Skeneaktiivien Alfacon katsoo tulevaisuuteen

Vuonna 2016 ensimmäistä kertaa järjestetty pöytäroolipeliaiheinen skeneaktiivien con, Alfacon, palasi tänä vuonna vihdoin pöytäroolipelaajien kalentereihin. Tapahtuma järjestettiin 16.-18.2.2018 Otavan Opistolla Mikkelissä. Ensimmäinen coni uhkasi ihastuneesta vastaanotosta huolimatta jäädä yhden kerran ihmeeksi kun tapahtuman alkuperäiset perustajat eivät sitä ehtineet uudelleen järjestämään eikä uusia pääjärjestäjiä löytynyt. Alfacon oli yksi ensimmäisiä projekteja tuoreen Suomen roolipeliseuran tehtävälistoilla ja myös yksi niistä roolipeliskeneä hyödyttävistä toiminnoista, joiden jatkuvuuden takaamiseksi seura viime kesänä perustettiin.

Mitä Alfacon on ja kenelle?

Vaihdan aamupuuroa lusikoidessa kokemuksia pelinjohtajattomista roolipeleistä. Aamupäivällä käyn pitkän vertailevan keskustelun mikkeliläisestä ja oululaisesta roolipeliskenestä alkujaan tuntemattoman tyypin kanssa (lisään hänet Facebook-kaveriksi heti tapahtuman jälkeen). Lounaalla kuulen eri puolilta Suomea tulevien tyyppien maailmanvallotusideoista ja lähdemme visioimaan, millä kulmalla valloitussuunnitelmalle kannattaisi hakea valtion rahoitusta. Iltapäivällä pysäytän kolmen peliporukan pelaamisen moneen kertaan kysyäkseni kymmeniä kysymyksiä pelikokemuksesta – saan huolellisesti harkittuja ja analyyttisiä vastauksia eikä aika meinaa riittää kaikelle. Ennen päivällistä ehditään vielä pohtia pelillistämistä ja roolipelielementtien käyttöä syrjäytymisen ehkäisyssä ja päivällisellä puhun muunmuassa tietokone-, pöytäpelejä ja larppeja yhdistelevistä pelisuunnitelmistani. Sama tahti jatkuu iltaan asti, jolloin vielä pikkutunneille asti laulamme akustisen kitaran säestämänä: “Oi, suuri vapaa Vostroya, sun kunniaasi kaaaiuttaa xenojen puhdistus päättymätööön!” Nukahdan uupuneena heti kun saan pääni tyynyyn ja aamulla sama jatkuu. Olen tullut Alfaconiin.

Alfaconin tarkoitus on kehittää pöytäroolipeliharrastusta eteenpäin, jakaa sekä jatkokehittää hyviä ideoita ja auttaa roolipeliskenessä toimivia aktiiveja verkostoitumaan keskenään. Tapahtuma on suunnattu kaikille pöytäroolipeliharrastuksen kehityksestä kiinnostuneille – siis kaikille pelinjohtajille, tapahtumanjärjestäjille, pelintekijöille, pelaajille, kuin muillekin skeneaktiiveille. Skeneaktiivi on termi, joka saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta jokainen, jota kiinnostaa olla mukana kehittämässä roolipeliharrastusta tavalla tai toisella, isosti tai pienesti, on Alfaconin määritelmän mukaisesti skeneaktiivi. 

α-con 2018

Alfacon on suunnattu jo pidemmälle ehtineille harrastajille, joilla on intohimona kehittää harrastusta eteenpäin, kokeilla uutta ja jakaa tietämystään. Vaikka tapahtuma ei ole aloittelijoille suunnattu, harrastusvuosilla tai -tyylillä, saati sillä, kenen peliporukkaan kuuluu, ei saa olla väliä, vaan coniin haluttiin houkutella uusia skeneaktiiveja ja sellaisia, jotka haluaisivat löytää projektin, jossa aktivoitua. Vaikka Alfaconiin ei siis haluttu aloittelevia roolipelaajia, aloittelevia skeneaktiiveja koetettiin kalastella senkin edestä.

