Nintendo julkaisi Switch-konsolille tarkoitetun liikunnallisen seikkailupelin Ring Fit Adventuren viime vuoden lokakuussa. Pelistä tuli hitti, ja viimeistään korona räjäytti sen suosion. Peli, jossa liikuntatreenin voi siirtää kuntosalilta oman kodin olohuoneeseen, oli keväällä monelle himoittu täsmätuote. Tämä tietysti johti maailmanlaajuiseen kysyntäpiikkiin, eikä Ring Fittiä ollut juurikaan saatavilla. Tällä hetkellä pelin saatavuus on ilmeisesti taas parempi.

Ring Fit -pelipakkaus. Kuva: Ilona Sidoroff


Puolisoni luki Ring Fitistä pääsiäisen tienoilla, kun Suomessakin oltiin eletty poikkeuksellista aikaa jo hetken. Hän sattui huomaamaan, että Suomessa peliä oli vielä saatavilla muutamia yksittäisiä kappaleita, ja kaksi niistä sijaitsi paikallisessa Gigantissa. Kuulostelin hänen selotustaan, ja muistelin mielessäni Wiin olympialaispelejä, jotka jaksoivat viihdyttää hetken. Varsinaisesta kuntoilusta niiden kohdalla ei kuitenkaan voi ainakaan itseni kohdalla puhua, saatikka siitä, että niistä olisi tullut mitään pysyvää tapaa. Olin siis melko varma, että Ring Fit tulisi myös keräämään pölyä nurkissamme, mutta toisin kävi. Jäin peliin koukkuun, ja liikunnasta tuli osa elämääni. Tällä hetkellä olen pelannut varsinaisen pelin läpi, olen tasolla 240, juossut 113 km ja pelin laskurin mukaan polttanut 12000 kaloria. Ei ole liioittelua sanoa, että peli muutti suhteeni liikuntaan.

Aloitetaan siitä, miksi Ring Fit toimii paremmin kuin ne muinaiset Wiin liikuntapelit. Syitä on mielestäni kaksi. Ensinnäkin Ring Fit on pitkäkestoinen peli, jossa vaikeusaste lisääntyy pikkuhiljaa. Wiin peleihin tylsistyi lopulta melko nopeasti, koska ne eivät tarjonneet mitään uutta sen jälkeen, kun ne oli oppinut. Ennen kaikkea Ring Fit on kuitenkin ihan oikea tarinallinen seikkailupeli, johon moni jää samalla tavalla koukkuun, kuin mihin tahansa muuhun seikkalupeliin: haluan voittaa seuraavan bossin, pitää päästä tuo minipelin läpi, pakko saada nuo paremmat lenkkarit. Pelissä edistyminen tuntuu kuitenkin erityisen hyvältä, koska samalla on joutunut itse hikoilemaan ja oman kunnon huomaa kasvavan sitä mukaa, kun pelissä etenee.

Pelin juoni ja pelimekaniikka ovat lopulta melko yksinkertaisia. Pääpahiksena on itsensä perusteellisesti bodannut lohikäärme Dragaux, joka kehoaan rakentaessaan on kuitenkin liukunut ns. pimeälle puolelle. Pelin maailmassa Dragaux pitää eri maita otteesaan pimeän voiman avulla, ja hänellä on kätyreinään mm. Kahvakuulia, käsipainoja, pieniä örkkejä ja sammakoita. Pimeä voima on niin voimakas, että pelissä hyvätkin ihmiset saattavat joutua sen voimaan. Pelaajan tehtäväksi jää pelastaa maailma Dragaux’n kynsistä apunaan Ring, puhuva rengas, joka on alunperin ollut Dragaux’n paras ystävä. Pelin mukana tulee pilatesrenkaan näköinen peliohjain, Ringcon, ja jalkanauha, joihin Switchin ohjaimet kiinnitetään. Hahmo juoksee ruudulla kädessään Ring, pelaaja tekee saman pidellen Ringconia. Hirviöihin törmätessä pelaaja taistelee niitä vastaan erilaisilla liikkeillä, esim. kyykyillä. Liikkeet ovat helppoja varsinkin aluksi, ja pelin edetessä saa palkinnoksi uusia liikkeitä. Apuna on myös Tipp, joka näyttää miten liikkeet tehdään. Pelissä voi kerätä rahaa ja erilaisia ruoka-aineita, joista pystyy valmistamaan smoothieta, jotka auttavat taistelussa. Samoin pelissä saa hankittua uusia vaatteita, jotka yleensä lisäävät pelaajan hyökkäys- ja puolustustehoa. Nämä ovat tuttuja ominaisuuksia, jos on pelannut esim. Legend of Zelda -pelejä, joten peliin pääsee helposti mukaan.

