Nörttitytöt

Robotiikan käsikirjan mukaan robotiikan kolme pääsääntöä kuuluvat seuraavasti:

  1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
  2. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.
  3. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.

(säännöt suomentanut Matti Kannosto, 1974)

The Caves of Steel sympaattisena ysäripokkarina. Bantam Books 1991.

Tuhansien vuosien päässä tulevaisuudessa ihmiskunta on ottanut Linnunradan omakseen. Tähtienvälinen matkustus ja niin kutsuttujen positronisten robottien kehittäminen ovat mahdollistaneet sen, että yhden maailman sijasta ihmiskunnalla on niitä hallussaan viisikymmentä. Planeetta Maan asukkeja tämä ei kuitenkaan lämmitä, sillä valloitettuaan vieraat maailmat siirtolaiset ovat jättäneet Telluksen kauas taakseen kehityksessä. Maapallosta on tullut takapajuinen ja ylikansoitettu Linnunradan nurkka, josta Avaruuslaiset mieluusti kieltäisivät olevansa kotoisin.

Entisestään Maan asukkaiden ja Avaruuslaisten välejä hiertävät positroniset robotit, joita Linnunradan muiden maailmojen asukkaat ujuttavat myös Maan yhteiskuntaan. Siirtolaisten maailmoissa robotteja on kuulopuheiden mukaan pilvin pimein, mutta telluslaisilta ei kuitenkaan riitä roboteille ymmärrystä. Onhan robottejan Maassakin, mutta Kaupunkien ulkopuolella avoimen taivaan alla puurtavat maatalous- ja kaivosrobotit on paljon helpompi hyväksyä kuin Kaupunkien työmarkkinoille hivutetut ylivoimaiset, ihmisiä jäljittelevät koneet.

Siviilipukuinen etsivä Elijah Baley jakaa kanssaihmistensä mielipiteen roboteista. Mutta kun Avaruuslaisten Maan-tukikohdassa murhataan tunnettu ja taitava robotikko, Baleyn on pakko hyväksyä työkumppanikseen Avaruuslaisten määräämä R. Daneel Olivaw. Tarkemmin sanottuna hämmästyttävän ihmisenkaltainen Robotti Daneel Olivaw. Panokset murhan selvittämiseen ovat kovat, sillä kuka tietää miten Avaruuslaiset reagoivat, jos Maan virkavalta osoittautuu kykenemättömäksi ratkaisemaan tapausta.

Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle Isaac Asimovin (1920–1992) tieteisromaani Teräsluolat.

Teräsluolat (alkuperäiseltä nimeltään The Caves of Steel, 1954) on yksi maailman kiistattomia scifiklassikoita. Se sysää lukijan tulevaisuuteen keskelle maankuoreen pureutuvia Kaupunkeja, joihin Maan asukkaat ovat sulkeutuneet ja joissa he ovat uhranneet yksityisyytensä ja monia vapauksiaan selviytymisen nimissä. Tuhansia vuosia sitten siirtolaisiksi lähteneet voisivat olla kuin eri lajia, eikä Maan asukeilla ja Avaruuslaisilla ole enää edes halua ymmärtää toisiaan. Vihamielisyys robotteja kohtaan kytee entistä kuumempana Maan Kaupungeissa, ja on vain ajan kysymys ennen kuin se leimahtaa verisiksi kapinoiksi.

Robotti-sarjaa jatkaa kolme muuta romaania, Alaston aurinko (The Naked Sun, 1957), Aamunkoiton robotit (The Robots of Dawn, 1983) sekä Robotit ja imperiumi (Robots and Empire, 1985), joissa Baleyn ja Daneelin seikkailut ja tutkimukset jatkuvat. Matkat muille planeetoille paljastavat paljon Avaruuslaisten elämästä ja tavoista, jotka ovat jo kaukana Maapallon menosta. Robotit ja niiden noudattamat pääsäännöt ovat erottamaton osa ihmisten elämää ja todellisuutta, ja ne kytkeytyvät aina tavalla tai toisella Baleyn ja hänen pikkuhiljaa yhä inhimillisemmäksi muuttuvan robottiystävänsä tutkimuksiin.