Yksi onnistuneesti syöttiin tarttuneista uusista skeneaktiiveista on Reija Karvonen, joka tekee opinnäytetyönään eräänlaista “avaimet käteen” -pöytäroolipelaamisen aloituspakettia työnimeltään Roolipelikansio, Suomen roolipeliseuralle. Larppipelinjohtajana kokenut Reija tunsi olevansa vielä jokseenkin “nyyppä” pöytäroolipeliharrastuksessa, vaikka oli pitkään pelaillut myös pöytäroolipelejä. Oli loistavaa saada Reija pitämään oppariaiheestaan “Puhetta pelinjohtajuudesta” -työpaja Alfaconiin, sillä juuri tätä varten coni on – uusien projektien esittelemistä ja entistä paremmaksi viilaamista varten.

Alfacon vaikutti ensikertalaiselle melkoisen jännittävältä. Etenkin kun oli sekä vieraana, että järjestämässä ohjelmaa. Jotenkin en ollut tajunnut, että järjestettyä ohjelmaa/työpajoja oli niinkin paljon. Totuus selvisi oikeastaan vasta kun aikataulut julkaistiin. Totesin, että eihän sinne sitten sitä ns. “vapaa-aikaa” juurikaan jäänyt. Koko ajan oli jotain mielenkiintoista kuunneltavaa. Ennakkotietojen pohjalta odotin, että coni olisi aika tiivis. Ja sitä se kyllä oli.

– Reija Karvonen, ensikertalainen osallistujana ja ohjelmanjärjestäjänä

Tänä vuonna Alfaconin pääjärjestäjinä toimi Arttu Hanska ja allekirjoittanut. Me molemmat olimme olleet innostuneina osallistujina ensimmäisessä Alfaconissa ja harmitelleet tahoillamme, kun conille ei löytynyt jatkoa. Kun sitten tapasimme Suomen roolipeliseuraa perustettaessa ja seura sai conin adoptiolapsekseen, pidimme molemmat tärkeinä sitä, että Alfacon järjestetään uudelleen ja siitä se ajatus sitten lähti.

Tämän vuoden Alfaconin teemana oli “Skene 2020” – siis pöytäroolipeliharrastuksen tulevaisuus 2020-luvulla. Ohjelmassa pohdittiin siis harrastuksemme tulevaisuutta: millaisia tyyppejä harrastajat tulevaisuudessa ovat, mitä he pelaavat, missä, millä tavoin ja keiden kanssa? Ohjelmahaku oli kaikille avoin, eikä kaikkien ohjelmien ollut pakko noudattaa teemaa.

Conin kehittämisessä panostettiin tällä kertaa erityisesti keskustelukulttuurin ohjaamiseen turvalliseksi ja tasa-arvoiseksi sekä kävijäkunnan monipuolistamiseen. Molemmissa palautteen mukaan onnistuttiin – erästä nimetöntä palautteenantaajaa siteeraten: “Kannatti liimata seinille propagandaa”. Kommentti viittaa conin seinillä olleisiin muistutuslappuihin, joissa luki viestejä kuten “Anna tilaa, kysy mielipiteitä, jaa valokeilaa ja kuuntele” tai “Ei ole oikeaa tai väärää tapaa roolipelata”. Kävijäkunnan monipuolistamisen suhteen häirinnänvastaisuus oli tietysti tärkeää ja henkilökohtaisena tavoitteenani oli, ettei minun enää tarvitsisi kirjoittaa siitä, kuinka olen Alfaconin ainoa ei-miesoletettu kävijä. Häirinnänvastaiset säännöt saivat muutamilta irvileuoilta osakseen sensuurivitsejä ja nykypäivänä varsin tuttua “mitään ei enää saa sanoa” -marinaa. Onneksi valtaosa kävijöistä koki selkeän härinnän- ja kiusaamsienvastaisen linjan turvalliseksi ja hyväksi. Palautteissa vinkattiin myös uusia tapoja parantaa conin henkeä ja lisätä inklusiivisuutta.

