”Taas pelkään lastensuojeluilmoitusta.”
”Tämähän oli hyvä syy isällesi alkaa taas ryyppäämään.”
”Mietin, voisiko haitata uraani perhekuvaajana.”
Olen kuullut tarinoita työpaikan menettämisestä, lastensuojeluilmoituksista ja siitä, kuinka vanhemmat kieltäytyvät olemasta enää tekemisissä lastensa kanssa. Kaikkia näitä voi tapahtua vain, koska olet avoimesti polyamorinen. Siksi mietinkin kahteen kertaan, mitä jaan itsestäni tämän blogitekstin yhteydessä. Mutta sanottakoon se nyt: olen polyamorinen. Siksi minulla onkin vähän sisäpiirin tietoa tästä aiheesta.
Kyselin sekä polytuttaviltani että sosiaalisesta mediasta kertomuksia siitä, millaisissa tilanteissa polyihmisten elämässä on näkynyt polyamorian tabuluonteisuus. Ovatko he joutuneet hankaluuksiin tai kiusallisiin tilanteisiin polyamorian takia? Lisäksi luin Nita Taivalojan gradua monisuhteisten palvelukohtaamisista.
Ilahduttavan monet kertovat olevansa avoimia polyamoriasta, ja että esimerkiksi perhepiirissä heidän polyamoriansa on otettu vastaan avoimin mielin, ja ettei ongelmia ole juuri ollut. Hyvä niin! Epäilen kuitenkin omien kokemuksieni pohjalta, että näissä somekeskusteluissa moni sellainen, joka on kohdannut ongelmia tai joka on edelleen polykaapissa, ei vain päätynyt syystä tai toisesta kommentoimaan.
Tässä tekstissä käsittelen kertomuksia siitä, miten polyamorian tabuluonteisuus näkyy polyamoristen ihmisten arjessa ja ihmissuhteissa. Vaikka monet kertoivat olevansa avoimia polyamoriasta ja saaneensa vain vähän ihmettelyä tai kielteisiä reaktioita osakseen, monet myös kertoivat saamastaan kylmästä vastaanotosta.
Muutama termi polyamorian ympäriltä
Polyamoriasta puhutaan usein yhdessä avointen suhteiden kanssa, ja nämä kaksi ilmiötä myös linkittyvät vahvasti yhteen, joskaan eivät tarkoita samaa. Polyamorisessa suhteessa eli polysuhteessa on useampi kuin kaksi ihmistä. Kyseessä on siis pari- eli monosuhteen sijaan monisuhde. Polysuhde voi olla avoin tai suljettu, samoin kuin voi olla monosuhdekin. Avoimessa suhteessa suhteen osapuolilla on lupa etsiä aktiivisesti seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä. Suljettuun suhteeseen kuuluu vain tietyt ihmiset, oli heitä sitten kaksi tai useampi.
Heila on tapailu- tai seurustelukumppani, fuckbuddy, friend with benefit tai muu romanttis-seksuaalisesti läheinen tai tärkeä henkilö.
Metamuru (eng. metamour) on heilasi toinen heila.
Mono on monogaminen eli yksiavioinen ihminen.
Polypallo tarkoittaa jonkinlaista monisuhdekuviota, joka voi olla ketjumainen, lankakerämäinen, hämähäkinverkko tai vaikka erillisten satelliittien muodostama kokonaisuus.
Soolopolyamoria tarkoittaa, ettei halua ketään ns. ykköskumppania, jonka kanssa haluaisi kulkea perinteistä parisuhteen väylää asunnon ostoineen ja perheen perustamisineen. Soolopolyamorisella ihmisellä voi olla useampia heiloja, joiden kanssa hän toimii eri tavalla, ja jotka ovat kaikki omalla tavallaan tärkeitä, vaikkei soolopoly haluaisikaan koskaan esimerkiksi muuttaa yhteen kenenkään heistä kanssa.
Vähemmistöstressillä voidaan tarkoittaa oikeastaan minkä tahansa vähemmistön kokemaa perustavanlaatuista stressiä omasta olemassaolostaan ja sen oikeutuksesta. Vähemmistön jäsen joutuu olemaan ikään kuin koko ajan varpaillaan sen suhteen, mistä suunnasta hänet seuraavaksi torjutaan, ja miettimään valmiiksi strategioita puolustautua joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi. Lisäksi vähemmistöstressin yhteydessä voidaan puhua sisäistetystä polyfobiasta tai sisäistetystä mononormatiivisuudesta. Se voi näyttäytyä esimerkiksi niin, että kyseenalaistaa omaa polyamorisuuttaan jatkuvasti ja miettii, onko sittenkään polyamorinen (Taivaloja 2018).
