Uskontojen aatehistoriaan perehtynyt historiantutkija ja valtiotieteiden tohtori Timo R. Stewart sai vuonna 2016 apurahan Valter Juveliuksen ja kadonneen aarteen metsästyksen tutkimukseen. Hän oli törmännyt Juveliuksen nimeen toistuvasti tutkiessaan väitöskirjaansa varten suomalaisesta kristillisestä sionismista kertovia lähteitä. Projektin lopputuloksena syntyi Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys. Kirja valittiin vuonna 2020 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi.
Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys kertoo suomalaisesta maanmittarista, runoilijasta ja Viipurin Työväenopiston johtajasta Valter Juveliuksesta (1865–1922), joka uskoi löytäneensä Hesekielin kirjan sivuilta salasanoman. Sanoma paljasti hänen mukaansa jo 586 eaa. Raamatun sivuilta kadonneen liitonarkin kätköpaikan Jerusalemissa.
Mooseksen kirjoissa kuvaillaan liitonarkkia akaasiapuusta rakennetuksi kullatuksi laatikoksi, jonka päällä on kultainen kansilevy ja kaksi kerubia. Jumalan uskottiin olevan läsnä niiden välissä ja puhuvan arkin kautta ihmisille, minkä lisäksi arkun sisälle oli asetettu Jumalan Moosekselle antama laki ja käskyt. Muinaiset israelilaiset kuljettivat arkkua erämaavaelluksen ajan mukanaan, mutta myöhemmin se sijoitettiin temppeliin Jerusalemissa. Liitonarkki on erityisen tärkeä esine juutalaisen uskon kannalta, mutta sen mahdollisella olemassaololla on myös historiallista arvoa. Arkin löytäminen olisi tarkoittanut, että se on oikea muinaisesine ja siitä kertovat Raamatun kohdat historiallisia.
Juveliuksen salakirjoitusteoria oli akateemisesti tarkasteltuna epävakaalla pohjalla, mutta Juveliuksen tukijat onnistuivat vakuuttamaan englantilaisen aatelissuvun vesan, kapteeni Montagu Parkerin, teorian paikkansapitävyydestä. Liitonarkkia ja Jerusalemin temppelin kalleuksia metsästämään perustettiin syndikaatti, joka koostui pitkälti entisistä upseereista. Kapteeni Parker syndikaatteineen keräsi varakkailta sijoittajilta mittavan summan rahaa aarteenmetsästystä varten. Sijoittajille ja Jerusalemia hallinneelle Osmanien valtakunnan hallitukselle luvattiin osuus löydöistä, ja tällä porkkanalla Parker saikin neuvoteltua hallitukselta kaivausluvan vuonna 1908. Noin vuoden kuluttua luvan saamisesta retkikunta pääsi aloittamaan kaivaukset Ofelin kukkulalla paikallisen työvoiman turvin.
(Liekki (on) kadonnut.)
Juvelius, Valter H. 1907. Ote kirjasta sivulta 123.
Turvapaikkaan johtaa sen aukko, taitavasti louhittu.
kallioaukon kätkön ja kohisee ja pauhaa. Siellä on turvapaikka, jonka yli vesi ei tulvi. Julista: kunhan ei (nimittäin)
väärä neuvo tyhjennä ja pahantahtoinen murtuma holvin
vettä ja johda pois veden patoa ja holvin suojaa ja ovenkynnyksen (Vaikene!)
Kaivaukset sujuivat enemmän tai vähemmän kommelluksitta vuoteen 1911 saakka. Retkikunta ei löytänyt muinaisten kuninkaiden hautoja, Jerusalemin temppelin arkistoa tai liitonarkkia, mutta he löysivät kaupungin alla kulkevista tunneleista vanhoja hautaluolia esineistöineen. Lisäksi retkikunta uskoi löytäneensä osan Jerusalemin muinaisesta kaupunginmuurista. Löytöjä pidettiin merkittävinä Jerusalemin muinaisen historian kannalta, vaikka lehdistö suhtautuikin asiaan vähemmän innokkaasti. Esimerkiksi Helsingin Sanomat totesi, ettei retkikunta ollut löytänyt ”muuta kuin joukon saviastioita”.