Joidenkin äänekkäiden aktiivien kommentit olivat sellaisia, että ne asioista tietämätön voi tulkita väärin, joten ehkä tätä “kiusaamaton coni” -ideaa kannattaa oikeasti jatkaa ja kehittää. Ja painottaa, että joku voi oikeasti käsittää asioita väärin. Moinen käytös kun voi sitten kadottaa osan porukasta seuraavaa conia ajatellen. Toivottavasti tulevaisuudessa myös useampi nainen uskaltaisi lähteä Alfaconiin.

– Reija Karvonen

Avajaisia, päättäjäisiä ja lauantain aloittanutta, kävijäkyselyn tuloksiin perustunutta “Skenen tilannekatsaus” -ohjelmaa lukuunottamatta kaikki ohjelma oli työpajamuotoista. Päätös pelkän työpajaohjelman hausta tuli edellisen conin palautteen perusteella. Koska epäilimme työpaja-termin olevan pelottava tai ainakin vieras, ohjeistimme ohjelmanpitäjiä nettisivuilla pitkällisesti erilaisista tavoista suunnitella työpajaohjelma. Ohjeistuksia ja vinkkejä kerätessä Otavan Opiston kokemuksesta oli iso apu, sillä heidän kursseillaan työpajamallinen, eli workshop-työskentely, on yleistä ja Opistolta löytyi paljon hyviä linkkivinkkejä. Ohjelmapaljouteen oltiin pääosin tyytyväisiä, vaikka luentojakin oltaisiin joidenkin mielestä mieluusti kuultu ja ilmeisesti osa työpajoista oli lipsunut hieman luennon puolelle. 

Pidin paljon työpajoissa siitä, että meitä jaettiin pienempiin ryhmiin. Niissä pääsi hyvin mukaan keskusteluun ja nyypällekin annettiin puheenvuoro ja minua kuunneltiin. Sen sijaan isoissa joukkokeskusteluissa äänekkäimmät ja nimekkäimmät tuntuivat pitävän valtaa. Niissä ei oikein tahtonut uskaltaa avata suutaan.

– Reija Karvonen

 

Kuhunkin työpajaan kuului 1-3 sivua ennakkotekstiä, jonka oli tarkoitus toimia luennonkorvikkeena ja mahdollistaa suoraan toimintaan menemisen paikanpäällä. Idea tällaisesta ennakkotehtävästä tuli Otavan Opistolta ja kävijät tuntuivat vastaanottaneen ennakkolukuläksyt positiivisesti. Lukumateriaaleissa oli niin blogitekstejä, foorumikommentteja, kuin itsekirjoitettujakin tekstejä ja tekstit ovat edelleen luettavissa Alfaconin nettisivuilla.

Osa työpajoista oli hivenen erilaisia kuin mitä olin odottanut. Johtuneeko sitten ennakkomateriaalien laadusta, sitä en tiedä. Osa niistä työpajoista joihin osallistuin tuntui nimittäin menevän vähän aiheensa vierestä.

– Reija Karvonen

Järjestäjän näkökulmasta tapahtuma onnistui hyvin. Kävijämäärää saatiin hieman kasvatettua edellisestä tapahtumasta ja ohjelmanjärjestäjiä ilmoittautui lopulta paljon enemmän kuin olimme osanneet odottaa. Kaikkiaan Alfaconissa oli 13 työpajaohjelmaa , jotka oli jaettu lauantaille ja sunnuntaille kolmeksi ohjelmatrackiksi. Ohjelmanjärjestäjät hoitivat osuutensa, kävijät tekivät conista upean ja ehkä suurimpana apuna Otavan Opisto oli todella hyvä ja luotettavan laadukas yhteistyökumppani tilojen, majoituksen ja ruokailujen osalta. Itselleni α-con 2018 oli ensimmäinen tapahtuma coninakkikonehistoriassani, jossa ei ollut yhtäkään tapahtumanaikaista conipaniikkia. Se ainoa busseista johtuva ohjelman alun viivästyskin osui niin, että ohjelmaslotin jälkeen oli tyhjä tunti, jolle ohjelma sai huoletta venyä. Suurin harmi oli mielestäni se, ettei Otavan Opisto vanhana rakennuksena ole esteetön tila – talvipakkasilla puutalon invahissikin oli jäätynyt jumiin. Esteettömyys on yksi syy, miksi toivon, että Alfacon ehkä välillä järjestettäisiin myös muualla.