Polyamoria ja lapset
”Mä olen mm. lapsen päiväkodissa käyttänyt taas tänä syksynä sanaa “ystävä”, kun olisin halunnut sanoa miesystävä. Aina jossain kohtaa päiväkoteihin olen kertonut, ettei esimerkiksi lapsen kertomaa kauhistella/ihmetellä/vähätellä – ja taas sama edessä, ja taas pelkään lastensuojeluilmoitusta 😔”
Lapsellisilla polyilla on omat ”erityismurheensa” verrattuna lapsettomiin. Sen lisäksi, että he itse saattavat joutua jonkun ulkopuolisen mononormatiivisen tahon hampaisiin, myös heidän lapsensa ovat ikään kuin tulilinjalla. Suomessa on tehty polyamorisista perheistä lastensuojeluilmoituksia ihan vain pelkän vanhempien polyamorian perusteella, joten yllä olevan esimerkin pelko ei ole tuulesta temmattu.
Miksi joku lapsen päiväkodissa tai koulussa tekisi lastensuojeluilmoituksen polyamorian perusteella? Itse kuplassa olevana tätä on todella vaikea hahmottaa. Tiedetään ainakin yhdestä tapauksesta, jossa lastensuojelu tietenkin tutki ilmoituksen ja loppulausunnossa totesi perheen vahvuutena olevan useampi aikuinen ihminen jakamassa arkea. Ja näinhän sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennäkin.
Tässä taustalla lienee polyamoristen ihmisten yliseksualisointi. Joillakin ihmisillä on mielikuva siitä, että useamman ihmisen kanssa oltaisiin suhteessa vain seksin takia, ja että sitä seksiä sitten harrastettaisiin kaiken aikaa ja kaikkialla. Pelko siis liittynee siihen – näin ainakin itse luulen. Mutta mistäpä minäkään varmaksi tiedän.
”Esim teinini eivät hirveästi arvostaisi jos toimisin äänitorvena tunnistettavasti 😅”
Toinen erityispiirre lapsellisilla polyilla liittyy siihen, että lapset joutuvat myös vähemmistöstressaamaan, jos vanhemmat elävät polyamoriaa kovin avoimesti ja näkyvästi. Lapsi voi joutua vanhempiensa takia koulussa kiusatuksi, tai teinille voi olla ihan vain ”noloa”, jos vanhempi esiintyy omilla kasvoillaan vaikka mediassa kertomassa omasta monisuhteestaan. Tietenkin ulkona kaapista voi olla myös muuten kuin toimimalla polyamorian äänitorvena.
Sosiaalisen median polyfoorumeilla yksi toistuva aihe onkin, löytyykö muita lapsellisia polyja, joiden kanssa voisi keskustella näistä asioista vertaustuellisesti tai kysyä, miten toimia erilaisissa tilanteissa, jos polyamoria tai vanhemmuus on itse vanhemmallekin vielä uusi asia. Myös lapsierityisiä polyryhmiä on olemassa, mikä on erittäin hyvä asia.
Polyamoria ja terveydenhuolto
Terveydenhuollon kanssa kohtaamisissa nousi esiin kaksi yleisempää teemaa: mielenterveys ja seksuaaliterveys.
”Soitin Veripalveluun kysyäkseni, miten he määrittelevät uuden seksikumppanin, kun kumppani on sama, mutta hänen toinen kumppaninsa on vaihtunut. Neuvontaan vastannut henkilö oli asiallinen, ystävällinen ja ennen muuta ymmärsi kuvion ja osasi vastata kysymykseeni.”
Jos kumppaneita on useampia, ja kumppaneilla saattaa olla myös muita kumppaneita, seksuaaliterveyden merkitys korostuu. Monet, jotka olivat kertoneet avoimesti polyamoriasta, kertoivat onneksi lähinnä hyviä kokemuksia hoitohenkilökunnasta. Jotkut kertoivat saaneensa outoja katseita tai joutuneensa selittämään asiaa auki tietämättömälle henkilökunnalle, mutta selkeitä negatiivisia ennakkoasenteita ei onneksi paljonkaan kohdata.
Näissä kohtaamisissa polyamorian tabuluonteisuus näkyykin erityisesti siinä, ettei siitä vain tiedetä. Asenteita ei välttämättä ole, tai niitä ei ilmaista, mutta tilannetta joutuu selittelemään auki, kun hoitohenkilö ei tiedä, mistä on kyse.
