Nörttityttöjen Worldcon

Nörttityttöjen Worldcon-postauksessa kerrotaan fiiliksiä Worldcon75:stä Helsingissä. Nörttityttöjen yhdistyksellä oli conissa oma pöytä ja tuhansien conikävijöiden joukossa vaelsi tietysti paljon Nörttityttöjen blogintekijöitä, lukijoita ja uusia ystäviä!

 

Riikka: “Olin Worldconissa enemmän kotonani kuin missään muussa isossa tapahtumassa”

“En oikein tiennyt, mitä odottaa Worldconilta ennen sen alkua, mutta se oli kaikin tavoin parempaa ja enemmän, kuin osasin ennakkoon odottaa. En ole viime vuosina ollut erityisen aktiivinen spekulatiivisen fiktion lukija, joten pelkäsin hieman kokevani itseni tapahtumassa ulkopuoliseksi. Loppupeleissä kävi kuitenkin niin, että koin olevani Worldconissa enemmän kotonani, kuin muistan olleeni juuri missään muussa isommassa tapahtumassa koskaan. Fanien keskuudessa tunnelma oli lämmin ja vastaanottavainen.

Yllättävää kyllä, olin varsin iloinen siitä, että Worldconissa joutui jonottamaan moniin ohjelmiin. Vaikka oli harmillista, että varsinkin keskiviikkona useampi ohjelma jäi väliin, kun salit täyttyivät niin nopeasti, muutoin jonoissa oli yllättävän mukavaa viettää aikaa. Jonojen hyvä puoli oli, että niissä syntyi usein hauskoja keskusteluja kanssajonottajien kanssa. Sen ansiosta itse onnistuin tutustumaan ainakin vähän moniin conin ulkomaisiin vieraisiin ja jopa vaihtamaan sähköpostiosoitteita. Kaikki keskustelut olivat hauskoja ja niiden aloittaminen oli helppoa, kun saattoi aloittaa keskustelun tulevan ohjelman aiheesta tai vaan kyselemällä ihmisiltä, mistä he olivat kotoisin. Ilman jonottamista olisin tullut luultavasti jutelleeksi lähinnä omien tuttavien kanssa.

Ohjelman puolesta tuli nautittua monista mainioista paneelikeskusteluista. Yhtään täyttä hutia ei vastaan tullut, mutta muutama suosikki kyllä löytyi. Keskiviikkoiltana Ready, Steady, Flash! -paneelissa oli tosi vaikuttavaa nähdä, miten toimivia pieniä tarinoita taitavat kirjoittajat saivat aikaan annetuista aiheista vain viidessä minuutissa. Paljon oli myös feministisestä näkökulmasta kiinnostavia ohjelmia, kuten torstain In Defense of the Unlikeable Heroine -paneeli, josta poimin viikon parhaan lainauksen Thoraiya Dyerilta: “I am a fish swimming in the sexist sea of society.”

Suosikikseni taisi kuitenkin nousta lauantaiaamun scifin ja fantasian heikkoja romantiikkajuonia käsittelevä Bad Romance -paneeli, joka oli paitsi erittäin kiinnostava myös äärimmäisen hauska. Ilokseni pääsin vielä maanantaina tapaamaan kyseisen paneelin lennosta moderoineen Hugo-voittaja Julia Riosin, joka osoittautui mitä ihanimmaksi ihmiseksi.

Nyt conin jälkeen on mielen päällä ollut vahvasti se iloinen ja innostunut tunnelma, joka conissa huokui miltei kaikista paikalla olijoista. Lisäksi olen riemuinnut siitä, miten coni onnistui sytyttämään uudestaan innon kaikenlaista spekulatiivista fiktiota kohtaan. Nyt alan vähitellen mutustella kaikkia mukaan tarttuneita kirjavinkkejä ja etsimään uutta innostavaa luettavaa!”

 

Jonas: “Nörttityttöjen fanipöydällä sai helposti kontaktin coninkävijöihin ympäri maailmaa”

“En oikeastaan kuin vasta paikan päällä tajunnut kuinka iso tapahtuma Worldcon on. Nörttityttöjen fanipöydällä päivystäessä sai onneksi helposti inhimillisen koon kontaktin muihin coninkävijöihin ympäri maailmaa. Tapahtuman luonteen johdosta muutenkin tuli hyvin epäsuomalaisesti juteltua paljon ventovieraille, enimmäkseen hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä. Worldconissa tuntui olevan hyvä me-henki joka ulottui rajojen yli, enimmäkseen samojen asioiden ystäviähän me olimme kaikki. Olin myös hyvin liikuttunut sukupolvien kuilun ylittämisestä keskustellessani itseäni puolet nuorempien ja toiseen suuntaan taas kaksi kertaa vanhempien fanien kanssa.