Muutos 2016-2018?

Kevättalvella 2016 lähdin ensimmäiseen Alfaconiin melko varmana siitä, että olin skeneaktiivi ja siten conin kohdeyleisöä – olin toiminut roolipelijärjestössä, tehnyt ohjelmaa tapahtumissa ja järjestänyt useita coneja. Olin kuitenkin hieman epävarma ja saavuin paikalle aika ulkopuolisena – en tuntenut henkilökohtaisesti juuri ketään kansallisen pöytäroolipeliskenen “isoja nimiä” (tai pieniäkään) tai ollut itse kerännyt erityisen paljoa glooriaa pelikentiltä. Alfacon kuitenkin imaisi äkkiä mukaansa: ohjelma oli mielenkiintoista ja oli innoittavaa olla seurassa, jossa kaikki olivat intohimoisesti kiinnostuneita skenen kehittämisestä. Monessa conissa toki kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta kun ympärillä on pelaamisesta kiinnostuneita, mutta Alfaconissa oli upeaa tavata niin monia tyyppejä, jotka eivät tyydy vain oman pelipöydän toiminnan parantamiseen, vaan tekevät vapaaehtoistyötä koko skenen hyväksi. Siinä, missä Ropecon on osoitus roolipeliskenen (ja sen kanssa risteävien kulttuurimuotojen) volyymistä, reilun kolmenkymmenen osallistujan Alfacon tuntui todistavan rajatusti juuri pöytäroolipeliskenen laatua. Minulle ja monelle muulle kävijälle oli selvää, että tätä piti ehdottomasti saada lisää. Olin saman vuoden aikana käynyt myös ensimmäistä kertaa X-conissa ihastumassa larp-harrastuksen tarkkaan pohdintaan.

Ensimmäisestä Alfaconista ja sen palautteesta oli osattu ottaa hyvin oppia. Luentopohjainen ohjelma oli korvaantunut workshoppaamisella ja muutenkin osallistavammalla ohjelmalla. Ohjelmatarjonta oli selkästi muutenkin monipuolistunut.

– Antti Leppä, yksi ensimmäisen Alfaconin pääjärjestäjistä

Kun kysyin yhdeltä ensimmäisen Alfaconin pääjärjestäjistä, Antti Lepältä, mitä mieltä hän oli uuden inkarnaation muutoksista ensimmäiseen coniin verrattuna, hän nosti esiin positiivisina asioina ohjelman ja kävijäkunnan monipuolistumisen – erityisesti naiskävijöiden huomattavan lisääntymisen viime kerrasta. Näissä kehityskohteissa ei siis tarvinnut pelätä conin esi-isien alkavan pyöriä metaforisissa haudoissaan (kaikki heistä ovat siis yhä elossa ja suurin osa tuli Alfaconiin tänä vuonnakin).

Ehkä selkein muutos vanhasta oli jo mainittu ohjelman painottaminen toiminnallisempaan ja keskustelevampaan suuntaan. Ensimmäisen Alfaconin kävijät tuntuvat pitäneen tapahtumaa ehdottomana menestyksenä ja moni siteerasi erityisesti vapaamuotoiset Lounge-keskustelut tapahtuman parhaaksi anniksi. Itsekin väittelin ensimmäisenssa Alfaconissa myöhään yöhön eri roolipeligenrejen yhteistyömahdollisuuksista ja keskitetyn kattojärjestön tarpeellisuudesta – pitkälti samojen tyyppien kanssa reilun puolitoista vuotta myöhemmin perustimme Suomen roolipeliseura ry:n. Juuri näiden kokemusten pohjalta “työpaja-pakolla” pyrittiin ohjaamaan ohjelmantekijöitä hyödyntämään kävijäkunnan rikkaat resurssit ohjelmassaan. 

