“Taas mamma tekee töitä!” – Sieppi. Kuva: Anna Mattila

Atorox on Turun Science Fiction Seura ry:n vuosittain jakama palkinto parhaalle edellisvuonna ensimmäistä kertaa julkaistulle suomalaiselle tieteis- tai fantasianovellille. Novellit voivat olla suomen- tai ruotsinkielisiä. Palkintoa on jaettu vuodesta 1983 ja se on maamme vanhin spekulatiiviselle fiktiolle jaettava palkinto. Kuten moni muukin asia fandomissa, myös Atorox-palkinnon jako suoritetaan vapaaehtoisvoimin. Nörttityttöjen Atorox-raati lähestyi TSFS:n Atorox-vastaavaa Anna Mattilaa ja Atoroxin esiraatia ottaakseen selvää, mitä kaikkea palkinnon jakamiseen liittyy. Esiraadista Pyry Palermo ja Linnea Peurakoski ehtivät osallistua haastatteluun. Esiraadin muut jäsenet olivat tänä vuonna Nea Similä, Alisa Rintala ja Thua Aalto.

Sieppi ei välttämättä arvostanut sitä, kun Atorox-vastaava kaappasi hänet photoshoottiin. Kuva: Siiri Ahlqvist

Anna Mattila, Atorox-vastaava, Turun Science Fiction Seura

Miten Turun Science Fiction Seura nimittää Atorox-vastaavan ja mitö tehtävään kuuluu?

Atorox-vastaava nimitetään TSFS:n kokouksessa. Se voi olla hallituksen jäsen tai hallituksen ulkopuolinen toimihenkilö. Minua edeltäjäni, Nadja Sokura, toimi monta vuotta hallituksen ulkopuolella. Kun Sokura ilmoitti, ettei hän enää voi jatkaa Atorox-vastaavana, tarjouduin hänen tilalleen. Olin silloin juuri aloittanut TSFS:n hallituksessa Spinin päätoimittajana, mutta koska juuri sillä hetkellä mieleemme ei tullut ketään toista, joka olisi voinut ottaa pestin, minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. 

Vastauksena kysymykseesi, Atorox-vastaavan nimittämiseen ei ole mitään hienoa protokolaa vaan hommaan etsitään tyyppi, joka on luotettava ja joka on valmis vetämään kaikki Atorox-vastaavan tehtävät kunnialla läpi. Homma vaatii vuoden ajan aktiivista novellilistan päivittämistä, kilpailun kulun tiedottamista, esiraadin kanssa kommunikointia ja lopulta myös palkinnonjakopuheen pitämisen ja medialle palkinnosta tiedottamisen. Homma vaatii siis sitä, että jaksaa puurtaa yksin, mutta pystyy myös kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa ja lopulta myös esiintymään yleisön edessä.

Minun aikanani Atorox-vastaava on löytynyt TSFS:n hallituksesta tai hallituksessa ennen olleista ja hommaa hallitusnakin päätyttyä jatkaneista henkilöistä, mutta mikään ei estä sitä, että seuraavaa Atorox-vastaava haettaisiin julkisesti. Tärkeintä on, että Atorox-vastaava oikeasti kommunikoi hallituksen kanssa ja osaa pitää langat käsissä koko Atorox-kauden ajan. Minun täytyy myös korostaa, että homma on vapaaehtoistyötä, eli siitä ei makseta palkkiota. Työ kyllä opettaa hurjasti hyviä työelämätaitoja ja näyttää hyvältä ansioluettelossa, jos sen osaa avata niin, että myös epänörtit työnantajat ymmärtävät, mistä on kyse!

Haluan myös korostaa sitä, että mikään huippuasiantuntija suomalaisen fandomin historiasta ja nykytilanteesta ei tarvitse olla valmiiksi. TSFS:llä on tosi hyvät ohjeet Atorox-vastaavalle, esimerkiksi monen sivun mittainen Atorox-vastaavan muistilista. Kun itse aloitin vuonna 2017, en todellakaan tiennyt kaikkea, mutta Sokuran ja TSFS:n opastuksella pääsin hyvin kärryille.

Milloin Atorox-kilpailun järjestelyt vuosittain aloitetaan?

