Kuva: draugen.gamepedia.com
Draugen on norjalaisen pelifirman Red Thread Gamesin toukokuun 2019 lopussa ilmestynyt psykologinen mysteeripeli. Peli sijoittuu 1920-luvulle, Graavikin uniseen pikkukaupunkiin Norjan vuonojen keskellä, jonne jenkkipäähenkilömme Edward “Teddy” Harden saapuu setvimään kadonneen pikkusiskonsa mysteeriä. Apunaan hänellä on nenäkäs suojattinsa Lissie, jonka moottoriturpa ei hetkeksikään lakkaa käymästä ja enemmän tai vähemmän lempeästi piikittelemästä Teddyä. Kaksikon jouheva sanailu onkin alusta alkaen pelin parasta antia ja sitä olisi mieluusti kuunnellut kohtalaisen lyhyttä peliä pidempäänkin (sisältöähän teoksessa ei loppuunsa ole kuin muutamaksi tunniksi). Äänimaailmaltaan peli on ylipäätään onnistunut, eikä tilannetta ainakaan haittaa laadukas ääninäyttely, jonka takaa löytyy muun muassa Dragon Age 2:n Hawken äänenäkin tunnettu Nicholas Boulton.
Iki-Ihana Lissie. // Kuva: Red Thread Games
Ulkoisesti peli on kovin kaunis, paikoin jopa henkeäsalpaavan upea. Ajoittain tekisikin mieli jäädä seisomaan paikalleen ja vain tuijottamaan eteen avautuvaa vuonomaisemaa. Pelin kävelysimulaattorimaisen luonteen vuoksi tämä on lähes suotavaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että kaikkein alhaisimmilla grafiikoilla peli muistuttaa ulkoisesti melkein hämmästyttävän paljon Oblivionia. Kaikissa tapauksissa tämä ei olisi ongelma, mutta Draugenin tunnelmasta saa selkeästi eniten irti koneella, joka jaksaa pyörittää sitä kunnolla.
Kuva: Red Thread Games
Tunnelmoinnissa piehtarointi on ylipäätään pelin ydinelementti, joka on sekä vahvuus että heikkous. Jos nautit hitaasta polttelusta ja hahmon henkilökohtaisen maailmankäsityksen jatkuvasta kyseenalaistamisesta, peli tarjoilee parastaan. Jos taas kaipaat suuremmin toimintaa tai määrätietoista suorittamista, olet väärässä osoitteessa. Graavik on tyhjä kuin kummitusten kylä konsanaan ja kaikkialla rustiikin maalaisidyllin kuoren alla odottaa surun ja tragedian sävyjä, valmiina paljastumaan rivi kerrallaan Teddyn ja Lissien kuljeskellessa autiotalojen lomassa johtolankoja nuuskien. Pelin perusrakenne on yllättävän toimiva yhdistelmä ”kävele paikkaan, klikkaa asiaa” -seikkailupeliä ja ”kuuntele dialogia, valitse haluamasi sävy ratakiskoihisi” -tarinointia, jossa kadonneen Betty-siskon kohtalo linkittyy muihin tapahtumiin pala palalta samalla, kun opimme enemmän päähenkilöidemme kiinnostavasta suhteesta. Tässä rakennellaan potentiaalisesti hyvinkin kiintoisaa verkkoa, joka siirtyy johtolanka johtolangalta kauemmas hämärän rajamaille.
Katselen kaikkia kauniita kukkia. // Kuva: Red Thread Games
Vaikka kaikenlaisten kävelysimulaattorien kohdalla täytyykin jo alusta asti nauttia matkasta sen itsensä vuoksi, tuntuu Draugenin loppu sen kummemmin spoilaamatta hivenen keskeneräiseltä. Toisaalta, aina on tilaa jatko-osille ja toivoisinkin että pääsisin seuraamaan Teddyn ja Lissien huulenheittoa tulevaisuudessakin. Hivenen puutteellisesta lopustaan huolimatta suosittelisin Draugenia jokaiselle, joita viehättää ajatus vuonomaisemassa viipyilystä ja huvittavista henkilökemioista mysteerillä maustettuna.
Pelin traileri niille, joita ajatus vuonomysteeristä jäi kutkuttamaan.