Worldconissa kaikki tuntuivat suurimmista tähdistä aina ensikertalaisfaneihin olevan samalla viivalla. Yksittäinen merkittävä hetki omalle kohdalleni oli kun pääsin juttelemaan tovin Thessaly-trilogian kirjoittaneen Jo Waltonin kanssa, jo signeerausjonossa oli hyvä henki ja vaihdoimme fanien kesken vinkkejä mitä lukea seuraavaksi. Walton itse otti kontaktia lukijakuntaansa ja paikalla nyt ei ollut hirvittävää jonoa niin pääsin kertomaan miksi pidin hänen kirjojaan merkittävinä. Kirjat ovat siis mahdottoman hyvä sekoitus aikamatkailua, antiikin Kreikan jumalia, Platonin tasavaltaa, feminismiä, robottien oikeuksia ja itsensä kehittämistä. Ne ovat vaikuttaneet maailmankuvaani näinkin myöhäisellä iällä, merkittävä teos ei välttämättä aina ole se lapsuuden suosikki. Oikeastaan fanittaminen on varmasti parasta halki eliniän.”

 

Katja A.: “Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille”

“Minun täytyy tunnustaa, että Worldcon hieman jännitti minua etukäteen. Tapahtuma vaikutti niin hienolta, perinteiseltä ja akateemiselta, että oli vähän epävarmaa, miten siellä pitäisi olla ja toimia. Loppujen lopuksi Worldcon oli ihan mahtava kokemus. Siellä oli hyvä ilmapiiri ja tunnelma oli korkealla jonottamisesta ja ajoittaisesta väentungoksesta huolimatta.  Oli hauska tavata ja jutella eri ikäisten ja eri maalaisten muiden nörttien kanssa. Ja oli mukavaa, että Nörttityttöjen pöydällä riitti kävijöitä. Osa haki ribboneita ja osan kanssa tuli keskusteltua enemmänkin.

Conivieraista jäi parhaiten mieleen astronautti Kjell Lindgren, joka on valloittava ja sympaattinen persoona. Hänen jutteluaan olisi jaksanut kuunnella pidempäänkin.

Kaiken kaikkiaan Worldcon75 oli erittäin ainutlaatuinen tapahtuma. Vaikka myöhemmin tulisi lähdettyä uudestaan Worldconiin, niin se ei varmastikaan olisi ihan sama kuin Helsingin Worldcon. Kiitos siitä järjestäjille ja vapaaehtoisille.”

 

Liisa: “Scifin, fantasian, tieteen ja fanituksen karuselli”

“Pitkät jonot, kiperiä valintoja kiinnostavien paneelien välillä, kiihkeitä keskusteluja muiden fanien kanssa. Worldcon75:n jälkeen oli todella tarve pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi, sillä tuo viisipäiväinen scifin, fantasian, tieteen ja fanituksen karuselli oli melkoisen hengästyttävä kokemus.

Ohjelmassa oli niin paljon valinnanvaraa, että kaikkea haluamaansa ei voinut mitenkään tehdä. Tilannetta ei myöskään parantanut se, että conin parina ensimmäisenä päivänä paneeleihin oli pitkät jonot. Onneksi tilanne helpottui kolmantena päivänä, kun isommat tilat saatiin käyttöön. Itse missasin ruuhkien vuoksi vain pari esitystä, koska listallani oli myös mm. työpajoja, tanssimista ja nimikirjoitusten metsästystä.

Suurena Game of Thrones -fanina yksi conin kohokohta olikin nimikirjoituksen saaminen itse Tulen ja jään laulu -sarjan kirjoittajalta George R.R. Martinilta. Se vaati parin tunnin jonotuksen, mutta aika kului yllättävän nopeasti muiden fanien kanssa rupatellessa. Onnistuin mm. mainostamaan Kalevalaa hieman vanhemmalle amerikkalaispariskunnalle, jotka eivät olleet siitä koskaan kuulleetkaan.

