Kuvassa henkilö taluttaa pyörää. Kuva: Pixabay.

Ostin sähköpyörän maaliskuun loppupuolella. Alkujaan halusin ostaa pyörän työmatka-ajoon, mutta maaliskuussa koronarajoitukset olivat jo voimassa, eli työpaikalle ei ollut menemistä – päätin käyttää pyörää vapaa-ajan reissuihin ja joukkoliikennettä korvaamaan. Kirjoitushetkellä on toukokuun loppu, eli pyörä on ollut käytössäni noin kaksi kuukautta. Tässä postauksessa vastaan usein kysyttyihin kysymyksiin aiheesta.

Miten valitsit pyörän? Paljonko se maksoi?

Tärkeitä asioita minulle pyörää valitessani olivat toimintasäde, kotimaisuus ja hinta. Toimintasäde tarkoittaa sitä, kuinka kauan moottori auttaa pyöräillessä, ja se esitetään yleensä kilometreinä, vähiten auttavalla asetuksella. Joissakin halvoissa pyörissä oli tosi pieni toimintasäde, 40 kilometriä tai vastaava – kyllähän sillä töihin pääsisi ja takaisin, mutta sitten akku olisi laturissa koko yön kuin kännykkä. Kotimaisia pyöriä taas on tuotannossa paljon, ainakin Helkaman, mutta myös saksalaisia pyöriä on myynnissä paljon. Helkama on viime vuosina siirtänyt tuotantoaan takaisin Suomeen, joten halusin tukea heitä. Kolmas tekijä, hinta, oli hankalin: halvan pyörän saa alle 2000 eurolla, halvin näkemäni taisi olla noin 1200 euroa. Oma kipurajani oli aluksi 1500 eurossa, mutta lopulta valitsin Helkama SE8:n, jonka toimintasäde on 125 kilometriä ja ohjehinta 2099 euroa. Halusin ostaa keskiluokan pyörän, koska halvalla saa usein huonoa, ja uskon monien halpojen pyörien olevan enemmänkin ”pyörän muotoisia esineitä”.

Millainen se sähköavustus on?

Helkama SE8:ssa on neljä asetusta avustukselle: off, eco, norm ja high. Off-asetuksella ei ole lainkaan avustusta, ekossa sitä on hieman, normissa vähän enemmän ja high’ssa jo aika paljon. Käytännössä avustus tuntuu siltä, että pyörä onkin helpompi ajettava: yhdellä polkaisulla pääsee pidemmälle ja kovempaa. Kevyt ylämäki ei oikein tunnu missään, ja jyrkätkin ylämäet, jotka normipyörällä olisin taluttanut, menevät nyt melko kevyesti, kun sähkön lisäksi vaihtaa vaihdetta alaspäin. Suurin ero on lähdöissä: painavia pyöriä on usein vaikea saada liikkeelle nollasta, mutta sähköavustus tekee siitä yllättävän miellyttävää. Normipyörällä olisin vaihtanut vaihteita, mutta ne raksuvat kun lähtee ajamaan – sähkö auttaa heti, eikä tule tunnetta, että rikkoo vaihteita.

Yksi sähköpyörän hauskuuksista onkin juuri avustuksen ja vaihteiden keskinäinen suhde. Vaihdan sähköpyörällä huomattavasti vähemmän vaihteita, enkä oikeastaan käytä kahdeksasta vaihteesta nelosen alla olevia, kun on muitakin vaihtoehtoja helpottaa polkemista. Lisäksi vaihteet raksuvat tosi paljon – sähkövaihteet ovat jo tulossa markkinoille, ja odotan niitä innolla. Joissain sähköpyörissä on myös talutusavustin, mistä on apua, kun pyörä painaa 25 kiloa ja se pitäisi saada jyrkkää mäkeä tai luiskaa ylöspäin taluttaen.

Pääseekö pyörällä lujempaa kuin 25 km/h?

Tavallisissa sähköpyörissä, joihin ei tarvitse ajokorttia, sähköavustus auttaa aina nopeuteen 25 km/h saakka. Senkään jälkeen pyörä ei itse hidasta, sillä siinä ei ole nopeudenrajoitinta, mutta avustus menee pois päältä. Sen huomaa, jos on ajamassa ylämäkeä ja 25 km/h tulee täyteen. Käytännössä alamäet pääsee lujempaa, ja joskus suorat.

Onko sähköpyörissä jonkinlainen näyttö? Saako siihen näkymään esimerkiksi kartan?

Helkama SE8:n pikkunäyttö kertoo, kuinka lujaa ajaa, paljonko kello on, ja paljonko sähköavustusta on jäljellä eri asetuksilla. Kyseessä on siis hyvin perusmalli. Pyöriin on saatavilla lisäosina erilaisia kännykänpidikkeitä, joihin voi laittaa oman kännykän. Uskon, että jatkossa nämäkin pikkunäytöt korvautuvat isommilla, joihin tulee esimerkiksi Sports Tracker ja Google Maps valmiiksi asennettuina. Voi olla, että kalliimmissa malleissa on jo parempia tietokoneita.

Onko jokin yllättänyt sinut?

