Hearthstone: Rastakhan’s Rumble

 

Hearthstonen uusin ja samalla kymmenes lisäosa Rastakhan’s Rumble pullahti maailmaan joulukuun alussa, tarkemmin sanottuna 4.12, eli sopivasti viemään huomiota pois piinallisesti lähestyvistä tenteistä. Korpin vuoden viimeisen setin teemana oli Zandalarin valtakunnan kuningas Rastakhanin koollekutsuma gladiaattorirämistely, jossa yhdeksän legendaarista peikkosankaria ottavat joukkueineen toisistaan mittaa. Näin Magic: the Gatheringin pelaajana mieleen tulikin kyseisen pelin aiemmin kesällä ilmestynyt lisäosa Battlebond, jossa niin ikään harrastettiin areenataisteluita (joskaan ei yhtä kieli poskessa). Toisin kuin elokuussa ilmestynyt The Boomsday Project, jossa vain muutama kortti huvitti minua toden teolla, Rastakhan’s Rumble vaikutti heti mielenkiintoisemmalta kokonaisuudelta.

 

 
Rumblessa esiteltiin varsinaisesti vain yksi uusi pelimekaniikka Overkill, joka oleellisesti antaa pelaajalle lisäetua siitä, että tämä läiskäisee vastustajan olentoja kovempaa kuin olisi tarpeen. Tämä sopii hyvin lisäosan gladiaattorihenkeen, jossa henkselien paukuttelu on vähintään yhtä tärkeää kuin vastustajan nitistäminenkin.
 
 
Overkillin ohella peliin lisättiin kaksi uutta korttityyppiä: Loat ja Spiritit. Loat ovat peikkojen legendaarisia toteemihenkiä, joiden ympärille peikkojoukkueiden strategiat perustuvat. Spiritit puolestaan ovat Loa-jumaluuksien ilmentymiä, jotka eivät itsessään ole isoja ja pelottavia olentoja, vaan tukevat joukkueensa mukaisia pakanrakennusteemoja.
 
 
Isommin Knights of the Frozen Thronessa esiteltyjä sankarikortteja setissä on ainoastaan yksi, Hunterin Zul’jin, joka kymmenen manan hinnastaan huolimatta sopii kuin heittokirves Secret Hunterin silmään.
 

 

Rumble run

Rastakhan’s Rumblen mukana saatiin taas uusi lisuke Hearthstonen yksinpelirepertuaariin, joka muistuttaa rakenteeltaan jonkin verran Kobolds and Catacombsin mukana tullutta Dungeon Runia. Oleellisimpana erona siihen Rumble Runissa ei käydä pomotaisteluita, vaan matsit käydään yhdeksän peikkogladiaattorin kesken, joista jokaisella on oma kuolematon alttarinsa. Kullakin hahmoluokalla on kolme uniikkia alttaria, joista pelaaja valikoi suosikkinsa ja samalla suunnan etenemiselleen. Alttarit antavat voimakkaita efektejä pöydälle ja kuoltuaan vaipuvat muutaman vuoron mittaiseen horrokseen, eli vastustaja ei kykene tuhoamaan niitä lopullisesti.
 

 
Tuttuun Hearthstonen yksinpelityyliin meininki voi yltyä melkoisen levottomaksi, sillä Rumble Runin korttivalikoimaa eivät rajoita sellaiset pikkuseikat kuin terve järki tai tasapaino.
 

 

Raati suosittelee
 
Vaikka setissä olikin monia oikein makoisia kortteja, uusista legendoista Magen Jan’alai, the Dragonhawk sytytti heti. Jo The Witchwoodin ilmestymisen aikoihin ajatus Odd Mage -pakasta kutkutteli takaraivossani, mutta vasta nyt palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen. Jan’alai toverinaan Daring Fire-Eater ja Pyromaniac mahdollistaa sankarivoimalla räiskimisen ihan olan takaa. Ja hei, Ragnaros on aina Ragnaros.
 

 
Samoin kuin Jan’alain tapauksessa, High Priestess Jeklikk mahdollisti aiemmin pyörittelemäni ajatuksen Discard Warlockista. Lakkari Sacrificella on ehkä sittenkin tulevaisuus!
 
 
Kaiken kaikkiaan Rastakhan’s Rumble on vuonna 2018 julkaistuista Hearthstonen lisäosista suosikkini, sillä siinä yhdistyvät freesiltä tuntuvat kortti-ideat ja pitkästä aikaa paras yksinpelimoodi.