Georges Bataillen (1897–1962) vuonna 1943 ilmestynyt klassikkoteos Sisäinen kokemus (Gaudeamus) ilmestyi Viljami Hukan ja Anna Nurmisen suomentamana viime syksynä. Filosofian alueella marginaaliin jäänyt Bataille kuuluu ranskalaisen kulttuurin kentän merkittäviin ajattelijoihin ja hänen ajatuksensa ovat vaikuttaneet muun muassa 1900-luvun keskeisempien filosofien, kuten Michel Foucault’n ja Jacques Derridan ajatuksiin.

Kuva: Gaudeamus

Genrerajoja rikkova Sisäinen kokemus on Bataillen ensimmäinen omalla nimellä julkaistu ja ensimmäinen ei-fiktiiviseksi luettava teos. Teos pyörittelee sisäisen kokemuksen käsitettä ja mahdollisuutta monella eri tavalla, monesta eri näkökulmasta. Sisäisellä kokemuksella Bataille tarkoittaa jonkinlaista ”mystistä” (toisaalta Bataille tahtoi irrottaa käsitteestään tunnustuksellisuuden, joten hän vierasti mystisyydellä luonnehdintaa) kokemusta, missä irtaannutaan täysin materiaalisuudesta ja tiedosta. Kokemusta, joka on jotain ekstaattista tai meditatiivista. Bataille itse luonnehtii ensimmäisillä sivuillaan sisäistä kokemusta ”paljaaksi, mihinkään kiinnittymättömäksi, jopa alkuperästä vapaaksi” kokemukseksi. Tällä ymmärrän hänen tekevän eroa esimerkiksi uskonnollisiin kokemuksiin.

Sisäinen kokemus oli hämmentävää luettavaa. Bataillea tuntematta tartuin teokseen odottaen maailmaa selittävää pragmaattista klassikkoteosta. En joutunut pettymään, mutta sain jotain aivan muuta. Teos koostuu eri aikoina kirjoitetuista teksteistä, eikä se etene kovinkaan johdonmukaisesti. Se jakaantuu viiteen osaan, joista toista osaa, ”Piinaa”, voidaan pitää teoksen ytimenä. Tässä osiossa Bataille pyrkii erityisesti sanallistamaan ja kuvaamaan sisäistä kokemusta tapahtumana. Keltanokkaisena filosofian tuntijana en toisinaan saanut Bataillen ajatuksista kiinni, toisinaan taas jäin kellumaan yksittäisten pohdintojen äärelle tai iloitsemaan epätavallisesta muodosta tai rakenteesta. Teoksen epämääräisesti nimetyt osiot antoivat jo osviittaa tulevasta; ”Hahmotelma johdatuksesta sisäiseen kokemukseen” ja ”Piinan jälkisanat (eli uusi mystinen teologia)” eivät sinänsä avaa sisältöä etukäteen.

Suomentajat ovat tehneet ansiokasta työtä, ja erityisesti täytyy kiittää jälkisanoista, joissa he tulkitsevat teosta, avaavat Bataillen tuotantoa ja näkemyksiä sekä suhdetta Hegeliin ja Nietzscheen, joiden ajatuksiin Bataille teoksessaan tukeutuu. Teoksessa vilisee runsaasti viittauksia muihinkin  filosofian ja kirjallisuuden klassikoihin, kuten Descartesiin ja Proustiin.

Kaiken kaikkiaan Bataille pyrkii tunnistamaan ja selittämään jotain, joka jää tiedon ulkopuolelle, mutta ei ole Jumala tai uskonto. Suomentajien jälkisanoissa tuodaan myös näkyväksi teoksen metataso; teoksena Sisäinen kokemus pyrkii tuomaan lukijansa osaksi sisäistä kokemusta, osalliseksi hetkellistä kirjallista yhteisöä. Tekstin tai kirjoituksen merkitys sisäisen kokemuksen alustana aukeaa.

Metatason oivallusten ja filosofisen vuoropuhelun ulkopuolelta lukija voi saada Bataillen teoksesta paljon muutakin: filosofista uteliaisuutta kutkuttelevia pohdintoja, mukaansa imaisevia tarinoita ja hetkeen pysäyttäviä runoja.

Tartu tähän teokseen ilman odotuksia.  

Lisätietoa:

Ahlroth, Jussi (2.1.2021). Kirjoituksia kielen rajan takaa. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007716122.html

Heinämäki, Elisa (2009). Bataille ja haavan merkitys. Niin & Näin (2/2009). https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn092-23.pdf

Sisäinen kokemus

  • Kirjailija: Bataille, Georges
  • Suomennos: Viljami Hukka ja Anna Nurminen
  • Kustantaja: Gaudeamus 2020
  • Sivumäärä: 278 lähdeluetteloineen

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.