Kaksikin asiaa. Toinen on se, miten lujaa tulee ajettua pyörällä. Näyttö kertoo, että yleensä ajelen noin 20 km/h ihan normiajossa – toki matkaa hidastavat liikennevalot, joten kunkin matkan keskinopeus on jotain muuta. Vauhti on tosi kiva juttu, kunnes täytyy väistää pyöräilevää pikkulasta tai koiraa hihnassa. Onneksi on jalka- ja käsijarrut. Olin ajatellut, että ajelen normaalisti pyörällä sellaista 10 km/h -vauhtia.

Toinen minua yllättänyt asia oli, että se 25 km/h ei oikeasti ole superkovaa. Voisin ajaa kovempaakin, etenkin pyöräteillä, joilla ei ole lapsia. Bussit ovat muuten hoitaneet ohitukset tosi hienosti, jos olen ajanut autotiellä.

Miten akku ladataan? Voiko akun vaihtaa?

Minun Helkamassani akun saa irti omalla avaimellaan, minkä jälkeen laitan sen verkkovirrassa olevaan laturiin. Lataus kestää viitisen tuntia tyhjästä täydeksi, ja olen tehnyt sen harvemmin kuin kerran viikossa. Monet työssäkäyvät ottavat akun mukaansa työpisteelleen, koska sen voi helposti ladata työpäivän aikana verkkovirrassa, ja toisaalta, koska se vähentää pyörän varastamisen riskiä.

Akku itsessään on painava, muutaman kilon. Akkuja myydään myös erikseen, joten jos on lähdössä pidemmälle reissulle, voi ottaa mukaan toisen akun. Laturi on hieman suurempi kuin läppärin tavallinen laturi, ja niitäkin myydään erikseen.

Etkö ole huolissasi, että pyörä varastetaan? On se kuitenkin aika kallis.

Hankin kunnon U-lukon, jolla saan itse pyörän rungostaan kiinni monissa paikoissa – se on lähes pakollista mielenrauhan kannalta. Joskus myös googlaan etukäteen, missä kohtaa esimerkiksi ostoskeskusta on katettu parkki, jossa runkolukitus on mahdollinen, kun normipyörän vain jätin johonkin. Kotona olen päätynyt säilyttämään pyörää olohuoneessani, koska pyöräkellariimme murtaudutaan usein ja siellä ei voi lukita pyörää rungosta. Pitänee ehdottaa taloyhtiön hallitukselle. Vinkki: ilmeisesti pyörän kallein osa rungon jälkeen on takapyörä, joten paras tapa lukita se on rungon, takapyörän ja jonkin kiinteän kohteen yhdistelmä. Joskus pitää valita näistä kaksi.

Onko sinulla muuta sanottavaa?

Minua hämmentää kovasti se, että Helkamassani ei ole ketjusuojaa. Se on se muovilevy, joka suojaa ketjuja leveiden lahkeiden kohtaamiselta. Lahkeeni on ketjujen välissä vähintään pari kertaa joka matkalla – onneksi yleensä ei tarvitse pysähtyä korjaamaan asiaa, vaan polkeminen väärään suuntaan riittää. Silti, minusta on erikoista, että suojaa ei ole, eikä sellaista ainakaan Helkaman omassa liikkeessä saa asennettua – jotkin kiinnikkeet puuttuvat.

Nälkä kasvaa syödessä myös tässä asiassa. Sähköpyörän akun pitäisi kestää pari vuotta, jolloin luultavasti hankin sähkövaihteisen pyörän, jossa on jonkinlainen tabletti näyttönä. Katsotaan, mitä silloin on myynnissä. Parin vuoden päästä alkaa myös olla hyvin erilaiset käytettyjen sähköpyörien markkinat kuin nyt. Nythän niitä ei ole.

Hankin oman pyöräni Helkaman omasta kaupasta Espoon Olarissa. Siellä oli paljon koeajettavia pyöriä ja mukava palvelu. Ostaessani pyörän pyysin ja sain kaupan päälle lukon sekä korin, jonka myyjä asensi tarakkaan. Samassa paikassa käytin pyörän myös ensihuollossa.

Lopuksi plussia ja miinuksia verrattuna tavalliseen polkupyörään

– Hinta on huomattavasti korkeampi. Toisaalta, autoon verrattuna edullinen, ja käyttökustannukset rajoittuvat huoltoon ja lisäosiin.

– Painoa voi olla tuplasti normipyörän verran. Minun pyöräni painaa 25 kiloa. Sen nostaminen kattokoukkuun on minun voimillani mahdotonta.

+ Ajaminen on kevyttä, vähällä vaivalla pääsee pitkälle eikä ole puolikuollut olo ylämäkien jälkeen.

+ Vauhdin huuma. Mahdollisesti myös nopeampi liikkuminen, kun talutusvaiheet jäävät pois.

+ Edellisistä johtuva matkapotentiaali. En olisi normipyörällä koskaan lähtenyt hakemaan lounasta kymmenen kilometrin päästä, mutta nyt olen tehnyt senkin. Pyörällä on kiva myös näin korona-aikaan korvata joukkoliikenteen käyttö.