Aamunkoiton robotit on sarjan kolmas romaani. WSOY 1987

Robottien ystäville sarja on siis melkeinpä ehdotonta luettavaa, mutta se ei jätä myöskään salapoliisiromaanien ystävää kylmäksi. Sädepyssyjen paukuttelu ja takaa-ajot eivät ole kerronnan ytimessä, vaan enemmän painoarvoa saa pohdiskelevampi ja analyyttisempi ote. Arvoitukset ratkotaan päättelyllä ja olemalla vastapuolta fiksumpi eikä niinkään nyrkkejä heiluttelemalla. Jännitys ja toiminta eivät silti jää uupumaan, ja niitä annostellaan tehokkaasti juonen edetessä.

Sarjan romaaneja täydentävät monet novellit – tai oikeastaan juuri novelleista Asimovin robotit lähtivät liikkeelle. Alkuperäisessä englanninkielisessä muodossaan novelleja on koottu teoksiin I, Robot sekä The Complete Robot, Robot Dreams ja Robot Visions, joiden sisältämissä novelleissa on toisinaan päällekkäisyyksiä. Ensimmäinen näistä oli vuonna 1950 julkaistu yhdeksän novellin ja niiden kehystarinan kokoelma I, Robot, jonka kertomukset tavalla tai toisella kietoutuvat robotiikan pääsääntöihin ja robottien perusolemukseen. Novellien tarinat nousevat esiin myös romaaneissa, usein legendoina ja vanhoina kertomuksina robotiikan alkutaipaleesta.

Monessa suhteessa Robotti-sarjalle kerääntyneitä ikävuosia ei huomaakaan, ja kirjat tuntuvat hämmästyttämän moderneilta ja tulevaisuuden maailmat rakenteineen ja piirteineen uskottavilta. Ikääntymisen merkkejäkin tosin näkyy, ja esimerkiksi naisten kuvaus on varsinkin alkupään romaaneissa turhauttavan yksipuolista. Maapallon asukasluvuksi tuhansien vuosien päässä esitetään myös uskomatonta kahdeksaa miljardia – joka 50-luvulla varmasti sellaiselta tuntuikin, mutta joka nykylukijan korviin kuulostaa hieman huvittavalta. Novellien ja romaanien muodostama verkko ei myöskään aivan säilytä yhtenäisyyttään, ja esimerkiksi I, Robot -kokoelman robotit tuntuvat välillä paljon inhimillisemmiltä kuin romaanien versiot. Toisaalta niiden välissä ehtiikin pyörähtää useampi tuhatkunta vuotta.

Novellikokoelma I, Robot. HarperVoyager 2013.

Robotti-sarja ei kaikessa laajuudessaankaan jää yksin, vaan se yhdistyy lopulta löyhästi Asimovin Imperiumi– ja Säätiö-sarjoihin, ja yhdessä sarjat maalaavat kuvan vuosituhansien aikana etenevästä Linnunradan kansoittamisesta ja kehittymisestä. Luku-urakan voi varmasti aloittaa mistä sarjasta tahansa, mutta jos murhamysteeriromaanit roboteilla ja filosofisella pohdinnalla höystettynä herättelevät mielenkiintoa, Robotti-kirjat voivat olla hyvä paikka aloittaa.

Suomalaiselle Asimov-fanille on kuitenkin luvassa haasteita: suomenkielisiä käännöksiä on näet tarjolla vähintäänkin kehnosti, varsinkin Robotti-romaaneista saati novelleista. Uusia käännöksiä tai painoksia ei ole tehty, mikä tarkoittaa sitä, että vanhoja kirjoja saa hakea pitkin poikin divareita ja antikvariaatteja, niin verkossa kuin kivijalkaliikkeissä. Ja kun hyppysiinsä yhden viimein saa, hinnat saattavat hirvittää. Teräsluolia ei välttämättä alle satasella irtoa.

Jos englanti taipuu lukukieleksi, on tilanne helpompi. Robotti-sarjasta on saatavilla alkuperäisversioista pokkareita sopuhintaan, joita ainakin Internetin ihmeellisestä maailmasta löytää kohtalaisen helposti. Mutta jos robotteja haluaa kahlata läpi nimenomaan suomeksi, saattaa olla haasteen edessä. Kehotan kuitenkin tarttumaan tähän haasteeseen, sillä Asimovia ei ole suotta nostettu klassikkojen joukkoon. Ja ehkä pieni metsästys tekee lukukokemuksesta palkitsevampaa? Minulle se ainakin oli sitä!