”Ainoa aidosti hankala tapaus oli terapeutti, joka paitsi näki polyamorian isona ongelmana, myös piti sitä lapsuudenaikaisen hyväksikäytön oireena. Mitään hyväksikäyttöähän ei koskaan siis tapahtunut, hän vain päätteli näin.”
Mielenterveyspuolella myös joudutaan selittelemään tilannetta auki hoitajille ja terapeuteille. Sen lisäksi hoitohenkilökunta on välillä myös todella asenteellista. Polyamoria voidaan nähdä esimerkiksi masennuksen oireena tai osoituksena sitoutumiskammosta. Yksi mielenkiintoinen seikka tässä on myös se, että polyamoriset ihmiset ovat keränneet listaa poly-ystävälllisistä psykoterapeuteista ympäri Suomea, ja aina välillä terapeutteihin myös kysytään suosituksia somen polyryhmissä.
Koska polyamoria liittyy vahvasti sekä ihmisen sosiaaliseen että psyykkiseen minäkuvaan, sen pohtiminen esimerkiksi psykoterapiassa voi olla monelle polylle hyvinkin keskeistä. Vaikkei pari-/monisuhteissa sinänsä olisi mitään ongelmaa, niihin kuitenkin heijastuu myös helposti yksilön ongelmat itsensä kanssa.
”Terapeutti näytti hetken siltä, että on ihan pihalla, kysyi pari tarkentavaa kysymystä ja oli ok. Ei hän tuntenut polysuhteiden erityispiirteitä, mutta parisuhteeni ei ollut mitenkään terapian keskiössä eikä hän hakenut siitä syytä millekään.”
Helposti voi kuitenkin tulla eteen tilanne, jossa hoitohenkilö ottaa polyamorian hampaisiinsa ihan vain puhdasta tietämättömyyttään. Tai potilas joutuu puolustelemaan ja selittelemään omaa polyamoriaansa tilanteissa, joissa hänestä itsestään se ei ole mitenkään oleellista. Ja miten turvallista on pohtia omaa polyidentiteettiään esimerkiksi sellaisen psykoterapeutin kanssa, jolla on negatiivinen ennakkoasenne polyamoriaa kohtaan?
Polyamoria ja perhe
“Minun poikani huorintekijän kanssa, ei tarvi kertoa, että ihastuksellasi on aviopuoliso. Avioliitto on pyhä eikä sitä saa rikkoa.”
Toistuva teema polyamoriafoorumeilla on myös se, miten tulla kaapista ulos perheelleen, vai tullako ollenkaan. Tästä monella polyamorisella tuntuu olevan myös vahva mielipide: joidenkin mielestä asia ei muille kuulu, kun taas joidenkin mielestä olisi tärkeintä olla mahdollisimman rehellinen omille perheenjäsenilleen.
Polyamoriapiireissä kuulee valitettavan usein siitä, miten vanhemmat, sisarukset tai muu suku ovat katkaisseet välinsä polyamorisiin perheenjäseniinsä. Tämä on yksi syy, miksi monet ovat kaapissa perheilleen tai tulevat kaapista vasta siinä vaiheessa, kun heillä on esimerkiksi vakiintunut monisuhde.
”Päivitin Facebookiin, että olin mennyt kihloihin toisen poikaystäväni kanssa. Isäni vaimo kommentoi muutaman päivän päästä siihen alle, että ’Tämähän oli hyvä syy isällesi alkaa taas ryyppäämään’.”
Polyamoriapiireissä kuten muissakin vähemmistöpiireissä liputetaankin monesti tällaisissa tilanteissa valitun perheen puolesta. Tällöin omaa perhettään ei tarvitse määritellä verisiteillä tai sen perusteella, kuka sinut on sattunut kasvattamaan. Omaan valittuun perheeseensä voi ottaa vain sellaiset ihmiset, jotka todella tukevat yksilöä hänen valinnoissaan ja pysyvät hänen rinnallaan.
”Sukulaiset jotenki, emt, ohittaa/ ei pidä vakavana niit suhteita mitä mul on, et selväst aattelee mun ’deittailevan kunnes löydän Sen Jonkun joho haluun keskittyy’”
Yksi ongelma on tietenkin se, ettei polyamoriaa ja sitä, että haluaa jakaa elämänsä useamman kuin vain yhden tärkeän ihmisen kanssa, oteta kovin vakavissaan. Useimmilla ihmisillä tuntuu olevan niin tiukassa ajatus siitä yhdestä oikeasta, että jos joku solmii läheisiä suhteita useampaan ihmiseen kerrallaan, nähdään helposti, ettei hän ole vakavissaan.