Yleensä olen aloittanut hommani loppusyksystä vuoden aikana ilmestyneiden novellien listan keräämisellä. Selaan Risingshadowin sivujen avulla vuoden novelliantologiat ja -kokoelmat läpi, poimin niistä novellitiedot ylös ja lainaan kirjastosta kaikki, joista ei löydy novellitietoja netistä. (Kaikille novellijulkaisijoille tiedoksi: Atorox-vastaava rakastaa teitä, jos ilmoitatte verkkosivuillanne, mitä novelleja julkaisuissanne on. <3) Lisäksi käyn läpi listan suomalaisista spefilehdistä ja kerään ylös, mitä novelleja niissä on julkaistu. TSFS saa kaikki suomalaiset spefilehdet Atoroxin vuoksi toimistolleen, joten ne on helppo käydä siellä tarkistamassa.

Puuska urakan valmistuttua. kuva: Anna Merikallio

Atorox-homma alkaa siis novellilistan laatimisesta. Lopullinen lista valmistuu oikeastaan vasta seuraavan vuoden alkukeväästä, sillä lista päivittyy koko ajan. Fandom ilmiantaa novelleja, jotka puuttuvat listalta. Kaikki eivät tunnu aina tajuavan, että novellilistan kerää oikeasti yksi ihminen, jonka on mahdotonta tietää kaikkia vuoden aikana julkaistuja novelleja. Kiitos fandomilta saatavien vihjeiden, joka vuosi listalle pääsee kokonaisia antologioita tai kokoelmia, jotka eivät löydy netistä tai kirjastojen tietokannoista, vaikka kuinka yrittäisi hakea “novelli”, “scifi”, “fantasia”, “kuluva vuosi” jne. Fandomista aina joku tietää. Esimerkiksi kirjoituskurssien marginaalisia julkaisuja pääsee listalle, jos niistä vain kerrotaan Atorox-vastaavalle. Fandom-ilmiannot ovat kullanarvosia.

Millaisia ihmisiä esiraatiin kutsutaan ja kuka tekee päätöksen kutsuttavista henkiöistä?

Yleensä ensimmäiseksi kysytään edeltävien vuosien esiraatilaisilta, haluavatko he jatkaa. Jos heistä ei saada kokoon esiraatia (minimi on 3), saatan kysellä muutamia tuttujani, joiden tiedän lukevan paljon. Muutamana vuonna esiraatiin on saatu tällä tavalla tarpeeksi väkeä. Jos tälläkään tavalla ei löydy esiraatia, siitä tehdään julkinen kutsu. Esiraatiin otetaan ihmisiä, jotka sitoutuvat lukemaan osuutensa novelleista ja joilla on lukemisharrastusta. Yleensä pyydän ihmisiä kertomaan vähän lukuharrastuksestaan, jotta pääsen kärryille, onko heillä valmiuksia arvioida novelleja. Päätöksen esiraadista tekee Atorox-vastaava, mutta TSFS:n hallitukselta voi kysyä neuvoja, jos mietityttää vaikka joku ehdokas. Siihen ei kyllä ole vielä ollut tarvetta koskaan. 

Keitä ovat fandomin edustajat? Edellytetäänkö heiltä kaikkiin novelleihin tutustumista?

Atorox-novellia saa ehdottaa ehdolle kuka tahansa! Mielestäni saa “kuulua” fandomiin tai olla kuulumatta. Tärkeintä on, että on kiinnostunut suomalaisesta spefikirjallisuudesta ja lukee jonkin verran novelleja. Kaikkia vuoden novelleja ei todellakaan tarvitse lukea ehdottaakseen novellia. Sitä varten on esiraati. Jos luet yhdenkin hyvän novellin ja se on mielestäsi niin hyvä, että se voisi voittaa Atorox-palkinnon, äänestä sitä! 

Lyhyesti: Fandomin edustaja on kuka tahansa ihminen, joka katsoo kuuluvansa fandomiin. Se on itsemäärittelykysymys. Mielestäni kuka tahansa voi olla fandomin edustaja! Antaakseen fandomääniä ei tarvitse olla lukenut kaikkia vuoden novelleja.