Ei tosin ollut mikään ihme, ettei lehdistö kiinnostunut saviasioista. Kapteeni Parkerin johtaman retkikunnan kaivaukset aiheuttivat Jerusalemissa mellakan ja kansainvälisen kohun keväällä 1911. Retkikunta oli onnistunut pääsemään sisälle muslimeille pyhään Kalliomoskeijaan jakelemalla lahjuksia. Kaivauksia ei enää päästy jatkamaan tapahtuneen jälkeen, vaikka myös maailmanpoliittisilla kuvioilla oli näppinsä pelissä.
Stewartin kirja kertoo tapahtumarikkaasta seikkailusta, joka sopisi jännityselokuvan juoneksi. Hän aloittaa tarinan kertomalla Valter Juveliuksesta, maanmittarin pojasta, jonka katse vaelteli pienestä pitäen kaukaisilla mailla. Juveliuksen tieteelliset pyrinnöt sijoitetaan laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin, jossa tapa ajatella Raamatusta ja tutkia sen sisältöä olivat muuttuneet. Raamatun tutkimuksen ohella Stewart kertoo liitonarkista ja sen merkityksestä historiakäsityksen sekä uskonnon näkökulmasta. Teoreettisten ensimmäisten lukujen jälkeen varsinainen kertomus aarteenmetsästyksestä pyörähtää käyntiin. Kirja käy läpi syndikaatin muodostamisen, kaivauslupien hakemisen ja kaivausten toteuttamisen aina Kalliomoskeijaan tunkeutumiseen saakka. Viimeinen luku käytetään aikakauden tieteentekijän ja arkeologian tieteenalan taustan selittämiseen – nykyään Parkerin retkikunta saattaa vaikuttaa täysin ammattitaidottomalta, mutta kokoonpano ei ollut epätavallinen 1900-luvulla.
Kirjan takakannen mukaan se pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuka Valter Juvelius oli, miten salakirjoitus liittyi liitonarkin metsästykseen, kuinka Juvelius onnistui saamaan rahoituksen kaivauksilleen ja miksi retkikunta toimi niin salamyhkäisesti. Käsittelemällä retkikunnan taivalta teos päätyy kuitenkin kertomaan lukijalleen paljon muutakin ajan uskontokäsityksestä, länsimaalaisten ihannoidusta Jerusalem-kuvasta, tunnetuista salakirjoitustavoista sekä Osmanien hallituksen toiminnasta.
https://creativecommons.org/licenses/by/4.0,
via Wikimedia Commons
Kirjeiden, hallinnon arkistojen, vanhojen sanomalehtien ja aikalaiskirjallisuuden avulla muodostettu tarina kuhisee tietoa ja kiinnostavia sivujuonia, mikä saa lukukokemuksen tuntumaan ajoittain raskaalta. Stewartin kieli on värikästä ja toisinaan jopa leikkisää, mutta lukujen välissä on sisäistettävä niin paljon tietoa, että välillä eri ihmisten ja paikkojen nimet sekä maantieteelliset etäisyydet haihtuvat mielestä. Erityisesti retkikunnan vaiheita käsittelevistä luvuista olisi voinut karsia pois yksittäistä nippelitietoa ilman, että se olisi vaikuttanut asiasisältöön merkittävästi. Pientä miinusta myös siitä, että kirjan kansipaperin kullanvärinen teksti hankautuu helposti pois, jos kirjaa kuljettaa mukanaan.
Stewart onnistuu herättämään tekstillään kiinnostuksen sekä Valter Juveliusta että Raamatun historiaa kohtaan. Kirjaa ei voi olla suosittelematta tiedonjanoiselle lukijalle, joka kaipaa uutta aikaikkunaa 1900-luvun alkuun.
Lisää tietoa aiheesta:
Sillantaus Teppo (3.10.2020). Kadonneen arkin metsästäjät. Helsingin Sanomat, kuukausiliite.
Pesonen Mikko (1.11.2020). Suomalainen Valter Juvelius uskoi löytäneensä Raamatun aarteet – ja siitä käynnistyi elokuvaakin ihmeellisempi operaatio keskellä Jerusalemia. Yle Uutiset -verkkosivu.
Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Kirjailija: Stewart, Timo R.
Kansi: Rönkkö, Heikki
Kustantaja: Gaudeamus 2020
Sivumäärä: 390 lähdeluetteloineen
(Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.)
