Lohikäärmeitä ja muita fantasiakirjallisuudesta tuttuja hahmoja? Ei, niiden sijasta Miikka Tammisen Keskiajan hirviöt -kirjassa kerrotaan ”luonnollisista hirviöistä”, olennoista, joiden olemassaoloa pidettiin usein itsestäänselvyytenä – tiedettiinhän jättiläisiäkin varmasti olevan olemassa, miksei siis muitakin ihmisen kaltaisia mutta hirviömäisiä olentoja.
Tamminen kertoo kirjassaan historiantutkijoiden suhtautuneen pitkään välinpitämättömästi hirviöistä kertoviin matkakertomuksiin ja satuihin: niitä ei pidetty tarpeeksi vakavina tutkimuskohteina. Hirviökuvaukset voivat kuitenkin kertoa jotain olennaista keskiajan ihmisten ennakkoluuloista: hirviötarinoiden tarkoitus oli olla opettavaisia, pohdiskella moraalisia, uskonnollisia ja joskus tieteellisiäkin ongelmia. Hirviöitä käytettiin ennen kaikkea toiseuden määrittelyyn. Tamminen kuvaa, kuinka pelkkä erikoinen ruokavalio saattoi riittää ”toisten” määrittelemiseen hirviöiksi.
Suurin osa keskiajan hirviöistä Tammisen kirjassa on jotenkin oudolla tavalla inhimillisiä. On koiranpäisiä miehiä, päättömiä miehiä, amatsoneja, jotka ovat hirviöitä, koska ovat naisia… Osa keskiajan ”hirviöistä” oli tavallisille ihmisille syntyneitä näkyvästi kehitysvammaisia lapsia, ja kaukomaiden laita-alueita kansoittivat kokonaiset hirviökansat, joita tiettävästi johti pappiskuningas Johannes. Mutta mitä tekemistä kristityllä papilla oli kaikkien hirviöiden kanssa? Tammisen mukaan yksi keskiajan oppineiden mieltä vaivanneista kysymyksistä oli pohdinta hirviöiden sielusta. Jos hirviöt kerran olivat luonnollisia ja sellaisina osa Jumalan suunnitelmaa, pitikö nekin käännyttää kristinuskoon ja pelastaa?
Keskiajan hirviöt on nopealukuinen kirja, jossa on paljon uutta opittavaa sellaisella, jonka tuntemus keskiajan hirviöistä on fantasiakirjallisuuden kuvaston tasolla. Yksittäiset hirviötyypit, tai ”rodut”, käydään yksitellen läpi, ja välillä homma tuntuu vähän toisteiselta, mutta samalla tekstissä on paljon pohdintaa tuntemattoman määrittelemisestä vieraaksi ja vaaralliseksi. Kirjan tulossa oleva jatko-osa käsitteleekin sitten niitä tutumpia yliluonnolliseksi määriteltyjä hirviöitä, kuten keijuja ja demoneja.
Teos: Keskiajan hirviöt
Kirjailija: Miikka Tamminen
Kustantaja: Gaudeamus 2021
*
Arvostelukappale saatu kustantajalta.