Pidemmin: Olen itse nuorehkona fandomin jäsenenä huomannut, että Suomessa on Fandom ja fandomeja. Fandom isolla alkukirjaimella on tietty joukko ihmisiä, jotka toimivat aktiivisesti suomalaisissa spefiseuroissa ja osallistuvat Finnconeihin säännöllisesti. Fandomit monikossa taas on paljon laajempi käsitys. Itse tulen fandomien kulttuurista: ennen kun tutustuin Fandomiin, olin aktiivinen useassa fandomissa, kuten Harry Potter -fandomissa, Supernatural-fandomissa, Sherlock-fandomissa ja Doctor Who -fandomissa. Jokaisella on omat juttunsa, ja fandomius määräytyy aika pitkälti yhden fanitettavan jutun mukaan. Fandomit syntyvät spontaanisti ja niiden innostus voi uuvahtaa, jos joku fanitettava asia menettää kiinnostavuutensa. Fandom isolla kirjaimella on taas aika perinteikäs, jo 70-luvulta alkunsa saanut juttu, joka on varsin organisoitunut yhdistyksineen. (Sivuhuomautuksena: Turun Science Fiction Seuran perustamista vuonna 1976 pidetään usein suomalaisen Fandomin syntynä.) 

Fandomia isolla äffällä yhdistää se, ettei siellä välttämättä määritellä fanitusta jonkin yhden jutun perusteella, vaan ihmiset saattavat fanittaa hyvinkin erilaisia asioita. Suurin yhdistävä tekijä taitaa olla organisoituminen. Kun itse löysin Turun Science Fiction Seuran, olin hiukan hämmentynyt tästä jaosta, koska mielestäni kaikki ihmiset, jotka tykkäävät nörteistä jutuista, ovat osa fandomia, ja olen edelleenkin sitä mieltä. Jokainen, joka fanittaa, voi olla osa mitä tahansa fandomia! Organisoituneet yhdistykset ovat siitä hieno juttu, että ne turvaavat toimintojen jatkumisen ja auttavat järjestämään isoja juttuja, kuten vaikka Finnconin tai Atorox-palkinnon. Yhdistyksen taloudellinen turva antaa mahdollisuuksia. 

Puru ja Lulu, the Cat Burrito. Kuva: Ella Lopperi

Kuinka ehdokasasettelu toimii? Kuinka paljon äänestäjiä ehdokasasetteluun osallistuu?

Kuka tahansa voi milloin tahansa vuotta ehdottaa novellia Atorox-ehdokkaaksi ehdokasasettelulomakkeen kautta. Sinun ei tarvitse olla ansioitunut lukija. Riittää, että luit novellin ja pidit siitä. 

Tänä vuonna annettiin yhteensä 71 yksittäistä fandomääntä, yhteensä 19 eri henkilöltä. Tänä vuonna fandomääniä annettiin edellisvuosia vähemmän. Viime vuodesta minulla ei valitettavasti ole antaa numerotietoa, koska edellisvuosien tiedot poistetaan tietosuojasyistä. Osittain syynä vähäiseen fandomäänien määrään tänä vuonna on oman elämäni kiireisyys: koska teen työtä vapaaehtoistyönä, se täytyy hoitaa päätöideni jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin, joten on jaksamisesta kiinni, kuinka usein muistutan ehdokasasettelusta. Tämän vuoden keväällä olin kiireinen muussa elämässäni, joten en pystynyt muistuttamaan niin usein kuin edellisinä vuosina olen tehnyt. Olen vuosien varrella huomannut, että aina muistuttamisen jälkeen ehdokasasettelulomakkeen kautta annetaan aina muutamia ääniä. Ihmiset muistavat äänestää, jos heitä muistutetaan jatkuvasti. 

Olisikin hienoa, jos tulevaisuudessa TSFS löytäisi lisää tekijöitä tiimiinsä, jolloin Atorox-vastuuta voisi vaikka jakaa, niin muistuttaminen ei olisi pelkästään yhden ihmisen ehtiväisyydetä kiinni.

Hauska historiallinen fakta: Atoroxilla ei aina ollut esiraatia, mutta jossain vaiheessa fandomäänien määrä laski niin vähäiseksi, että se päätettiin perustaa. Esiraati takaa sen, että kaikki vuoden spefinovellit tulevat luetuksi ja arvioiduksi eikä käy niin, että ehdolle nousevat vain kaikkein tunnetuimmissa lehdissä julkaistut tai tunnetuimpien kustantamoiden julkaisemat novellit.

“Miten niin äänestys olisi pitänyt tehdä eilen?” – Zelda. Kuva: Milla-Maria Hietala

Miten esiraati saa kaikki novellit luettavakseen?