Tapahtuma kasvaa, kävijäkunta monipuolistuu ja ohjelmatarjonta paranee. Eihän tästä nyt voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen.

– Antti Leppä

Pääosin Alfaconin konsepti pidettiin samana. Pitkälti oli kyse siitä, että ainakaan meidän tämän vuoden pääjärjestäjien mielestä kovin suuria muutoksia ei ollut tarpeen tehdäkään – me pidimme tapahtumasta viimeksi ja niinpä nyt pärjättiin aika pienillä viilauksilla. Majoituksen lisäksi tapahtuma oli nyt kasvanut sen verran kookkaaksi, että meidän oli mahdollista tilata Opistolta myös conimaksuun kuuluvat ruokailut. Alfaconin idea skeneaktiivien yhteentuomisesta on sellaisenaan jo niin hyvä, että viilailut ohjelmakonsepteissa tai oheistoiminnassa tuntuvat melkein toisarvoisilta. Yhteisruokailut sensijaan säestivät olennaisena osana yhteisöllisyyttä ja loivat conikävijöiden välille spontaaneja keskustelutilaisuuksia.

Selkeää tiedotusta siitä, mitä Alfacon on ja kenelle se on suunnattu pidettiin nyt tapahtuman jatkuessa tärkeänä. Koska Alfacon on konseptiltaan nimenomaan pöytäroolipeliharrastuksen kehittämiseen keskittyvä, eikä siis automaattisesti kaikille harrastajille kiinnostava pelailuconi, oli vaarana leimaantua elitistiseksi pienen piirin kuppikuntaconiksi. Sellainen maine taas ei palvelisi conin perustarkoitusta – skenen kehityshän vain kärsii kuppikuntaisuudesta. Tästä johtuen nettisivuille kirjoitettiin huolella viilatut teesit siitä, mitä conissa tarkoitetaan skeneaktiivilla ja tiedotuksen sanamuodoissa oltiin tarkkoja. Conin markkinointia tehdessä huomasin, että on lopulta yllättävän vaikea mainostaa conia, joka on avoin kaikille, mutta ei aloittelijaystävällinen – se tulkitaan helposti nimenomaan negatiiviseksi elitismiksi.

Alfaconin tulevaisuus

Sanottakoon nyt heti kärkeen, että vaikka tämän vuoden tapahtuman nimi oli ensimmäisen tapahtuman perinteitä kunnioittaen α-con, tapahtuma tulee hyvin todennäköisesti vakiintumaan Alfaconiksi. Ei sillä, että pelkäisimme kilpailua mm trampoliineja ja polkuautoja valmistavan Acon-yrityksen kanssa, mutta emme halua ahdistaa tulevia tapahtuman tiedottajaparkoja ainaisella α-merkin copy-pasteamisella. Tulevaisuuden Alfaconeissa α-merkkiä nähtäneen siis vain logoissa.

Pelaaminen oli tietoisesti jätetty virallisesta ohjelmasta ulos sillä ajatuksella, että Alfaconissa puhutaan pelaamisesta, ei niinkään varsinaisesti pelata. Palautteessa moni kuitenkin toivoi parempaa fasilitointia pelien järjestämiselle ja voisin kuvitella, että tulevaisuuden Alfaconeissa pyritään saamaan maistiaisia niistä skeneaktiivien vuoden parhaista hedelmistä myös pelaamalla. Samaten luennot, joita ei nyt otettu ohjelmaan ollenkaan (osittain siitä pelosta, ettei työpajoja tarjottaisi tarpeeksi kun luento on järjestäjälle helpompi konsepti) tulevat todennäköisesti palaamaan jonkinlaiseksi osaksi conin ohjelmatarjontaa. Työpajoista kuitenkin pidettiin konseptina niin paljon, että kuvittelisin niiden muodostavan jatkossakin Alfaconin pääruokalajin.

