Kauhuviikkona on aiheellista puhua roolipelikauhun klassikosta eli Chaosiumin julkaisemasta Call of Cthulhu -roolipelistä. Olen pelannut CoCin seitsemättä editiota, ja toiminut siinä myös pelinjohtajana. Call of Cthulhussa pelaajahahmot kohtaavat yliluonnollisia asioita. Peli rakentuu mysteerin selvittämisen ja kauhun ympärille. Yliluonnollisen edessä ihminen on heikoilla jäillä, ja Call of Cthulhussa pelaajahahmot voivat päätyä niin menettämään järkensä kuin myös hautaan.

Pelin suola itselleni on juuri tässä ihmisen pienuudessa ja heikkoudessa yliluonnollisen kauhun edessä. On mukava roolipelata vahvaa sankaria, joka pystyy päheisiin taisteluihin, mutta on kutkuttavaa pelata hahmoa, jonka selviytyminen on hiuskaravan varassa ja joka joutuu kohtaamaan ylittämättömältä tuntuvia vastuksia.

Chaosium on julkaissut Call of Cthulhu -peliinsä yksipelattavia roolipeliseikkailuja. Yksin pelattavat seikkailut on julkaistu Alone against -sarjana, joita on tällä hetkellä julkaistu neljä. Tässä arvostelussa käyn läpi kaksi seikkailua. Ensimmäinen seikkailu (Alone against the Flames) on ilmaiseksi saatavilla, samoin kuin Call of Cthulhu roolipelin pika-aloitusohjeet ja hahmolomakkeet (linkeistä siirryt Chaosiumin nettisivuille, joilta seikkailun, pika-aloitusohjeet ja hahmolomakkeet voi ladata).

Alone against the Flames

Tarvikkeet:

• Alone against the Flames PDF
• Call of Cthulhu pika-aloitusohjeet
• hahmolomake
• noppia (pääasiassa 1d100 tai 2d10, 1d4, 1d6 / 1d3)

Koska minulle Call of Cthulhu oli entuudestaan tuttu peli, niin loin hahmon ennen seikkailun aloittamista. Tämä ei ole välttämätöntä, sillä seikkailu ohjaa hahmonluonnissa osana seikkailua.

Call of Cthulhu on taitopohjainen peli, jossa omat kyvyt on määritelty prosentteina. 100 on korkein taito. Taitoja heitetään heittämällä ”kymppejä ja ykkösiä”, itse käytin kahta d10 noppaa, joiden lukema kertoi, miten hyvin taidossa onnistuin. Jos nopan lukema jäi alle taitotason tai oli tasan taitotason verran, kyseisen taidon käyttö onnistui. Jos luku oli yli oman taitotason, kyseessä oli epäonnistuminen.

Seikkailun aikana pääsi heittämää mukavasti erilaisia taitoja. Seikkailu oli tarinalliselta rakenteeltaan hahmoluontiin ohjaava, mutta jätti myös tilaa omille ajatuksille hahmosta. Ensimmäinen hahmoni ei loppukahinaan asti selvinnyt, mutta toinen hahmoni oli onnekkaampi. Tarina oli omasta mielestäni mukava, aika klassinen kauhutarina, jonka parissa viihdyin hyvin useita tunteja.

Käytännössä seikkailua pelataan lukemalla seikkailukirjaa. Siinä on kirjoitettuna erilaisia lyhyitä kohtauksia, joista jokaisella on oma numero. Hahmon valinnoista, onnistumisista ja epäonnistumisesta riippuen hypätään sitten tietyllä numerolla varustettuun seuraavaan kohtaukseen.

Hahmon selviämistä sai muutamissa käänteissä jännittää ihan todella, eteenkin kun tuli heitettyä minkä verran vahinkoa hahmo sai joko fyysisesti tai henkisesti osakseen. Kutkuttavaa oli yrittää löytää vihjeitä käynnissä olevan mysteerin ratkaisemiseksi (ja jännittää onnistuiko taito ja mitä saa selville) ja miettiä mihin vihjeet oikein johdattavat. En ollut odottanut, että pelissä olisi niin paljon matkustamista kuin tässä oli, mutta se oli toisaalta mukavaa ja sopi osaksi klassista kauhutarinaa. Myös kohdattujen hahmojen kauhuelementtejä (kuten se että jostain hahmosta tulee ns oudot vibat) oli tehty tekstin sisälle aika onnistuneesti ja auttoi rakentamaan kauhutunnelmaa.

Kokonaisuutena Alone against the Flames oli viihdyttävä kauhupeli, joka johdattaa varsin onnistuneesti Call of Cthulhun maailmaan.

Alone against the Dark

Tarvikkeet:

• Alone against the Dark PDF
• Call of Cthulhu keeper rulebook 7th edition
• hahmolomake
• noppia (pääasiassa 1d100 tai 2d10, 1d4, 1d6 / 1d3)

Alone against the Dark on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin Alone against the Flames. Alone against the Dark -seikkailussa käytetään lähtökohtaisesti seikkailuun kuuluvia neljää eri hahmoa yhden oman hahmon sijaan. Näitä neljää hahmoa pääsee itse muokkaamaan, mikä teki valmiista hahmoista enemmän oman tyylisiä ja itselleni läheisempiä ja kiinnostavia. Vierastin ensin ajatusta, että pitäisi pelata valmiilla hahmolla, mutta hahmojen muokkaamisen ja seikkailun etenemisen kautta lämpenin ratkaisulle. Oman hahmon tai hahmoja voi tähänkin seikkailuun halutessaan luoda, mutta suosituksena on käyttää valmiita hahmoja. Tähän on syynä se, että seikkailu on merkitty haastavaksi, niin useampi tutkija on tarpeen.

Alone against the Dark on julkaistu aikana jolloin 7 edikan sääntökirja oli nimellä Call of Cthulhu Rulebook. Sääntökirjaa ei enää ole olemassa tuolla nimellä, vaan sääntökirja, jota tässä käytetään, on Call of Cthulhu Keeper Rulebook (7th edition).

Tämä seikkailu oli haastava ja edellytti, että tein pelaamisen aikana muistiinpanoja, jotta pysyin kärryillä pelissä. Puhelimen käyttö oli mielenkiintoinen uusi ominaisuus, jonka avulla pystyi saamaan jotain tietoja, mutta ei taas toisia tietoja. Pelissä oli myös puzzlen ratkaisua, joka oli itselleni haastavaa, koska olen puzzleissa aivan toivoton, mutta puzzle onneksi ratkesi ilman googlea. 😀

Kokonaisuutena Alone against the Dark oli haastava. Tarinallisesti neljän eri tutkijan tarinat nivoutuivat hyvin yhteen ja muodostivat ehjän, kauhun täyttämän kokonaisuuden. Omana suosikkinani valmiista hahmoista oli Devon Wilson. Tässä oli omasta mielestäni enemmän kauhua ja enemmän tarinankerrontaa kuin ensimmäisessä. Seikkailuna Alone against the Dark on paljon pidempi kuin Alone against the Flames, ja tässä matkustettiin klassisen kauhun hengessä moniin maihin ja kohdattiin monia erilaisia vaaroja ja hirviöitä, mikä oli kivaa. PDF-versiona Alone against the Dark omaa minusta hyvän hinta – viihdyttävyys suhteen.

Lue myös nämä:

Noppatuuri pitää nopat pyörimässä