Ensisijaisesti esiraati hankkii novellit itse. Suurin osa antologioista ja kokoelmista on lainattavissa kirjastosta. Kerään myös sähköisiä versioista niistä kaikista novelleista, joista sellainen on olemassa. Saan esimerkiksi kaikki Osuuskumman julkaisut e-kirjoina, joista esiraati voi lukea novellit. Autan esiraatia kaikin mahdollisin tavoin, esimerkiksi metsästämällä lukukappaleita. Käytännössä laitan sähköposteja kustantajille ja pyydän niitä.

Jääkö novelleja pois listalta sen takia, että sitä ei ole saatu esiraadille luettavaksi?

Minun aikanani kaikki novellit on saatu esiraadille luettavaksi. Eräänä vuonna aivan viime metreillä paljastui, että yhtä lehteä ei löytynytkään TSFS:n toimistolta, eikä lehden toimitus vastannut, jotta he olisivat voineet lähettää sähköisen version esiraadille. Huutelin asiaa silloin Facebookissa. Eräällä tutullani oli lehti, hän skannasi siinä olevat novellit minulle ja novellit lähtivät esiraatilaiselle sähköisenä luettavaksi.

Tänä vuonna taas aivan viime metreillä paljastui vielä yksi spefinovelli, jota ei ollut listalla. Laitoin kirjailijalle kiireellisen sähköpostiviestin ja hän ystävällisesti lähetti novellista minulle PDF:n ja välitin sen esiraadille.

Kiperiä tilanteita siis tulee. Joskus täytyy olla todellinen salapoliisi, kun etsii novelleista lukukappaleita. 

Ainoastaan jos novellin olemassaolo ei päädy Atorox-vastaavan tietoon, se jää esiraadilta lukematta. En voi liiaksi korostaa fandomin merkitystä Atoroxisissa. Ei koskaan kannata olettaa, että novelli vain päätyy listalle. Olen kuullut monesti juttuja, joissa joku esikoisnovellisti on odottanut innoissaan, pääseekö hänen novellinsa vuoden novellien listalle, ja pettynyt, kun niin ei ole käynyt. Vuoden novellit -lista ei kuitenkaan ole vielä mikään karsinta. Siihen kootaan kaikki vuoden spefinovellit, joiden olemassaolosta vain tiedetään. Jos novellia ei siellä ole, kerro siitä Atorox-vastaavalle! 

Vaikka lista pyritään julkaisemaan mahdollisimman valmiina, siellä on aina puutteita. Joka vuosi taatusti jää hyviä novelleja listan ulkopuolelle, jos ne on julkaisu vaikka pienen kirjoittajakurssin pienkustanteessa. Atorox-vastaavalla ei ole valitettavasti resursseja käydä läpi kaikkia Suomen julkaisuja joka vuosi. Siihen tarvittaisiin jo sellaista tekniikka, johon TSFS:llä ei ole varaa.

Tänä vuonna oli monta novellia, joissa spefielementti oli heikko ja yksi novelli, jossa sitä ei monien mielestä ollut (esim. Arttu Tuomisen Korpikumpu). Miten määritellään novellien olevan spefiä ja kuka tämän määritelmän tekee?

Määritelmän tekevät esiraatilaiset. Heille on annettu siitä ohjeet. Nyrkkisääntö on, että jos novellissa tapahtuu jotain yliluonnollista tai sellaista, mikä ei nykypäivänä olisi mahdollista, se on spefiä. Joskus rajanveto on hyvin vaikeaa ja esiraati pohtii yksittäisiä novelleja ankarasti. Joskus novelleja luetaan uudestaan. Joka vuosi lyhytlistalle mukaan tuntuu pääsevän kuitenkin aina yksi novelli, joka ei kaikkien mielestä ole spefiä. Yhtenä vuonna ehdolla oli novelli, jossa viitattiin taikuuteen, mutta jäi epäselväksi, onko taikuus oikeasti olemassa vai ei. Voihan realistisessakin novellissa mainita vaikka keijua, vaikkei niitä ole olemassa novellin maailmassa. 

Tänä vuonna Arttu Tuomisen Korpikumpu on erittäin vaikealla rajalla: se on selvästi kauhua, mutta onko kaikki kauhu spefiä? Kauhuharrastajat ovat vahvasti osa suomalaista spefifandomia, mutta määritteleekö se kaiken suomalaisen kauhun spefiksi? Kauhun spefistisyydestä on kiistelty sen syntyajoista lähtien: jo kauhun esiäiti Ann Radcliffe väitteli muiden aikalaiskauhukirjailijoiden kanssa, onko hyvässä kauhussa oikeaa yliluonnollista elementtiä. Radcliffe itse oli sitä koulukuntaa, jonka mielestä kauhussa tulee olla vahva yliluonnollisuuden uhka, joka lopulta paljastuu luonnolliseksi.