Toivoisin Alfaconin jatkavan skeneaktiivien yhteen saattajana sekä paikkana kohdata muita harrastuksen kehittämisestä kiinnostuneita rennossa ilmapiirissä. Uskoisin, että tilausta tälläiselle kohtaamispaikalle tulee olemaan jatkossakin. Se miten tapahtuma kehittyy ja pysyy kiinnostavana on mielestäni kiinni niistä aktiiveista, jotka sen tekemiseen osallistuvat. Näitä tapahtuman kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä tuntuisi ainakin tämän vuotisen ohjemamäärän perusteella olevan hyvin tarjolla ja uskonkin, että kehittyy tapahtuma mihin suuntaan tahansa on se skenen kannalta hyvä suunta.

– Antti Leppä

Itse toivoisin näkeväni tulevaisuuden Alfaconeihin vakiintuvan matalan kynnyksen ohjelmasegmenttejä ainakin skeneaktiivien kuulumisten kertaamiseen, projekteihin rekryämiseen ja yleiseen verkostoitumiseen. Täytyy myöntää, että nyt kun tunsin väkeä conista, tuli todella helposti hengattua vain niiden vanhojen tuttujen kanssa – näin jälkeenpäin harmittelin, että paikalla olisi ollut todella siistejä projekteja tekeviä tyyppejä, joihin olisi ollut ilo tutustua. Jonkinlainen skeneaktiivien speed dating -ohjelma olisi siis loistava. Erityisesti Lounge-keskustelut saattaisivat hyötyä jonkinlaisesta neutraalista tirehtööristä tai muusta fasilitoinnista. Ison porukan keskustelurinkien toivoisin taas katoavan kokonaan conin ohejlmista. Suuren porukan ajatustenvaihtoon on olemassa monenlaisia demokraattisempia keinoja, joilla parhaat ideat saadaan hiottua esiin, eivätkä ääneen päädy vain kovaäänisimmät.

Alfaconin tulevaisuudesta on myös jommassa kummassa tapahtumassa käyneille avoin nimetön kysely, jonka tulokset annetaan tulevien järjestäjien työn tueksi. Suomen roolipeliseuran tavoite on, että Alfaconista tulee vuosittain järjestettävä, jatkuvasti kehittyvä tapahtuma. Seuraavien pääjärjestäjien haku alkaa todenteolla ensi kesänä, mutta kiinnostuksensa voi ilmaista jo nyt ottamalla yhteyttä Suomen roolipeliseuraan. Tiukkaa seuran ohjausta ei tarvitse pelätä, vaan tarkoitus on, että Alfacon on joka vuosi tekijöidensä näköinen ja vaikka tässä jutussa on maalailtu kaikenlaisia tulevaisuuden toiveita, laivan kapteeni päättää seuraavan suunnan.

Lähtisin suosittelemaan Alfaconia ihan kaikille roolipeleistä kiinnostuneille. Vaikka sitä mainostettiin “skene aktiivien” conina, sopii se minusta kaikille. Toki siellä oli oikeita aktiiveja paikalla, mutta oli siellä myös meitä nyyppiäkin. Ohjelma oli minusta ainakin sen verran monipuolinen, että hyötyä siitä on ihan kenelle hyvänsä jo vaikka oman kampanjan suunnitteluun. Joten ehdottomasti toivoisin ja kannustaisin myös “tavis” pelaajia ja pelinjohtajia lähtemään Alfaconiin. Ja ehdottomasti enemmän porukkaa, jos vain mahdollista! Niin keskusteluista saadaan entistäkin mielenkiintoisempia ja ajatukset, mielipiteet ja kokemukset liikkuvat enemmän. Ja koko roolipelikenttä kehittyy.

– Reija Karvonen