JYDGE

 

Alustat : PC, Mac, Nintendo Switch, Xbox One, Playstation 4
Kehittäjä : 10tons Ltd
Julkaisija : 10tons Ltd
Genre : top-down shooter
Ikäraja : ESBR T / PEGI 18

 

TYÖMÄRI työmitsee

 

Vaviskaa kriminaalit, JYDGE on täällä! Edenbyrghin kaupungissa on uusi tuomari, joka saapuu keskelle rikospaikkaa lentävällä autollaan ja langettaa tuomion välittömästi. Tästä seuraa neonvaloissa välkkyvää ja teknojumputuksella ryyditettyä, sokkeloista kaupunkisotaa, jossa luodit leikkiä lyövät.

Mielleyhtymät Judge Dreddistä eivät ole kaukana ja katu-uskottavuus on päivän sana heti Robocobin jälkeen. Asiahan on sillä tavalla, että tulevaisuudessa rikoksista seuraa ankara rangaistus, ja kukapa paremmin jakaisi nopeaa oikeutta kuin hallituksen hyväksymä kyberneettinen tuomari, joka läjäyttää huumeparonit puuroksi suoraan paikan päällä.

Vai pitäisikö sanoa työmäri? Hupaisana yksityiskohtana pelissä u-kirjaimet on toisinaan korvatty y-kirjaimilla. Sana byllets kuulostaa 300% käheämmältä kuin bullets.

JYDGE on cyberpunk-teemainen top-down&twin-stick -pyssyttelypeli, joka vaatii pelaajalta nopeita refleksejä ja jonkin verran taktista silmää. Peli muistuttaa perusmekaniikaltaan 10tons Ltd:n kehittämää ja 2003 julkaistua, varsin hupaisaa Crimsonland-peliä. Siinä erinäiset hirviöt valtaavat pelin ruudun aallottain ja pelaajan tarkoitus on selvitä niiden keskellä niin pitkään kuin mahdollista. Erilaiset aseet ja kyvyt tuovat jo sellaisenaan toimivaan konseptiin vaihtelua.

JYDGE on tehty samasta muotista, mutta se on kuitenkin tunnelmaltaan ja kenttäsuunnittelultaan sen verran erilainen, ettei JYDGE:n suhteen ole syytä puhua vanhan pelin uudelleenlämmittelystä.
 

 
 

Rynnistää päälle kuin yleinen syyttäjä

 

Yleisvaikutelma pelistä on positiivinen. JYDGE ei yritä liikaa ja se onnistuu siinä mitä yrittää. Peli kirvoitti räkäistä naurua sekä onnistumisen että failaamisen hetkillä. Pelin fiilis on retro ja rento, ja sen äärellä väistämättä muistui mieleen miten lukioikäisenä pelasin yökaudet letkeitä arcade- co-oppeja ja ahdoin sipsejä naamaan. Ihan samaa tulee tehtyä nykyäänkin, mutta JYDGE tarjoaa kursailematonta, leppoisaa väkivaltaisuutta, joka muistuttaa viattomammista ajoista.

Pelin visuaalinen ilme on yksinkertainen, mutta selkeä ja toimiva. Elektrinen taustamusiikki luo mukavan omintakeista tunnelmaa ja trackeja riittää. Parhaimpien tahtiin tekee mieli pärrytellä pyssyjä.

Tarinaan ei ole uhrattu liikaa paukkuja. Sitä on ripaus mausteeksi, eikä enempää huomaa kaivatakaan. Chapterien välillä voi kuunnella hieman uutiskanavan pajatusta, mutta animaatiota tai välinäytöksiä ei ole.

Mikä parasta, peliin voi ottaa avuksi myös kaverin local co-oppina. Peli on kaksinpelinä letkeää ja erinomaista hupia. Koska pelialue ei zoomaudu loputtomiin pelaajien välisen etäisyyden kasvaessa, huomasin toteavani kakkospelaajalle vähän turhankin usein että “älä nyt saatana juokse sinne”, mutta homma kuitenkin pelitti päällisin puolin mukavasti ja co-op tuntui yhtä luontevalta kuin yksinpeli.

Yleensä inhoan aikarajoja, mutta nyt eivät haitanneet, koska ensisilmäyksellä mahdottomalta vaikuttanut tehtävä muuttui helpommaksi kun työmäri oppi uusia temppuja. Aluksi ärsyttävintä oli yrittää saada läpi stealth-tehtäviä, joissa kenttiä partioivien vihollisten ja tykkitornien ohi piti luovia tulematta nähdyksi. Oli vaikea ennakoida sitä, miten herkkä silmä vihollisilla oli. Toisinaan nuo tuntuivat olevan todellisia puusilmiä, mutta valitettavan usein juuri kun olin pääsemäisilläni kenttän läpi joku vihulaisista näki viimeisillä voimillaan minut rintakehäänsä kohdistuvan tulimyrskyn läpi.
 

 
Lopulta kuitenkin jopa stealth-tehtävät muuttuivat kiinnostaviksi kun löysin omaan pelityyliini sopivat varusteet. Pelihahmon kustomointi mahdollistaa todella monenlaiset lähestymistavat ja pelin tunnelma muuttuu todella paljon riippuen siitä onko päällä teräsloimet vai häiveteknologiaa.