En itse Atorox-vastaavana lue kaikkia vuoden novelleja, sillä kaikessa muussa organisoinnissa on jo ihan tarpeeksi työtä. Niinpä luotan esiraadin arviointiin. 

Usein spefistisyys määritellään myös hiukan julkaisualustan mukaan: esimerkiksi Portti on hyvin maineikas spefinovellien julkaisija. Voitanee siis olettaa, että kaikki heidän novellinsa ovat spefiä. Joissakin Portti-novelleissa oli tänä vuonna aika pieni spefielementti, esimerkiksi pienoinen vaihtoehtohistoriallisuus. Portti-lehti ja Portti-kirjoituskilpailu arvioivat kuitenkin itse, minkä he laskevat spefiksi.

Monty keskittyy loppuvuoden novellien sijaan lekotteluun. Kuva: Milla-Maria Hietala

Miten finaaliin päässeiden novellien määrä päätetään?

Sääntöjen mukaan ehdolle otetaan 20-30 novellia. Käytännössä olen huomannut, että kannattaa oikeasti ottaa 20-25 ehdokasnovellia, sillä kolmeakymmentä lähentelevä määrä saattaa pelotella äänestäjät pois. Olen oikeastaan miettinyt viime aikoina, että sääntöjä voisi muuttaa ja ehdokaslistaa lyhentää vaikka 15-20 novelliin. Toisaalta joidenkin mielestä on mukavaa, että ehdolla on paljon novelleja, sillä se antaa suuremmalle määrälle novelleja näkyvyyttä. Atorox-ehdokkaat ovat joillekin ne ainoat suomalaiset spefinovellit, joita he lukevat vuoden aikana.

Sieppi demonstroi tunnetilaa, joka Atorox-vastaavalla saattaa joskus olla kaiken organisoinnin keskellä. Kuva: Siiri Ahlqvist

Onko esiraati koskaan poistanut listalta paljon fandomin ääniä saaneen novellin? Miksi novelli on poistettu?

Teoriassa mahdollisuus on, jos novelli on esiraadin mielestä oikeasti todella huono. Fandom-äänisysteemi mahdollista masinoinnin: kirjailija voi pyytää vaikka kaikkia sukulaisiaan ja kavereitaan äänestämään novellia. (Mielestäni tämä on osittain myös ihan ok: mielestäni kirjailija saa mainostaa novelliaan kavereilleen ja sanoa, että sitä saa ehdottaa Atorox-ehdokkaaksi. Onpa kirjailija joskus äänestänyt omaa novelliaan!) Joskus “masinoitu” novelli ei kuitenkaan ole kauhean hyvä. Tällöin novelli voidaan jättää listan ulkopuolelle. Esiraadilla on siihen veto-oikeus. Minun aikanani niin ei ole muistaakseni kertaakaan käynyt. Enimmäkseen esiraati nostaa listalle omia suosikkejaan, jotka eivät ole pärjänneet fandomäänien perusteella.

Onko äänestyksen jälkeen mahdollista saada tietoa, miten paljon ääniä kukin novelli on saanut esiraativaiheessa ja finaalissa? Tämä lisäisi kilpailun läpinäkyvyyttä. Vastaava käytäntö on mm. Hugoissa.

Tämä kuulostaa hyvältä idealta! Eiväthän ne mitään valtionsalaisuuksia ole. Äänten julkaistaminen voisi myös antaa ihmisille käsitystä siitä, kuinka vähäisissä pistemarginaaleissa oikeasti liikutaan. Monesti on yhdestä pisteestä kiinni, pääseekö jokin novelli ehdolle vai ei. Se voisi saada ihmisiä äänestämään aktiivisemmin. Isompi äänimäärä myös auttaisi vielä selkeämmin näkemään helmet koko novellivuoden sadosta, koska mitä enemmän fandom-ääniä on, sitä enemmän ääniharavat erottuvat.

Miten ääntenlaskenta toimii? Miten novellin saamat äänet lasketaan? Kuinka paljon etua novelli saa 1. äänistä suhteessa 2. ääniin?

