headerAlustat: Microsoft Windows, OS X, Linux, Playstation 4
Testattu: PS4
Kehittäjä:Campo Santo
Julkaisija: Panic
Genre: Seikkailupeli

 

Vuosi on 1989 ja mies nimeltä Henry hakeutuu kesätöihin Wyomingin erämaahan, jossa hän toimii metsäpalojen vartijana. Henry pakenee erämaahan koska kotona sivilisaatiossa elämä ei ihan ole raiteillaan, ja hän tarvitsee itselleen ajattelutilaa ja aikaa. Henry asuu siis kesän korkeassa vartiotornissa, tarkkaillen metsää ympärillään, ja viereisessä vartiotornissa jonkun matkan päässä istuu esimies Delilah, johon saa yhteyden pienen käsiradion kautta. Tämä käsiradio on miehen ainut kontakti metsän ulkopuolella olevaan elämään, ja kesästä on tulossa pitkä ja yksinäinen. 

Pelaaja on siis Henry, joka seikkailee metsässä, ja tutkii ympäristöään. Erämaa on kaunis ja tunnelmallinen, ja kesän kuumuuden melkein tuntee ruudun läpi. Pelisssä tulee vastaan mysteeri, jota alat tutkia ja selvitellä. Valintojen mukaan tarina vähän muuttuu, ja voit itse jonkun verran kontrolloida sitä että kuinka erakko olet, ja kuinka paljon olet keskustelet Delilahn kanssa. Pidin metsäseikkailusta ja keltaisten vaeltajan avuksi ympäristössä olevien säilytyslokeroiden etsimisestä. Niistä löytyi aina jotakin kiinnostavaa. 

Käsiradio on yhteytesi ulkomaailmaan

Käsiradio on yhteytesi ulkomaailmaan

Peli on luokiteltu seikkailupeliksi, mutta toiset taas kuvailevat sitä kauhupeliksi, ja toiset pitävät sitä enemmän joko jännitävänä tai rentona tarinankerrontapelinä. Itse pidin sitä jännittävänä tarinankerrontapelinä, mutta nörttityttöjen joukosta löytyy myös pelaajia jotka olivat kauhuissaan ja pitää peliä kauhupelinä. Siispä pelikokemuksissa on laaja kirjo.

Pelimekaaniikassa minulla olisi valitettavaa. Ensimmäisellä pelikerralla minusta tuntui että minulta meni vaihtoehtoja ohi, koska halusin tehdä asioita ehkä vähän eri järjestyksessä kun pelin kehittäjät olivat ajatelleet, niin jotkut asiat jotka olisin halunut tehdä jäi tekemättä koska yhtäkkiä valintani jälkeen tulikin cutscene, enkä enää saanut tehdä lisää juuri siinä vaiheessa. Niinpä pidän ehkä pelimekaaniikka hieman kömpelönä aina välillä. Toinen pelikerta sujui jo paremmin, koska tiesin mitä odottaa ja mitä asioita kannatti tehdä ensin. 

Viimeiseksi sitten tulee spoiler alert. Pidin pelin loppua jonkun verran epätyydyttävänä ja vaikutuksettomalta. Olisin halunnut siihen jotakin lisää. Mutta loput pelistä pelasti kyllä päivän, ja odotin hartaasti seuraavaa pelikertaa.

Mia Meri

Oma pelikokemukseni erosi hyvin paljon Ann-Catrinista. Käsittääkseni Firewatch näyttäytyy vähän joka pelaajalle erilaisena ja minä menin heti pelin alussa reippaasti salaliitto-kauhuteemaan ja löysin itsestäni sellaisen määrän vainoharhaisuutta ja epäluuloa, että en melkein pystynyt pelaamaan peliä loppuun. Olin aivan varma, että kuulin askelia seuraamassa minua, että pelin toinen päähenkilö Delilah manipuloi ja juonii minua vastaan, ja että paikalle olisi pitänyt kutsua poliisit melkeinpä heti ensimmäisenä päivänä. Siinä vaiheessa kun pelaajalle annettiin kamera käyttöön, aloin järjestelmällisesti kuvata pelissä todisteita omasta syyttömyydestäni pelin tapahtumiin. Dokumentoin aivan kaiken! Olin aivan sataprosenttisen varma, että peli päättyy pidätykseeni ja vain valokuvat voivat estää minua päätymästä kalterien taakse loppuiäkseni!

En tiennyt pelistä yhtään mitään etukäteen paitsi, että siinä pelataan metsänvartijaa, jonka vartioaikana alkaa tapahtua omituisia. Jostain olin saanut myös käsityksen, että peli olisi lähinnä metsänvartiointia ja odotinkin innolla, milloin vartiokopissa olevia työvälineitä pääsee käyttämään. Olikin sääli kun peli olikin aika pitkälti vain valmiiksikirjoitetun juonen läpi juoksentelua. Mietinkin, olisikohan pelintekijöille käynyt niin, että he olivat alkujaan ajatelleet, että pelissä olisi vain vahdittu metsää ja välistä juoni olisi edennyt, mutta aika loppui kesken tai pelkästä vartioinnista oli tullut liian tylsää ja se päätettiin leikata pois. Olisin kuitenkin halunnut tutkia metsää enemmän ja omaa tahtiani. Kuten Ann-Catrin mainitsi, myös minä koin, että peli pakotti minut menemään ja etenemään pelissä tavalla, joka ei tuntunut minusta luonnolliselta tai loogiselta.

En voi sanoa pelin juonesta oikeastaan yhtään mitään spoilaamatta sitä, mutta toivon, että jokainen pelaa pelin tutustumatta peliin liikaa ennalta ja kokee sen omalla tavallaan. Oikeastaan olisi todella mielenkiintoista tietää, mikä saa jotkut pelaajat kokemaan pelin niin rankasti kun taas toisille koko peli on pelkkää kivaa käyskentelyä ja maisemien ihailua. Itsehän en ymmärrä yhtään, miten peliä ei voisi kokea psykologisena kauhuna.

Loppuun pitää vielä sanoa yksi asia, joka on spoiler. Ei mikään iso, mutta saattaa pilata elämystä, eli jos et halua tietää niin hyppää tämän kappaleen yli. Itselleni oli suuri sääli se, että lopussa kävi ilmi, että kameralla ei oikeasti tehty mitään muuta kuin otettu valokuvia. Pidin kyllä hienona sitä, että valokuvat näytettiin samaan aikaan lopputekstien rinnalla ja koin sen todella hienona teoriassa. Jotenkin kuitenkin omat rikospaikkadokumentaationi näyttäytyivät todella sairaana vainoharhaisuudesta kärsivän pelaajan mielenkuvana. Kamala peilikuva katsoa. Mikä minussa on vikana?! D-”X

 

Tiivistelmä

+ tunnelmallisuus
+ mysteeri

– pelimekaaniikka
– loppu

Arvosana

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö

**********
Peli on arvostelijoiden itse hankkima.