Ruusuruoska (1967)

Ruusuruoska (1967)
Alpo Jaakola

En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin kummallista ja samalla nerokasta. Tarrasin Alpo Jaakolan sarjakuva-albumiin nimeltään Ruusuruoska. Ruusuruoska on graafista proosaa suoraan 60-luvun melskeestä. Nimikko-osa Ruusuruoska on lyyrinen piirroskirja, jossa kulttitaiteilijan maineeseen nousseen Jaakolan surrealistiset unikuvat hämmentävät ja naurattavat lukijaa. Lukijana jäin etsimään jotain punaista lankaa kuvien välille, mutta ymmärsin pian antaa asian olla. Hetkittäin piirroksista nousee Hieronymous Boschmaisia fiboja, kun unimaailmat muuttuvat painajaismaisiksi kuvaelmiksi.

Piirroskirjan seuraavat osat ovat kuvanovellit nimeltään Pitkä matka ja Sota ja välirauha. Pitkässä matkassa päähenkilö lähtee pitkälle matkalle, jonka käänteissä on syytä lukijan pitää turvavyöt päällä pysyäkseen mukana. Lähes joka kuvassa matkamiehen kulkuväline tai vaatetus muuttuu. Tarinassa tärkeintä tosiaan on matka ei päämäärä.

Nauruhermoja kutkutteleva Sota ja välirauha oli ehdottomasti oma suosikkini. Yllättäen ilmestyvä vihollisen hyökkäysvaunu koristeellisine turvavöineen ja teeastiastoineen sekä puun oksalla nököttävä sissijoukkojen sivuluutnantti vain jotain mainitakseni. Hengästyttävän juonenjuoksutuksen ja hämmentävien kuvien ohella Sota ja välirauha tarjosi myös uudistettuja sanontoja, jotka voisin hyvinkin ottaa käyttöön: Hyvät neuvot olivat jo liian kalliit sekä yksi päähenkilön kohtaamista taloista oli säilynyt sodan melskeissä ihmeellä ja ehkä kaupalla.

Ruusuruoskaan tulin tarttuneeksi sen jälkeen, kun kävin katsomassa samannimisen näytelmän teatteri Takomossa. Teatteriesitys oli vähintäänkin yhtä absurdi kuin itse teoskin. Alun epäuskoinen hämmennys purkautui katsomossa hysteeriseen nauruun, kun kohtaukset vaihtuivat, eikä yleisö ymmärtänyt yhtään mitään.

“Ruusuruoskassa kohtaavat ruumiillisuus ja aistien ilot, tuska ja nautinto. Kaksisuuntaiset voimat kuljettavat hirviöitä ja piruja suloisissa ja kipeissä tapahtumissa,” kerrotaan Takomon sivuilla, enkä sen paremmin osaisi sanoakaan. 

Näytelmästä jäi mieleen kaksi tapaa ojentaa ruusu sekä eriskummallinen kohtaus siitä miten kirjaimia tehtiin ennen vanhaan ja miten niitä tehdään nykyään. Ruusulla taisteleva sotilas oli omalla tavallaan varsin karu kohtaus. Yksi suosikkini oli kuitenkin Turun tuomiokirkon jokaöiset kuparikaton kiillottajat, eli orporassukat, jotka olivat hyvin orpoja ja saivat uuden varsin erilaisen työn. Kokonaisuus yhdisti modernia tanssia ja 60-lukulaista psykedeliaa hyvin samalla lailla kuin Jaakolan piirrosromaanikin. 

Näytelmä on tehty yhteistyössä Tampereen Työväen Teatterin kanssa. 

Lisää näytelmästä tässä kirjoituksessa: https://geekgirls.fi/wp/blog/2019/10/10/arvostelu-teatteri-takomon-ruusuruoska/ 

Ohjaus: Esa Kirkkopelto
Tekstit: Mika Rättö
Dramaturginen neuvonantaja: Pauliina Hulkko
Näyttelijät: Joanna Haartti / Takomo, Joonas Heikkinen / Takomo, Minna Hokkanen / TTT, Sofia Smeds / Näty ja Auvo Vihro / TTT
Musiikki: Eero Palviainen
Lavastus: Mikko Hynninen ja Sanna Levo
Pukusuunnittelu ja tarpeisto: Sanna Levo
Valo- ja äänisuunnittelu: Mikko Hynninen