Ääntenlaskija, TSFS:n puheenjohtaja Juhani Mönkkönen, sanoo näin: “Ääntenlaskenta pohjaa instant-runoff-menetelmään, jossa ehdokkaiden saamia ääniä verrataan eri sijoilta, kunnes jokin ehdokasnovelli saa enemmistön äänistä. Äänestyslomake tuottaa datan taulukkona ja ääntenlaskentaan käytetään koodia, mutta jonkin verran työtä tehdään myös manuaalisesti. Vertailu aloitetaan tarkastelemalla vain 1. sijoja. Jos yksikään näistä ehdokkaista ei saa enemmistöä äänistä, 1. sijoilla vähiten ääniä saaneet ehdokkaat karsitaan, ja näitä äänestäneiden 2. sijan ehdokkaat tarkistetaan. Tällöin 2. sijan äänet voivat nostaa jo hyvin pärjänneen ehdokkaan voittoon. Etenkin jos 1. sijan äänet hajaantuvat monen ehdokkaan kesken, alemmat sijat voivat osoittautua yllättävänkin merkittäviksi. Sykliä jatketaan alusta, kunnes kymmenen novellia on kukin saanut enemmistön äänistä. Jokainen vuosi on siis omanlaisensa siinä, miten kilpailu lopulta ratkeaa.”

Onko harkittu, että Atorox-äänestäjäksi rekisteröityminen maksaisi jonkin nimellisen summan, esim. 2 e, jolla kustannettaisiin palkinto tai kehitettäisiin äänestysjärjestelmää?

Tämä ei oikeastaan ole käynyt TSFS:n hallituksen mielessä, mutta idea on kiinnostava ja aion viedä sen hallituksen kokoukseen keskusteltavaksi. Atorox-patsaat eivät nimittäin ole halpoja. Yksi patsas maksaa 150-200 euroa ja sen TSFS kustantaa usein itse omista varoistaan. Atorox-palkintoon on haettu lukuisia apurahoja, mutta emme toistaiseksi ole onnistuneet löytämään sellaista, joka ensinnäkin ymmärtäisi, mistä on kyse, ja sen lisäksi haluaisi tukea jatkuvaa toimintaa. Useat apurahat ovat uusia projekteja varten. 

Maksussa voi olla myös huonoja puolia: karsisiko se osallistujia pois? Jos joku maksaa rahaa, ihmisillä on usein iso kynnys osallistua. Haluaisimme pitää osallistumisen mahdollisimman helppona. Toisaalta maksu voi myös motivoida ilmoittautuneita: kun maksu on maksettu, ihmiset usein ovat sitoutuneempia osallistumaan, etteivät “rahat mene hukkaan”. 

“Esiraatilaisen työ on kyllä rankkaa.” – Noomi. Kuva: Linnea Peurakoski

Esiraatilaiset Pyry Palermo ja Linnea Peurakoski

Miltä esiraatilaisen päivä näyttää? Ehdokasasettelu päättyi 15.3. ja finalistit piti olla valittu 26.3. Aika on kovin lyhyt.

Pyry: Tänä vuonna saimme jo 27.11.2019 listan novelleista, vaikka se olikin siinä vaiheessa vielä työn alla. Kuitenkin silloin saattoi aloittaa luku-urakan ja päästä sitä kautta kiinni hommaan. Esiraadin työ päättyy ehdokasasettelun julkistamiseen. Sen jälkeen alkaa finaalivaihe, jossa valitaan varsinainen voittaja ja kymmenen kärki. Itse luin tuossa esiraativaiheessa novelleja aika pyräyksittäin ja viime päiviin jäi yli kolmekymmentä novellia, mutta se ei haitannut. 

Ehdokasasettelun aika finaaliraadille on mielestäni hyvin kohtuullinen. Se on vajaa kuukausi, mutta novelleja on vajaa kolmekymmentä. Eli jos vähän enemmän kuin yhden novellin per päivä lukee, siinä ehtii jo lukea kaikki. Tähän vaiheeseen on myös paljon helpompi houkutella ihmisiä mukaan, koska taakka on suht kevyt ja pääsee yhdessä ruotimaan spefiskenen tarjontaa. Esimerkiksi molempina vuosina, kun olen ollut finaaliraadissa, siskoni ja tyttöystäväni ovat osallistuneet myös Stk:n omaan Atorox-raatiin.