Padilla ohjatessa en päässyt aivan samanlaiseen tarkkuuteen kuin hiirellä ja näppäimistöllä, joten padiohjain sopi paremmin kakkospelaajan kouraan silloin kun tarvitsin taustatukea selviytyäkseni tehtävistä.

 

Oikeus murhaa

 

Pelin idean voi tiivistää muutamaan lauseeseen: Tapa viholliset, täytä tehtävänanto, päivitä varustus ja etene seuraavaan kohteeseen.

Kenttäkohtaisten tehtävien suorittaminen avaa sekä uusia kohteita kaupungin kartalle että päivityksiä työmärin varusteisiin ja aseistukseen. Ihan jokaista mitalia ei ole pakko jahdata hampaat irvessä, vaan tietty määrä riittää siihen, että kartalle ilmestyy uutta tutkittavaa. Näin ollen vaikeimpiin haasteisiin voi palata myöhemmin.

Jotkin haasteet helpottuvat kaverin kanssa, joissain tarkkuutta vaativissa tehtävissä toinen pelaaja taas tuntuu olevan vain tiellä, mikä toisaalta sekin on omanlaistaan hauskaa. Joustavuus lisää rentoa fiilistä ja peliä on oivallisen helppoa pelata pienissä pätkissä. Sen jälkeen kun yhtä kenttää on yrittänyt turhaan pelata läpi parisenkymmentä kertaa, on aika pitää luova tauko.

JYDGE-pelin miljöö ei ole kovin monimuotoinen. Kentät rakentuvat muutamista peruspalikoista, joilla on pyritty mukailemaan teollisuusalueita tai keinotekoisia hologrammipuistoja tai toimistorakennuksia. Loppuviimein silmä kiinnittyy vain siihen, mihin pelastettavat siviilit tai tapettavat viholliset on ripoteltu, ja onko välissä paljonkin lasertähtäimellä viuhtovia tankkeja, hakkeroitavia kohteita tai vihollisia houkuttelevia hälyttimiä. Kentistä ei jää ulkoasunsa puuolesta kovin selkeitä muistikuvia ja niitä on jälkikäteen muistellessa vaikea kuvailla kaverille.

Teemallisesti erilaisia pelikenttiä on 18 ja jokaisessa on neljä vaikeusastetta. Kentistä kerättäviä mitaleita on yhteensä 192. Kentät ovat melko pieniä, ja niitä on tarkoitus pelata läpi useita kertoja, koska kaikkia tavoitteita ei voi välttämättä saavuttaa tutkimatta aluetta, avaamalla ovia seuraavaa pelikertaa varten tai vaihtamatta taktiikkaa uusien varustepäivitysten myötä. Rahaa voi kerätä loputtomiin eikä vaikeisiinkaan kohtiin jää pitkäksi aikaa jumiin.

Pelin edetessä tuttuja kenttiä on tahkottava läpi kovemmalla vaikeusasteella. Hardcore-vaikeusaste on helpoin (mikään hardcorea vähempi olisi nössöilyä!), minkä jälkeen avautuvat grim ja nightmare. Edes nightmare-vaikeusaste ei ole mitenkään naurettavan mahdoton eikä peli yritä ehdoin tahdoin trollata pelaajaa.

Peliin on ripoteltu myös salaisia kenttiä, joista on mahdollista löytää keräiltäviä esineitä. Tunnetuille peleille hattua nostavat pikkuesineet ilahduttavat ja niillä saa modifioitua peliä hieman, lähinnä kosmeettisesti. Tämä on mukava yksityiskohta ja salaisuuksien etsiminen on varsinkin kaverin kanssa erinomaisen viihdyttävää.

On mukavaa ja mainitsemisen arvoista, että pelimaailmaa voi tuhota. Seinien potkiminen on jopa suositeltavaa. Erityisen vaikea on saada mitali siitä, ettei tehtävää suorittaessa riko yhtään mitään.

Olisin ehkä vielä kaivannut peliin periaatteessa loputtoman pelimuodon, jossa vihollisia saa tuhota aalto kerrallaan kunnes niiden määrä nitistää pelaajan. Myös satunnaisgeneroidut kentät olisivat sopineet pelin yleisilmeeseen hyvin. Tällä tavalla pelissä olisi riittänyt lisää pelattavaa kun pelaaja olisi voinut yrittää parantaa omaa ennätystään.

 

Tiivistelmä

 

JYDGE on arcademainen ammuskelupeli, joka on parhaimmillaan kaverin kanssa. Peli on selvästi toteutettu kieli poskessa, mutta rento asenne ei ole pois pelisuunnittelusta. JYDGE sopii synkkiin kaamosiltoihin, jolloin on kiva käpertyä vilttiin tai oman kullan viekkuun pesemään kauniisti tuikkivan megacityn katuja rikollisryönästä.

Syytön!

+ Loistava co-op
+ Mukavaa arcade-viihdettä
+ Kiva soundtrack
+ Suositaan suomalaista

Syyllinen!

– Kenttäsuunnittelu ei juuri muutu vaikeusasteiden välillä
– Ei loppuhuipennusta
– Erilaisia vihollisia olisi voinut olla enemmän

Arvosana

**********
Peli oli arvostelukappale