaista: Nord spices, Stormcloak seasoning ja Imperial seasoning. Suurin osa on helppoja ja nopeita valmistaa, mutta joissakin voi olla mukana vähän erikoisempiakin mausteita.

Kaikissa kategorioissa on mukana lakto-ovo-vegetaristeille sopivia ruokia ja muutama vegaaneille sopiva resepti (lähinnä juomia, yksi leipä ja yksi kastike). Periaatteessa reseptien muunneltavuus on otettu huomioon kirjan lopussa löytyvästä taulukosta, johon on merkitty kasvisruuat, vegaaniset ruuat, gluteenittomat ruuat sekä sellaiset reseptit, jotka on helppo muuttaa edellämainittuihin kategorioihin. Käytännössä kuitenkin tämän taulukon täyttämiseen olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa, sillä esimerkiksi sen mukaan hunajaa sisältävä resepti on vegaaninen ja simpukoita sekä pekonia sisältävä resepti on kasvisresepti. Olen myös sitä mieltä, että useampi resepti olisi helposti muokattavissa kuin mitä taulukkoon on merkitty.

Parempi taulukko on mittojen muuntotaulukko, jossa amerikkalaiset mitat ja lämpötilat on muutettu millilitroiksi, grammoiksi ja celciuksiksi. Tosin millilitrojen sijaan desilitra olisi ollut kätevämpi. Muutenkin kirjan lopputarkastukseen olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Kokeilemastamme hunajakarkin reseptin ainesosalistasta puuttuu vesi, mutta valmistusohjeissa se on mukana. Elisan aiemmin tekemän piirakan ohjeessa taas puhutaan tomaattiviipaleista, mutta piiraan kuvassa tomaatti on selvästi pilkottu.

Thats It! -keittokirjan kansi.

That’s it! -Final Fantasy faniyhteisön tekemä keittokirja oli hyvin sekä yhteisön että pelin itsensä näköinen. Kuvat ovat, kuten pelissäkin, hyviä ja ohjeet ovat pääosin selkeitä, vaikka tekijät eivätkään ole ruoka-alan ammattilaisia. Vaikka pelissä itsessään käytetään meille tuntemattomia raaka-aineita, on keittokirjassa tehty järkevä ratkaisu puhua asioista tämän maailman termeillä. Valitettavasti kirja muistuttaa peliä myös tylsyydessään: pelissä syötävät ruoat ovat “realistisia”, ja niinpä kirjasta löytyy paljon pihvejä, voileipiä ja munakkaita. Sinänsä ihan kivoja, mutteivät mitään kovin erikoista eivätkä oikein FF-maailmaa avaavia. Mukana on pääosin liha- ja kalaruokia (kalaruoat sopivatkin tähän, koska päähenkilö Noctis on innokas kalastaja), jonkin verran myös kasvis- ja vegaaniruokia. Jälkiruokia on mukana vain muutamia.

Kakku on Vale – Ruudulta lautaselle DLC julkaisun kansikuva.

Kakku on vale DLC on ostettavissa myös Vapriikista ihan fyysisenä kappaleena. Vihkonen on varsin kiva, ja muutaman mukana olevan reseptin lisäksi siihen on mm. haastateltu Victoria Roshenthalia ja Cassandra Reederiä, jotka tekevät videopeliruokia ja niistä keittokirjoja. Tämän lisäksi mukana on hieman pidempi juttu UnRealWorldista ja sen ruokamaailmasta, mikä onkin erityisen mielenkiintoinen, sillä kyseessä on suomalainen peli ja maailma.

The Drunken Moogle-sivuston logo.

Drunken Moogle on Mitch Hutts’in ylläpitämä drinkkisivusto. Kuten nimestä voi arvata, sivuston pääpaino on peliteemaisissa drinkeissä, mutta sieltä löytyy myös TV- ja sarjakuva-aiheisia drinkkejä. Mukana on sekä alkoholillisia että alkoholittomia. Monet drinkit listaavat hyvin tarkkaan ainesosat, ihan alkoholimerkkien perusteella, mikä vaatii aavistuksen verran soveltamista Suomen olosuhteissa. Harmillisesti joissain drinkeissä mittasuhteet on annettu litra-asteikolla, toisissa taas unsseina tai kuppeina – reseptejä on selvästi ollut tekemässä useita eri henkilöitä. Mutta onneksi netti on täynnä konversiosivustoja, eli ei tämäkään mikään iso ongelma ole.

Mitä syötiin?

Seared Nordic Barnacles. Kuva: Elisa Wiik

Alkuruoka valittiin Elder Scrolls-keittokirjasta ja kyseessä oli “Seared Nordic Barnacles” eli katajanmarjoissa marinoituja kampasimpukoita pekonipedillä. Pekoni korvattiin vegepekonilla, joka oli Muu-kasvissuikaleita maustettuna Poppamiehen pekoni-suolalla ja nestemäisellä savulla. Vegepekoni ja simpukat sopivat hyvin yhteen, mutta katajanmarja ei juuri maistunut runsaan valkosipulin alta juuri ollenkaan. Marinointiaikaa saisi siis lisätä ja valkosipulia vähentää. Hämmentävästi tämä resepti oli pääruoka-osiossa kirjassa. Teimme toki puolikkaan annoksen, mutta silti se sopisi paremmin alkuruoka-osioon.

Muhennos. Kuva: Elisa Wiik

Pääruokana tarjottiin Kakku on Vale -oppaasta löytyvän UnReal Worldin rautakautinen härkäpapu-naurismuhennos. Ohjeessa on mainittu mahdollisuus lisätä riistaa, mutta me teimme tämän ihan kasviksista. Ihan vegaaniseksi tämä ei valitettavasti tällä kertaa mennyt, sillä käytimme rasvana voita – ohjeen mukaan kasvisrasvakin kävisi hyvin.