Linnea: Oma esiraatilaisuuteni alkoi sillä, että selasin novellilistan läpi ja varasin sieltä luettavaksi itselleni sovitun määrän novelleja. Valintoihin vaikuttivat omalla kohdallani saatavuus (esimerkiksi kaikkien spefi-lehtien saaminen lähikirjastoista ei onnistunut) ja se, mitä muut esiraatilaiset olivat jo ehtineet valita itselleen. Aloitin lukutyön alkuvuodesta ja luin novelleja aivan viimeiseen annettuun päivään saakka lähinnä iltaisin kotona työpäivän jälkeen. Yhteensä luin ehdokkaista 104 novellia tai raapaletta.

Tuleeko esiraadille koskaan turnausväsymystä novelleja läpikahlatessa?

Linnea: Kyllä. Olikin paikallaan pitää ihan kunnollisia lukutaukoja ehdokkaista, jotta olisi valmis antamaan yhtäläiset mahdollisuudet kaikille teksteille. Onneksi tekstejä oli monenlaisia, se piristi. Näin jälkikäteen ajatellen novellien lukeminen olisi kannattanut aloittaa heti eikä vitkutella aloittamisen kanssa, kuten minulla kävi. Enemmän oli kuitenkin innostavaa, sillä tuli tutustuttua moniin uusiin kirjoittajiin ja päästä kurkistamaan mitä erilaisimpiin tarinamaailmoihin.

Pyry: Varsinaista väsymystä itse novellien lukemisessa ei tullut, mutta toki silloin, kun on muuta, mihin on pakko keskittyä, ei voi niin keskittyä sitten tällaisiin vapaaehtoisjuttuihin. Kuitenkin kaiken kaikkiaan koen, että Atorox-esiraatiin osallistuminen on ollut enemmän hauskaa ja hyödyllistä. Koska itse kirjoitan, kenttään tutustuminen ja tekstien analysoiminen on erittäin hyvä asia. Muutenkin se, että on pakko lukea jotain, auttaa siinä, että tulee sitten oikeasti myös luettua enemmän. 

Kotimaisten novellien jälkeen on hyvä tutustua myös muun maailman tarjontaan. Kuva: Pyry Palermo

Esiraatilaiset sitoutuvat lukemaan kaikki vuoden novellit. Miten työ käytännössä toimii? Käykö kuitenkin joskus niin, että kaikkia novelleja ei tulisikaan luettua? Miten silloin toimitaan?

Anna: Jokaisen vuoden aikana julkaistun novellin lukee vähintään kaksi esiraatilaista. Tänä vuonna esiraatilaisia oli viisi ja jokaiselle tuli luettavaksi kaksi viidesosaa kaikista novelleista. Tämä tarkoittaa vuosittain keskimäärin sataa novellia tai enemmän per esiraatilainen. Atorox-vastaava tukee esiraatilaisia urakasta suoriutumisessa, esimerkiksi etsimällä lukukappaleita novelleista.

Linnea: Novellit jaettiin esiraatilaisten kesken niin, että jokaisen novellin lukisi kaksi raatilaista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jokainen kuudesta raatilaisesta luki noin kolmasosan vuoden aikana ilmestyneistä novelleista. Jos jollakulla oli syystä tai toisesta enemmän lukuaikaa, saattoi hän auttaa muita luku-urakassa.

Pyry: Edellisenä vuonna lukeminen jäi taas sen verran viime tinkaan, että sain apua Annalta muutamien novellien kanssa. Se oli oikein tärkeää, joustavaa ja huomioon ottavaa. Olen siitä mielissäni muutenkin, kuinka hyvä Atorox-vastaava Anna on ollut. Muiden kanssa en ole edes työskennellyt, koska tämä on vasta toinen kertani Atorox-raateilussa.

Miten esiraati käytännössä äänestää finaaliin valittavista novelleista?

Linnea: Novellille annettiin yksinkertaisesti joko 1 tai 0 pistettä. Jos molemmat esiraatilaiset olivat novellista yhtämielisiä ja se sai fandom-ääniä, pääsi se käytännössä silloin lyhytlistalle. Mahdollisuus oli myös ehdottaa finaaliin pääseviä ansiokkaita novelleja, vaikka ne eivät fandom-äänien tuella sinne olisivatkaan päässeet.