Mistä tullaan siihen, että ”vakavissaan oleminen” pari- tai monisuhteissa käsitetään myös hyvin tyypillisesti siten, että on se yksi ihminen, jonka kanssa haluaa perustaa perheen, muuttaa yhteen, ostaa koiran, rivitaloasunnon ja farmariauton ja mennä naimisiin. Kuitenkaan kaikilla ihmisillä, kuten esimrerkiksi soolopolyilla ei tällaisia haluja edes ole.
Polyamoria ja deittailu
”On toki ollut semmosia tapauksia että deittailee jonkun kanssa ja vaikka oon alusta asti ilmaissut kantani, niin sitten saattaa päättyä hommat vähän rumasti kun toinen ei ole ottanut vakavissaan sanojani.”
Paitsi perhe, myös deittikumppanit saattavat ottaa polyamorian vastaan vähätellen. Polyamorisena deittikentällä törmäilee tämän tästä henkilöihin, jotka ajattelevat, että olet poly vain siksi, ettet ole löytänyt Sitä Oikeaa. Ja sitten he tietenkin toivovat olevansa Se Oikea. Sitten voikin sattua, kun toinen ei taipunutkaan toiveistasi huolimatta siihen muottiin, jota olit hänelle suunnitellut.
Eikä siinä, polyamorinen ihminen voi olla monogamisessa suhteessa, eikä se tee hänestä monoa. Mutta polyamoriapiireissä tunnutaan vierastavan ajatusta siitä, että sitoisi itsensä vain yhteen ihmiseen kerrallaan, jos kerran olet poly. Ehkä osittain myös sen takia, ettei tule siinä antaneeksi ns. vääriä signaaleja suhteen toiselle osapuolelle.
”Mä sanoin exälle sillon joskus ihan alkuun heti että en varmaan aina halua olla monosuhteessa, et haluun jossain vaiheessa varmaan neuvotella uudestaan meidän suhteen rajoista. Ja kysyin siltä sillon, mitä se ajattelis avoimesta suhteesta, tai voisko se olla sellaisessa, niin se oli jotenkin et ’no sehän on vaan nykyaikaa’ (hälytyskellot soi tälleen jälkikäteen). Ja sit kun joskus myöhemmin koitin varovaisesti tunnustella siltä et mitä jos oliskin joitain muita ihmisiä kuvioissa, niin se oli et ’en mä kyl yhtään ymmärrä miks pitäis olla’.”
Toisaalta polyamorisissa piireissä suhtaudutaan ehkä monoihmisiä avoimemmin siihen, että ihmissuhteet muuttuvat ajan myötä ja rajat sovitaan uudestaan, jos siltä tuntuu. Jos kuitenkaan suhteen toinen osapuoli ei ole tähän tottunut, keskustelu ja suhteen rajojen muuttaminen myöhemmin voi olla todella vaikeaa, jos aluksi on sovittu vain monosuhteesta.
”Ja sit on tietysti se että jos sanoo olevansa poly, niin sitten ihmiset automaattisesti olettaa että sitä on ihan koko ajan paneskelemassa ympäriinsä.”
Kuten alussa jo avasinkin, polyamorinen ihminen voi olla vaikka kolmen hengen suljetussa suhteessa. Ja toisaalta edes avoin suhde ei tarkoita sitä, että henkilö harrastaisi seksiä kaiken kanssa, mikä liikkuu. Avoimissa suhteissa olevat ihmiset etsivät ihan samalla tavalla kuin vaikka soolopolyt tai sinkutkin kuka mitäkin, toiset kevyempää ja toiset vakavampaa, toiset yhden illan suhteita ja toiset loppuelämän kumppania.
Polyamoria ja ulkopuoliset ihmiset
”Sivullisilla menee kyllä pakka sekaisin esim. kolmen ihmisen välisistä hellyydenosoituksista julkisella paikalla (esim. kädestä pitäminen, suukot). On se merkki asian tabuluonteesta mielestäni, ja aika tarkkaan tulee mietittyä ja skannattua ympäristö ennen kuin moiseen ryhtyy.”
Yllättävän paljon täysin suhteen ulkopuolisia ihmisiä tuntuu kiinnostavan toisten suhdestatus tai se, kenen tai kuinka monen kanssa joku yksilö on suhteessa. Jotkut hämmentyvät, jotkut tuijottavat avoimesti, jotkut voivat olla jopa vihamielisiä. Toisaalta myös jo pelkästään läheisyydenosoitukset henkilön kanssa, jonka kanssa ei ole perinteisesti parisuhteessa, voivat olla joillekuille hämmentäviä.