Tipp on hahmo, joka näyttää miten liikkeet tehdään ja kannustaa pelaajaa. Tässä Tipp onnittelee pelin läpipelaamisesta. Kuva: Ilona Sidoroff


Liikunnallisesti Ring Fitin oivallus on se, että peli on rakennettu tukemaan pitkäaikaista liikuntaa. Ensimmäisellä kerralla peli kysyy muutamia taustatietoja, mm. sitä, kuinka usein pelaajalla on tapana liikkua. Kysymysten pohjalta peli antaa omalle tasolle sopivan vaikeustason. Vaikeustasoa voi, ja kannattaakin, nostaa pelin kuluessa, mutta sitä voi myös laskea. Vaikeustaso vaikuttaa mm. siihen, kuinka monta toistoa kustakin liikkeestä tehdään. Tasoja on yhteensä kolmekymmentä, joten peli soveltuu hyvin eritasoisille liikkujille. Peli muistuttaa usein vedenjuonnista ja tauoista: tarkoitus on, että pelaaja ei väsytä itseään liikaa, vaan että pelistä muodostuu tapa. Peli on aluksi melko helppo, mutta maailmat ja vastustajat vaikeutuvat pelin edetessä. Pelaaja selviää kuitenkin vaikeimmistakin vastustajista, koska ne kohdataan vasta, kun oma kestävyys on jo rakentunut.

Koska kerroin, että peli muutti oman suhteeni liikuntaan, on syytä avata sitä, mikä siinä oli aiemmin pielessä. Nimittäin monikin asia. Isoimpana tietenkin se, että ylipainoisena yhteiskunta on opettanut minut jos ei sentään vihaamaan omaa kehoani, ainakin tuntemaan siitä häpeää ja syyllisyyttä. Nämä tunteet eivät ole kovin hyviä motivaattoreita. Ohjatut ryhmäliikuntatunnit ovat pääsääntöisesti olleet minulle vaikeita. Yleensä niissä olisi pitänyt hypätä suoraan aivan liian kovalle tasolle, ja usein luovutin yhden tai kahden kerran jälkeen. Muut näyttivät aina hoikilta ja hyväkuntoisilta, joten kynnys mennä mukaan oli aina korkea. Siinä, missä miehille järjestetään äijäjoogaa, ei naisille tunnu löytyvän matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia.

Koska ryhmäliikunta tuntui vaikealta, kokeilin muutama vuosi sitten kuntosalilla käyntiä. Aluksi mukana oli työkaveri, joka näytti mitä milläkin laitteella tehdään. Kävin siellä sen puolen vuoden ajan, kun jäsenyys oli voimassa. En löytänyt iloa salilla käymiseen. Erityisesti jäi mieleen se kerta, kun en osannut käynnistää Cross Trainer-laitetta. Kun Star Trek -paidassani menin kysymään apua puoliammattilaisilta vaikuttavilta kanssatreenaajilta, tunsin auttamatta olevani väärään paikkaan eksynyt nörtti. Yritin juosta laitteen avulla ja katsoa kanadalaisten asuntojen remontointia, mutta se tuntui tylsältä. Ainoat laitteet, joista jaksoin kiinnostua enemmän, olivat soutu- ja hiihtolaitteet, joilla pystyi pelaamaan kalastuspeliä. Se oli kuitenkin pidemmän päälle liian yksinkertainen.