Worldconin parhaita kokemuksia mielestäni olivatkin juuri kohtaamiset eri puolilta maailmaa tulleiden ihmisten kanssa. Yleisesti ottaen paikan päällä oli mukava tunnelma, ihmiset olivat hyväntuulisia ja juteltavaa löytyi helposti. Jopa Viimeinen jonossa -kylttejä ojenneltiin naureskellen jonoon tulijoille. Entä tuliko minusta sitten Worldconin vakikävijä? Ei siinä määrin, että ensi vuonna tarvitsisi lentää San Joseen asti. Vuoden 2019 Dublinia kuitenkin harkitsen vakavasti.”

 

Reetta: “Lämmitti valtavasti se positiivisen palautteen ja rakkauden määrä, jota blogimme ja järjestömme sai”

“Kävin Lontoon Worldconissa vuonna 2014 sillä ajatuksella, että tämän kokoluokan nörttitapahtuma ei ikinä enää tule näin lähelle. Ja kuinkas sitten kävikään. Odotukseni Helsingin conille olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta olin todella iloinen ja ylpeä Helsinki in 2017 -porukan kampanjatyöstä ja siitä, että upea tapahtuma on jälleen sopivan kulkumatkan päässä. Toisaalta olin vähän huolestunut, sillä Lontoon conissa jokseenkin kaikki meni nappiin, ja pelkäsin, että sääntö-Suomi tulee ja pilaa mahtavan rennon tapahtuman. Niin ei onneksi käynyt, vaan Worldcon 75:n tunnelma oli ihan yhtä lämmin ja vapautunut kuin Lontoossakin.

Ensimmäinen päivä ei ehkä ollut ihan täyttä timanttia. Olin missannut tapahtumainfoista tiedon siitä, että Worldcon 75 tarjoaa muualta tuleville jäsenille Helsingin joukkoliikenteen seutuliput conin ajaksi, eli ehdin ostaa seutulipun turhaan. Jonotus meinasi mennä välillä vähän kaoottiseksi ja kokoustamon käytävät tuntuivat liian ahtailta. Onneksi seuraaville päiville saatiin lisää isompia saleja käyttöön ja jonoihin joku järjestys. Ilmeisesti jäsenmäärät pompsahtivat vielä ihan viime metreillä ja ihmispaljous pääsi yllättämään järjestäjät. Haluankin nostaa hattua conin järjestäjille, kokonaisuutena coni meni todella hyvin, vaikka hetken aikaa katastrofin ainekset olivatkin läsnä. Ihmiset pysyivät ongelmista huolimatta enimmäkseen hyvällä tuulella, mikä tämän kokoluokan tapahtumassa ei ole mitenkään itsestään selvää.

Erityisen hienoa oli olla conissa edustamassa Nörttityttöjä. Fanipöydällä kävi neljän päivän aikana valtavasti ihmisiä ympäri maailmaa, ja itseäni lämmitti valtavasti se positiivisen palautteen ja rakkauden määrä, jota blogimme ja järjestömme viikon aikana sai.

Kaiken kaikkiaan Worldcon 75 oli upea kokemus ja olen taas enemmän sitä mieltä, että scifi- ja fantasiafanit ovat mahtavaa porukkaa. Yhteisöllisyys, joka näinkin valtavassa kansainvälisessä tapahtumassa on läsnä, on jotain aivan uskomatonta, siihen tunnelmaan jää vähän koukkuun. Eli Dublin 2019, täältä tullaan!”

 

Karoliina: “Perjantaina jonotustilanne oli jo helpompi”

“Innostuin ajatuksesta lähteä Worldconiin vain vajaa kuukausi ennen tapahtumaa kun huomasin, että kesälomani viimeiset päivät sattuisivat olemaan juuri samaan aikaan. Worldcon tuntui tilaisuudelta jollaista tuskin tulisi toiste kovin pian vastaan. Niinpä keskiviikkoaamuna pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä.