Pyry: Tänä vuonna taisi olla muutama novelli, josta jouduimme esiraadin kanssa pohtimaan, että menevätkö ne finaaliin vai eivät. Silloin joku muu kuin aiemmin novellin lukenut lukee tekstin ja sanoo siitä vielä oman mielipiteensä ja pohditaan yhdessä novellin kohtalo. 

Lulu lähettää kaikille Atorox-äänestäjille sydämiä. Kuva: Ella Lopperi

Miten yhdeltä kirjoittajalta päätyy useampi teksti finalistilistalle? Toisaalta listalta puuttuu ansioituneita kirjoittajia, joilta on tullut novelleja vuoden aikana. Mistä tämä johtuu?

Linnea: Luen novelleja nimenomaan novelli edellä, enkä juurikaan kiinnitä huomiota siihen, kuka sen on kirjoittanut. Itselleni on tärkeää, että novelli tuo jotain uutta ja on säväyttävä. Pelkkä tekninen taituruus ei mielestäni ole riittävä kriteeri finaalilistalle pääsyyn.

Pyry: Esiraati ei katso novelleja siltä kannalta, että niistä tulisi jokin tasainen lista kirjoittajien kannalta, vaan arvostelee novelleja aina itsenäisinä teoksina ja äänestää sen perusteella tekstiä jatkoon. Emme siis ota huomioon sitä, jos listalle sattuu pääsemään useampi saman ihmisen teksti, koska emme ole kiinnostuneita siitä. Sekään ei ole esiraadin tehtävä, että pitäisi syynätä, jos joku ansiokas kirjoittaja on tehnyt jotain, mutta se ei päädy finaaliin. Nuo asiat ennemmin häiritsisivät raadin puolueettomuutta, joka on mielestäni varsinkin esiraativaiheessa erittäin tärkeää. 

Mitä viime vuoden novellitarjonnasta on kokonaisuutena jäänyt mieleen?

Linnea: Täydellistä vastausta on mahdotonta antaa, sillä aivan kaikkia novelleja ei tosiaan yksittäisenä raatilaisena tullut luettua. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että Suomessa on valtava määrä erittäin hyviä spefikirjoittajia. Oli myös kiinnostavaa lukea myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, sillä en itse juurikaan lue kauhua tai sota-aikoihin liittyviä vaihtoehtohistoriallisia tekstejä.

Pyry: Kuten Linnea, voin puhua toki vain siitä osasta, jonka olen esiraativaiheessa lukenut. En huomannut merkittävää eroa esimerkiksi teknisessä osaamisessa, vaikka finaaliraati-vaiheessa eräs Stk:n raatiin kuulunut toi esiin, että hän koki tänä vuonna ehdokasasetteluun päätyneet novellit parempina teknisesti kuin viime vuonna. Tietenkin tässä vaikuttaa se, mitä esiraativaiheesta menee jatkoon. Tiettyjä teemoja oli enemmän esillä, mutta nekin mielestäni tulivat esiin finaalivaiheessa, koska en ollut sattunut juuri niitä lukemaan. Jos nyt ihan henkilökohtaista mielenkiintoa tuon esiin, niin esimerkiksi Liisa Näsin novellikokoelma on jäänyt mieleeni yhtenä suosikeista. 

Sikstuksen kappeli by Lulu ja Puru. Kuva: Ella Lopperi

Tämän vuoden Atorox-voittajan äänestäminen päättyi eilen 7.6. Atoroxin tulokset julkistetaan Virtuaali-Finnconissa 10.-12.7.2020. Nörttityttöjen Atorox-raadin leikkimielisen äänestyksen tulokset pääset lukemaan viime viikon postauksesta.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan ensi vuonna tämän vuoden parhaan novellin valintaan, seuraa TSFS:n tiedotusta mm. TSFS:n Facebook-sivulla ja Twitterissä, Facebookin Suomalainen fandom -ryhmässä tai scififandomin sähköpostitiedotuslistalla. Tässä kuitenkin tärkeimmät ajankohdat:

  • Ehdokasasettelu on auki koko vuoden ja päättyy maaliskuun puolivälissä.
  • Ilmoittautuminen äänestäjäksi maaliskuun loppuun mennessä.
  • Esiraadin valitsemien finalistien julkistaminen maalis-huhtikuun taitteessa.
  • Äänestys päättyy touko-kesäkuun taitteessa.
  • Palkintojen jako tapahtuu kesällä Finnconissa.
Puru with a Hat of His Own Making. Kuva: Ella Lopperi