”Miksi itsensä hyväksyminen kuitenkin on usein vaikeaa, etenkin naisille?” kysyy Mielelläni kehossani -kirjan takakansiteksti. Teoksen kirjoittajat, Minna Martin ja Petra Saariranta, ovat haastatelleet kirjaa varten useita henkilöitä heidän kehohistoriastaan ja -suhteestaan vastatakseen tähän kysymykseen. Vertaistuellisten haastattelulainausten ympärille on rakennettu tiivis paketti tutkimuksiin ja kokemuksiin nojaavaa tietoa sekä avaimia oman itsensä hyväksyntään. Martin on taustaltaan psykofyysisen psykoterapian pitkän linjan ammattilainen, ja Saariranta mm. sosiologiaa ja yhteiskuntatieteitä opiskellut erityisluokanopettaja.
Martin ja Saariranta osaavat sanoittaa osuvasti heti kärkeen, miksi maailmalla viime vuosina noussut kehopositiivisuuden trendi voikin tuntua rajoittavalta ja ahdistavalta. En tässä arvostelussa lähde taustoittamaan pitemmin kehopositiivisuutta, mutta tunnistin heti itseni kuvailusta: miten mahdottomalta tuntuu ajatella että ”nyt mun täytyy rakastaa omaa kehoani”, kun en todellakaan ole sinut sen kanssa.
Tällaiset ajatukset ovat omiaan luomaan sisäistä painetta ja ristiriitaa, ja toki kaupallistuneemman ”pakko rakastaa itseään” -kehopositiivisuuden kentästä on viime aikoina noussut vahvempi suuntaus kohti kehopositiivisuusaktivismia. Kehoaktivismin kautta haetaan tasavertaista näkyvyyttä ja tasa-arvoista kohtelua kaikenmuotoisille, -värisille ja -kokoisille kehoille. Vaikka liikkeen ensisijainen tavoite on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen muutos, saattaa sen kautta toki syntyä myös henkilötasolla oman kehon tuntemusta ja hyväksymistä.
Tässä mielessä Mielelläni kehossani on todella ajankohtainen ja tarpeellinen teos, sillä se kääntää fokuksen henkilön itsensä keskeneräiseen ja jatkuvassa muutoksessa olevaan kehoon ja kehosuhteeseen. Kuten teoksessakin todetaan, kehosuhdettamme ei voida irrottaa sosiaalisen vuorovaikutuksen kontekstista, mutta kenties voimme opetella katsomaan itseämme lähtökohtaisesti omasta eikä muiden (ystävät, perhe, yhteiskunta…) oletetuista tai omaksutuista näkökulmista.
Martinin ja Saarirannan tyyli on kautta linjan lempeä ja hyväksyvä, jolloin potentiaalisesti rankoistakin aiheista – esimerkiksi syömishäiriöt ja ruokasuhde, kehon pakonomainen mittaaminen, lapsettomuus, raskausaika ja synnytys – ei tunnu liian raskaalta lukea. Osansa saavat myös työskentelevän kehon ja etenkin työuupumuksen käsittely, suhde liikuntaan ja liikkuvaan kehoon sekä oman suvun, perimän ja yli sukupolvien siirtyvien kokemusten tai asenteiden vaikutus ihmisen henkilökohtaiseen kehosuhteeseen.
Toisaalta mihinkään yksittäiseen aiheeseen ei kovin syvällisesti pureuduta, mutta tällaiselta naiskehon koko elinkaaren varhaislapsuudesta vanhuuteen kattavalta ja erityisesti herkkiin tai haavoittuviin hetkiin kurkistavalta teokselta ei sitä odotakaan. Tekijät tiedostavat ja kertovat avoimesti rajauksesta joka kirjassa on tehty, ja esimerkiksi sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus tai traumat on jätetty selkeästi rajauksen ulkopuolelle. Kirjan tarkoitus ei ole terapoida ihmistä, vaan antaa työkaluja jäsentää omaa kehomieltä. Kirjoittajat mainitsevat myös muutamassa kohdassa, että heränneitä ajatuksia kannattaa kenties jatkotyöstää keskustelemalla vaikka oman terapeutin tai jonkun luotettavan läheisen kanssa.
Kirjan läpi kantava Martinin ja Saarirannan teesi on tiivistettynä: itsemyötätuntoa itsetunnon sijaan. Siihen tähtäävät myös erilaiset lukujen väleissä tehtävät harjoitukset, joissa opetellaan kuulostelemaan ja tunnustelemaan omaa kehoa ja sen viestejä, sekä tarkastellaan omaa kehohistoriaa monesta näkökulmasta. Ihan kaikki kirjan teemat eivät resonoineet itselläni, mutta toisaalta ne kolahtavat kohdat upposivat todella syvälle (oivallus: suhde ruokaan ja suhde liikkumiseen ovat toisistaan erillisiä asioita?!).
Uskonkin, että erilaisissa elämänvaiheissa tai -tilanteissa olevat löytävät varmasti teoksen sivuilta ne omat kipukohtansa – ja sen myötä vertaistarinoita sekä resursseja matkalla kohti hyväksyvää suhdetta itseen. Voin hyvillä mielin suositella kirjaa kaikille, jotka kaipaavat tukea oman kehosuhteensa sanoittamiseen ja kehittämiseen.
Minna Martin ja Petra Saariranta: Mielelläni kehossani – Kohti hyväksyvää suhdetta itseen (239 s.)Kirjapaja 2020
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