”Jätä vähän meille muillekin!”
Tietynlaista kateutta myös kohdataan toisinaan, jos kertoo avoimesti useammasta kumppanistaan tai vaikka flirttailee jonkun suhteensa ulkopuolisen ihmisen kanssa. Polyamorisilla ihmisillä on tyypillisesti erilainen käsitys kuin monoilla siitä, miten rakkautta tai läheisyyttä on mahdollista jakaa. Polyn näkökulmasta tuntuukin vähän hassulta, että joku kokisi, että tässä ollaan kahmimassa kaikki kalat merestä. Yhdestäkin kalasta riittää kyllä syötävää useammallekin.
”Vieraiden ihmisten typerät kommentit ei haittaisi, mutta mietin, voisiko haitata uraani perhekuvaajana.”
Olen kuullut kertomuksia siitä, miten polyamoria on vaikeuttanut työnsaantia, joten sitaatin pelko ei ole täysin tuulesta temmattu. Pelkästään sitä, että mainitsee polyamorisuudestaan, voidaan pitää flirttailuna, vaikka todellisuudessa halusit vain selittää alkuun, miksi puhut erikseen poikaystävästäsi ja aviomiehestäsi.
Lisäksi ihmiset ovat todella, todella kiinnostuneita siitä, miten kukakin elää omassa suhteessaan. Olen kuullut juoruja siitä, miten eräs henkilö poistui bileistä toisen henkilön kanssa ja hänen kumppaninsa jäi jatkamaan iltaa kolmannen henkilön kanssa. Tai erehdypä suhteellisen etäisen työkaverin kuullen mainitsemaan meneväsi treffeille töiden jälkeen, vaikka sinulla on poikaystävä. Saat selitellä vielä viikkoja myöhemmin jollekulle ihan muulle, että mitään väärää ei ole tapahtunut – tai sitten poikaystäväsi saa.
Yhteenveto
Kuten alussa sanoinkin, mietin pariin otteeseen, kerronko tässä tekstissä omasta polyamorisuudestani.
Olen elänyt aikaisemmin polyamorisessa avoimessa suhteessa useamman vuoden ajan. Itse olen kohdannut erilaisia vähätteleviä, ihmetteleviä ja paheksuvia asenteita monelta eri taholta, kun olin esimerkiksi suhteessa kahden eri ihmisen kanssa samaan aikaan. Minulta on kysytty, miten selitän tuleville lapsilleni – joita en ole hankkimassa, minkä kysyjä tiesi – sen, että minulla on useampi kumppani. Olen joutunut tappelemaan sekä perheenjäsenieni, terveydenhuollon henkilökunnan että täysin elämästäni ulkopuolisten ihmisten kanssa siitä, mitä polyamorisuuteni merkitsee – tai se, että olen ollut avoimessa suhteessa.
Asenteet ovat ehkä hiljalleen muuttumassa, mistä kertoo esimerkiksi se, että todella monet kertovat polypiireissä hyvistä kokemuksistaan kaapista ulos tulemisen yhteydessä. Myös esimerkiksi terveydenhuollosta kantautuvat kaiut siitä, että polyamoriaa ei välttämättä paheksuta vaan vain kysytään lisätietoja, kertovat toivottavasti asenteiden muutoksesta parempaan suuntaan. Kuitenkaan ideaalitilanteessa minun ei tarvitsisi selittää terapeutille, gynekologille tai terveydenhoitajalle, mitä tarkoittaa, että osaan rakastaa useampaa ihmistä samanaikaisesti. Kuitenkaan kyse ei lopulta ole juurikaan sen monimutkaisemmasta asiasta.
Suomessa polyamoria-asioita ajaa aktiivisesti eteenpäin Polyamoria – Monisuhteisuusyhdistys ry, joka on esimerkiksi tuottanut ohjelehtisen polyamoriasta sote-alojen ammattilaisille sekä suomeksi että ruotsiksi ja suomentanut polyamoriaan liittyvää kirjallisuutta. Heidän ylläpitämiltään nettisivuilta osoitteessa polyamoria.fi löytyy myös muuta tietoa ja linkkejä polyamorisiin Facebook-ryhmiin.
Lisäksi suosittelen tutustumaan tässäkin lähteenä käyttämääni Nita Taivalojan pro gradu -tutkielmaan Oikeus näkyä, kuulua ja olla olemassa: Diskurssianalyyttinen näkökulma monisuhteisten palvelukohtaamistarinoihin (2018).
