Sisaret 1918 (© Arktinen Banaani)

Sisaret 1918 on sarjakuva-antologia Suomen sisällissodasta. Sodan muistovuonna julkaistu albumi koostuu kymmenestä eri tarinasta, joissa keskitytään naisten ja tyttöjen kokemuksiin sisällissodan aikana.

Sarjakuvat perustuvat Kansan Arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämiin muistitietoihin. Ne siis ovat sotakokemuksia niin kuin kokijat itse ovat ne kertoneet. Taustatyö näkyy. Jokaista sarjakuvaa edeltää lyhyt taustoitus siitä, mihin sodan tapahtumapaikkaan ja -aikaan tarina liittyy. Kuten kirjan toimittanut Reetta Laitinen esipuheessaan sanoo, albumia ei kuitenkaan voi pitää dokumenttina sisällissodasta, vaan se on taiteilijoiden tulkinta yksittäisten ihmisten muistoista.

Antologian tarinat tuntuvat kuitenkin tosilta. Ne tavoittavat sodasta harvoin esille tuodun näkökulman, joka ei keskity sankareihin, marttyyreihin tai pyhimyksiin, vaan tavallisten naisten ja tyttöjen arkisiinkin kokemuksiin sodan keskellä. Tarinat eivät mässäile sodan hirveyksillä. Niissä kauheudet ovat osa sodan arkipäivää, ikään kuin taustana henkilöiden kokemuksille. Vaikka kertomusten tapahtumat ovat myös karuja ja vaikeita, naiset ja tytöt eivät näyttäydy uhreina, vaan oman elämänsä toimijoina ja tekijöinä. Se on virkistävä poikkeus suomalaisissa sotakertomuksissa. Myös ajatus sodan ylevyydestä loistaa poissaolollaan. Vaikka tarinoissa on myös aatteen paloa, kerronta ei sorru propagandaan.

Koska tarinat perustuvat muistitietoihin, ne eivät ole perinteisiä kertomuksia, joissa tarinan kaari tai hahmon kehitys kulkee alusta loppuun. Sen sijaan ne ovat kuin välähdyksiä eletystä elämästä, kuvitettuja päiväkirjamerkintöjä tai muistoja, joista lukija voi saada tavallisen ihmisen näkökulman sotaan. Jotkut tarinat keskittyvät taisteluihin, toiset seuraavat niitä vain vierestä. Tarinoiden päähenkilöt ovat housukaartilaisia, ompelijoita, muonittajia, lapsia. Sotaa siis tarkastellaan monesta eri näkökulmasta.

Albumi sisältää erilaisia visuaalisia tyylejä ja kerronnan muotoja. Osa tarinoista on perinteisempää sarjakuvakerrontaa tyyliteltyine hahmoineen ja puhekuplineen, osa muistuttaa enemmän kuvitettua päiväkirjamerkintää.  Pelkistetty mustavalkoinen paletti, jossa punaista käytetään tehovärinä yhtenäistää albumin visuaalista ilmettä. Se on myös visuaalinen muistutus sodanaikaisesta kahtiajaosta punaisiin ja valkoisiin.

Pohjaksi sarjakuville on valittu sekä punaisten että valkoisten naisten kokemuksia, vaikka valkoiset ovatkin vähemmistössä. Historiankirjoituksessa vuosia vaietut punaisten tarinat saavat oikeutetusti enemmän tilaa. Vaikka tarinat ovat hyvin henkilökohtaisia, ja niissä voi kuulla sodan molempien osapuolten ennakkoluulot ja kaunat vastapuolta kohtaan, se ei etsi syyllisiä tai osoittele ketään sormella. Päällimmäiseksi ajatukseksi jää sodan karu arkipäiväisyys ja sen tuhoisuus kaikille osapuolille – myös niille jotka pyrkivät puolueettomuuteen.

Suomalaiset sotakertomukset ovat perinteisesti hyvin miehisiä, joten on erityisen ilahduttavaa, että albumi keskittyy kokonaan naisten näkökulmaan. Pidin myös siitä, että kaikki kirjan yksitoista tekijää, toimittaja ja sarjakuvataiteilijat, ovat naisia. Albumissa arkistojen muistitietotekstejä tulkitsevat sarjakuvataiteilijat Warda Ahmed, Mari Ahokoivu, Ainur Elmgren, Annukka Leppänen, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Elina Ovaskainen, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo.

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Arktinen Banaani 2018, 112 s.

Teos on saatu blogille ilmaisena arvostelukappaleena.

Korjaus 25.5.2018 klo 11.35:
Korjattu tekstiin antologian toimittajan nimi. Toimittaja on Reetta Laitinen, ei Reetta Niemensivu, kuten alkuperäisessä tekstissä virheellisesti väitettiin.