Ja sitten vielä yksi hankala seikka. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä saa liikunnasta endorfiiniryöpyn. Minä en. Liikunta itsessään ei tee minulle mitään erityistä hyvänolontunnetta, joten se ei auta motivoimaan. Minulle tähän asti vastaus on ollut vesiliikunta, koska nautin vedessä olosta. Hyvä olo on kuitenkin tullut vedestä, ei niinkään liikunnasta. Ja keväällä uimahallitkin olivat kiinni.

Ring Fit ratkaisi monia näistä ongelmistani. Ensinnäkin sain tehdä sitä yksin, omalle kunnolleni räätälöidyllä tasolla ja tahdilla. Tämä takasi sen, että sain pääasiassa onnistumisen, en epäonnistumisen, kokemuksia. Minun ei tarvinnut verrata itseäni keneenkään muuhun. Pelaaminen oli hauskaa, ja vaikka endorfiinit jäivät itseltäni edelleen kokematta, sain omat kicksini siitä, että kukistin monstereita. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että pelissä keskityttiin siihen, mitä keho pystyy tekemään, ei siihen, miltä se näyttää. Peli todella keskittyy liikuntaan ja kunnon nousuun, ei laihdutukseen ja ulkonäköön. Pelin taustatarinassa erinomaisessa kunnossa oleva Dragaux onkin pahis, jonka ongelma on nimenomaan siinä, että hän on keskittynyt liikaa ulkonäköön ja kehonrakennukseen.

Ring Fitin suosion takia pelillä on olemassa aktiivinen fanijoukko, jonka voi löytää ainakin Facebookista ja Redditistä. Kuulun itse kansainväliseen Facebook-ryhmään. Ryhmän henki on erittäin kannustava, joskin itseäni aika ajoin häiritsee se, kuinka usein siellä kysytään siitä, laihtuuko pelaamalla, se kun ei ole pelin itsearvoinen tavoite. Toki sivutuotteena saattaa toki laihtuakin, mutta kunnon kasvaminen on se varsinainen juttu. Ryhmän perusteella uskallan kuitenkin sanoa, että peli sopii melkein kaikille. Ryhmässä on useita aktiivisesti pelaavia senioreita, ja myös erinäisistä ruumillisista rajoituksista kärsiviä. Pelissä on useita aputoimintoja, joten jos esimerkiksi käsiliikkeet eivät onnistu, voi valita käsiavustajan, joka muokkaa liikkeet sopiviksi. Näitä en tosin ole itse käyttänyt, mutta jos asia kiinnostaa, löytyy netin Ring Fit -yhteisöistä varmasti apua.

Pelissä on muutama erilainen pelimoodi: seikkailu, rytmipeli, kustomoitu ja pikapeli. Tämä kirjoitus on keskittynyt seikkaluun. Siinä taas on pääpeli jossa on 24 maailmaa, sen jälkeen extra-maailmat ja lopuksi vielä master-taso. Itse olen tällä hetkellä extra-maailman alkupuolella. Pelaamista siis riittää, ja yleensä kaikkien tasojen pelaamiseen menee ahkerallakin pelaajalla vähintään puoli vuotta. Nettiyhteisöissä odotetaan jo innolla Ring Fitin jatko-osia, joskaan varmuutta sellaisesta ei vielä ole. Kuvittelisi, että Nintendo jatkaa huiman suosion ja uskollisen fanijoukon saavuttanutta peliään. Itse toivon eniten sitä, että Nintendo yhdistäisi Ring Fitin muihin peleihinsä, Youtubessa näin videon, jossa peli oli yhdistetty Legend of Zelda: Breath of the Wildiin. Mikä voisikaan olla nörtille parempi tapa liikkua?

Iloinen nörtti pelin läpipelaamisen jälkeen. Kuva: Ilona Sidoroff