Keitettyjä härkäpapuja ja nauriita kypsennettiin uunissa pitkään, seuralaisinaan sieniä. Ohjeen mukaan parhaita olisivat metsäsienet, ja meillä olikin kivasti käytettävissämme sekä itse kerättyjä suppilovahveroita että herkkusienirasian jämät. Mausteeksi hommattiin nokkosta kaupasta sekä joululta ylijäänyttä kuusenhavusuolaa (kyllä, söimme kirjaimellisesti Kisun joulukuusta!), mitkä sopivat hyvin niin teeman kuin maunkin puolesta. Pata oli maistuvaa ja täyttävää, ja vaikka sen tekeminen kestikin monta tuntia, oli se kuitenkin tosi helppoa ja voisi kuvitella tekevänsä tätä uudestaankin ihan arkiruoaksi.

Maissimuffinsit. Kuva: Elisa Wiik

Lisukkeena muhennoksen kanssa tarjottiin maissimuffinsseja Fallout-keittokirjasta. Muffinssit olivat samalla makeita että suolaisia ja erityisesti niissä käytetyt murskatut korianterin siemenet lisäsivät hauskan säväyksen makumaailmaan. Muffinsit sopivat myös loistavasti muhennoksen kanssa syötäväksi, sillä ne toivat hieman makeutta padan umamiseen makuun. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin sinisiä maissijauhoja, mutta niitä ei ole saatavilla Suomessa (ainakaan kovin helposti), joten käytimme keltaisia maissijauhoja. Ohjeessa mainittu kypsennysaika oli hieman lyhyenpuoleinen, joten jouduimme pitämään leivonnaisia uunissa vähän pidempään.

Tomaattikakku. Kuva: Elisa Wiik

Jälkiruoaksi päätimme tehdä I’ve got it! -kirjasta Kosteaa tomaattikakkua, joka on “ainoa tapa saada Noctis syömään vihanneksia.” Tomaatti kakussa tuntui hauskalta idealta! Lopputulos oli hyvinkin kostea, ehkä hieman liiankin, makea oliiviöljykakku, jossa oliiviöljy todella maistui. Ohjeessa annettu kypsennysaika oli aivan liian lyhyt. Päädyimme tuplaamaan sen, ja silti lopputulos lässähti jäähtyessään rumaksi. Mutta hyvältä se maistui!

Honeycomb Brittle. Kuva: Elisa Wiik

Toiseksi jälkiruoaksi valitsimme Elder Scrolls-keittokirjasta Honeycomb Brittle-makeisen. Siinä siis kuumennetaan hunajaa, vettä, sokeria ja etikkkaa 150 asteeseen. Sitten siihen lisätään voita ja leivinsoodaa ja seoksen pitäisi kuohua ja muodostaa paljon ilmakuplia. Kovettuessaan vuoassa seoksesta pitäisi tulla ilmavaa ja haurasta. Ainesosaluettelosta kuitenkin puuttui vesi ja huomasimme sen vasta kesken kaiken. Lisäsimme vettä seokseen vähäsen, mutta selvästi sitä olisi pitänyt lisätä enemmän (Reddit-keskustelun mukaan saman verran kuin hunajaa). Siispä lopputulos oli hyvin kova ja hampaisiin tarttuva ja ainakin Elisan mielessä etikka maistui vähän liikaa.

Bayonetta. Kuva: Elisa Wiik

Juomapuolen kaivoimme Drunken Moogle -nettisivustolta. Siellä on paljon vaihtoehtoja, mutta olimme käytännön syistä Alkon valikoimien armoilla. Kisu halusi valita Nörttityttö-teemaan sopivia drinkkejä peleistä joista pitää, ja niinpä päädyimme tekemään drinkit teemoilla Bayonetta ja YRP! (Yuna, Rikku, Payne, eli Final Fantasy X-2:n lennokkaat pelihahmot). 

Bayonetta oli yhdistelmä kirsikkaa, rommia, suklaata ja colaa. Oikeasti siihen olisi kuulunut kirsikkavodka, mutta korvasimme sen Kirshbergillä. Suklaa olisi myös pitänyt sulattaa mikrossa, mutta käytännöllisinä yksilöinä päädyimme käyttämään valmista suklaakastiketta sen sijaan, mikä olikin hyvä ja siisti vaihtoehto. Juomaa kuului sekoittaa, tietenkin, kirsikkatikkarilla! Bayonetta oli varsin makea juoma, mutta kirsikan mausta nauttiville todella suositeltava! Ensimmäinen kokeilu vaalealla rommilla oli OK, mutta toisiin lasillisiin pistimme mausteisempaa, tummaa Krakenia, ja maussa oli merkittävä ero (Krakenin eduksi).

YRP! Kuva: Elisa Wiik

YRP oli taas makea yhdistelmä persikkaa, passionhedelmää, rommia ja omenamehua. Makeutta osattiinkin odottaa, ja niinpä tästäkin tehtiin kokeiluversioita joissa oli omenamehun lisäksi myös kuplavettä, mikä leikkasi hieman juoman sokerisuutta. Mutta kyllä tämäkin hyvää oli, voisi hyvin kuvitella tekevänsä uudestaan.

Loppukaneetti

Puhtaasti peliaiheisia keittokirjoja ei siis ihan määrättömästi ole. Toisaalta, monet muut genre-keittokirjat liippaavat tosi läheltä, sillä esimerkiksi jo aiemmin käsitellyistä scifi-, kauhu- ja fantasiateemoista on toki tehty myös paljon pelejä (Star Trek, lukemattomat zombie-pelit, Game of Thrones jne). Eli eiköhän tähänkin aiheeseen vielä palata jatkossa!