Keskiviikko ja sunnuntai menivät matkustaessa Helsinkiin ja takaisin, joten varsinaisiksi conituspäiviksi jäivät torstai – lauantai, joissa kyllä riitti tarpeeksi tekemistä ja kokemista. Olin lukenut keskiviikon aikana netistä joitain kiukkuisia palautteita siitä, että ohjelmiin ei mahtunut sisälle ja jonottaminen oli tuskaista. Torstaipäivän aikana todellisuus paljastui itsellenikin ja useampi ohjelma, mihin olisin halunnut osallistua, jäi näkemättä. Tuntui, että jos johonkin ohjelmaan todella halusi, niin sinne täytyi ryhtyä jonottamaan noin tuntia aikaisemmin varmistaakseen paikkansa. Myönnän suoraan, että jonottaminen ja salien pienuus tulivat itselleni yllätyksenä, enkä todellakaan nauttinut jonottamisesta ahtailla käytävillä ilman mahdollisuutta päästä istumaan muualle kuin lattialle. Järjestäjät kuitenkin hoitivat asian hankkimalla lisätilaa ja rajoittamalla lipunmyyntiä, ja perjantaina jonotustilanne olikin jo paljon helpompi. Muutoin kaikki järjestelyt toimivat omasta mielestäni todella hyvin ja conin tunnelma oli erinomainen ja kanssaconittajat olivat hyväntuulisia ja ystävällisiä.

Ohjelmaa oli tarjolla todella paljon ja mielenkiintoisen oloisia vierailijoita, luennoitsijoita ja esitelmiä oli runsaasti. Minulle kohokohdiksi tapahtumassa nousivat nörttikuoro Another Castlen (Helsinki) esiintyminen sekä Tall techinal tales -paneeli, jossa panelistit kertoivat pieleen menneitä tiedetarinoita.

Worldcon75 oli tapahtuma, jonne en kadu lähteneeni, mutta Worldcon itsessään ei voittanut sydäntäni puolelleen niin, että olisin sen takia valmis matkustamaan toiselle puolelle maailmaa. Toisaalta jos tapahtuma vielä joskus saadaan toistamiseen Suomeen (tai naapurivaltioihin), niin silloin kuitenkin harkitsen jo vakavammin uudelleen osallistumista.”

 

Sanna: “Mielenkiintoisinta ohjelmaa olivat erilaiset tieteisiin liittyvät paneelit”

“Tämä oli ensimmäinen isompi coni itselleni ja samalla myös hyppy harrastuspiiriin, joka ei ollut ennestään kovin tuttu. Vaikka tieteis- ja fantasia-aiheet ovatkin tuttuja elokuvista, Worldconin vahva painotus kirjallisuuteen puski minut osittain tuntemattomille vesille. Nörttityttöjen fanipöydän ja oman työpaikan displayn ylläpidon sivussa yritin myös ehtiä katsomaan ohjelmaa, alkujärjestelyjen takia keskiviikon megaruuhkat jäivät onneksi kokematta. Mielenkiintoisinta ohjelmaa ylivertaisesti olivat erilaiset tieteisiin liittyvät paneelit, ystävien suosituksesta yritin käydä katsomassa paitsi astronautti Kjell Lindgrenin esitelmiä myös Vatikaanivaltion observatorion johtaja Guy Consolmagnon paneeleja.

Hauskinta ehdottomasti oli mokia tieteessä -paneelissa (Tall Technical Tales), jossa conin virallinen astronautti kertoi miten oksenteli webbikameran edessä kansainvälisellä avaruusasemalla, astronomi siitä miten korkealla vuoristossa tekee todella hitaita ja huonoja päätöksia heikon happipitoisuuden aiheuttaessa hallusinaatioita, sekä biologi (Helen Pennington) siitä miten niin monella tapaa olisi hyvin mahdollista räjäyttää oma tutkimuslaboratorio vahingossa. Tai vähintään ainakin myrkyttää laboratorion sekä koko saman rakennuksen henkilökunta. Eikä uraniumiakaan saisi ehkä säilyttää työhuoneen nurkassa vain yhteen suuntaan lyijylevyillä suojattuna.

Nörttityttöjen fanipöydän ääressa kävi kova kuhina koko conin ajan, eikä ehkä vain niiden älyttömän hienojen Nörttityttö-ribbonien takia. Yhdistys järjesti myös kaksi iltatapahtumaa Messukeskuksen ulkopuolella, keskiviikon leffanäytökseen Orionissa ei päässyt lopulta kuin kaksi järjestäjää, mutta torstain lautapelejä & olutta -tapahtuma oli melkoinen jymymenestys. Laskin että lopulta olutravintola Pikkulinnun sivuhuoneessa oli yhteensä 17 osallistujaa, myös ulkomaisia con-vieraita Britanniasta, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Ruotsista! Kiitos vielä erikseen tästä, oli todella hienoa että peli-illasta muodostui näin kansainvälinen tapahtuma.

And thank you again for attending the Geek Girls’ games and beer evening at Thursday, it was super exciting to see such an international gathering of geeks from all over the world!”